Neljä ystävää tekee kunniaa kellaribändeille

Neljä ystävää -musikaalin päärooleissa ovat hyvin yhteen pelaavat Jules Ahokas, Juuso Suihkonen, Noora Seppälä ja Roope Lappalainen. KUVA: AAPO VIRTANEN/ RAMPPI

Pyry Keto: Neljä ystävää. Ohjaus Pyry Keto. Perustuu Klamydia-yhtyeen musiikkiin. Musiikin ohjaus ja sovitus Ilmari Moisio. Koreografia Emma Takalo. Tuottaja Vilma Tyrväinen. Pukusuunnittelu Anni Koivisto ja Ross Saarela.

Rooleissa mm. Jules Ahokas, Roope Lappalainen, Noora Seppälä, Juuso Suihkonen, Mai Smeds, Laura Kollár ja Erja Honkamaa.

Kantaesitys 14.6.2024 Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa. Esityspaikkana Bock's Corner Villagen sisäpiha. Sain lehdistölipun. Viimeinen esitys oli 17.8.2024.

***************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi tekee sen taas! Tämän kesän kesämusikaali Neljä ystävää on hauska, menevä road trip -tarina ja hyvin kirjoitettu draama. 

Tarinan tapahtumat sijoittuvat Vaasaan, Viroon ja sille välille. Päärooleissa on erinomaisia harrastajanäyttelijöitä, jotka osaavat myös laulaa.

Musiikki on kokonaan vaasalaisen punkrockbändin Klamydian kappaleita, osin sovitettuina, mutta musikaali ei kerro Klamydia-yhtyeen tarinaa.
Fiktiivinen stoori voisi olla minkä tahansa autotallista ponnistaneen bändin tarina. Musikaali tekeekin kunniaa niille yhtyeille, jotka eivät koskaan nouse suureen suosioon ja joita harva muistaa enää lopettamisen jälkeen.

Vaikka kyse ei olekaan Klamydian tarinasta, yhtyeen laulujen myötä punk-asenne, keskisormi pystyssä, kulkee läpi esityksen, varsinkin päähenkilöiden asenteissa.

 

Jules Ahokas on habitukseltaan kuin nuori Ismo Alanko. Neljä ystävää -musikaali perustuu Klamydia-yhtyeen musiikkiin, mutta on kunnianosoitus kaikille autotalleista ponnistaneille bändeille.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Sopii muillekin kuin Klamydia-faneille

Kun musikaalin alkusoiton ensimmäiset sävelet lähtevät soimaan, Klamydian musiikin fanit pääsevät heti oikeaan tunnelmaan. Osa yleisöstä lieneekin Klamydian ihailijoita, joille kyllä tarjotaan herkkua korvien täydeltä.

Mutta vaikka ei yhtään tuntisi Klamydian musiikkia tai pitäisi punk-meiningistä, musikaalia pystyy mainiosti seuraamaan, kunhan kuuntelee sanoja. Klamydian biiseissä on tunnetusti paljon sanomaa.

Musikaalissa kuullaan yli 50 biisiä, tosin osa vain osittain. Laulut eivät ole mitään välinumeroita, vaan ne liittyvät kiinteästi juoneen ja vievät tarinaa eteenpäin. Kannattaa siis kuunnella myös, mitä biiseissä sanotaan.

 

Heikin (Roope Lappalainen) elämä on joutunut vähän sivuraiteille,
mutta vanhat bändikaverit tukevat parhaansa mukaan.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Huutoniemen kumihoususankarit

Tarina kertoo neljästä ystävästä, joilla oli Vaasassa yhteinen bändi nimeltä Huutoniemen kumihoususankarit. Kymmenen vuotta sitten lopettaneen yhtyeen jäsenet elävät kukin tahoillaan. Bändin hajoaminen oli aikoinaan kova kolaus kullekin.

Risto (Jules Ahokas) on saamaton pitkäaikaistyötön, joka soittelee vielä kolmekymppisenäkin autotallissa. Vaimon (Laura Kollár) palkalla eletään, kun Risto on henkisesti jäänyt nuoren rokkikukon tasolle.

Allan (Juuso Suihkonen) on sutki kiinteistönvälittäjä, jonka sisällä asuu villi, pikkutuhma eläin.

Jallu (Noora Seppälä) on automekaanikkona Seinäjoella ja täysin kyllästynyt elämään kauppalassa, jossa ei tapahdu mitään. Työn vastapainoksi ainoat huvit ovat pizzan mättääminen ja lärvien vetäminen. Vaasalaistarina pistelee punk-henkisesti seinäjokisia halvalla 6–0.

Jallu (Noora Seppälä) on kyllästynyt elämäänsä automekaanikkona Seinäjoella.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Heikki (Roope Lappalainen) on muuttanut Tampereelle, tullut liian nuorena isäksi, ja elämä on lähtenyt sivuraiteille kaikin tavoin.

Risto menee kuitenkin lupaamaan, että bändi kootaan yhteen ja tekee vielä yhden keikan Virossa. ”Eihän elämä miltään maistu, jollei välillä kohella”, kuten Risto toteaa Paskatauti-laulussa. Hän houkuttelee mukaan muut bändin vanhat jäsenet, ja matka etelänaapuriin alkaa. Reissulla sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

 

Helsingissä Huutoniemen kumihoususankarit tapaavat
yhtyeen entisen managerin Marjon (Erja Honkamaa), jolla on nykyisin oma ravintola.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Vahvat pääroolit

Neljä ystävää -musikaalia kannattelee hurmaava nelikko. Päärooleihin yhtyeen jäseninä on löydetty juuri sopivat näyttelijät.

Tampereen ylioppilasteatterista vieraileva Jules Ahokas on kuin ilmetty Hassisen Koneen Ismo Alanko nuorena. Hulmuavia hiuksia, eleitä, koko habitusta myöden. Hän laulaa hyvin, mutta ennen kaikkea roolityö on nautittavaa katsottavaa.

Minulle oli yllätys Noora Seppälän jättiläisaskelin kasvanut varmuus näyttämöllä. Vielä pari vuotta sitten päärooli Vuonna 85 -näytelmässä oli hiukan haparoiva suoritus, niin laulullisesti kuin näyttelijäntyönä. Nyt Seppälä on kuin aivan eri ihminen. Laulu sujuu erittäin hyvin, ja hän on todella uskottava sovittelevana kitaristi-Jalluna, järjen äänenä.

Vuonna 85 -musikaalin toisen pääroolin teki Roope Lappalainen, joka tämän kesän musikaalissa näyttelee Heikki-reppanaa. Rooli on aivan erilainen kuin voisi häneltä odottaa. Lappalaisen nimi kannattaa panna mieleen, jos ei sitä vielä ole tehnyt. Miehellä on upea lauluääni, luonteva ote näyttelemiseen ja karismaa kuin entisajan tangokuninkailla!

Juuso Suihkonen on jälleen saanut hänelle istuvan koheltajaroolin – tai hän tekee roolistaan koheltajan. Ne hetket, kun hän ei päästele täysillä, ovat hyvää näyttelijäntyötä.

Muut näyttelijät ovat selvästi avustavissa rooleissa. Laura Kollár Riston vaimona ja Erja Honkamaa Marjo-managerina tukevat laulullisesti ja muutenkin upeasti päänelikkoa. Muista sivurooleista nostaisin esiin Ross Saarelan ja Ida Saaren, jotka vaihtavat lennossa sujuvasti pikkuroolista toiseen.

 

Laura Kollár näyttelee Riston (Jules Ahokas) vaimoa, joka on kyllästynyt Riston rokkenrollin täyttämään elämään.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Monipuolisia sovituksia

Musikaalin musiikki on siis kokonaan vaasalaisen punkrockbändin Klamydian kappaleita, monet täysin uudelleen sovitettuina.

Joka biisi ei ole suoraa punk-luukutusta, vaan esityksessä kuullaan Klamydiaa myös valssina, salsana, humppana ja balladeina. Esimerkiksi Rakas hullu -kappaleen hidas sovitus on niin koskettava, että se nostaa käsivarren ihokarvat pystyyn.

Moniin lauluihin on sovitettu hienoa stemmalaulua. Esimerkiksi Miljoonan kilsan tennarit -kappaleesta kuullaan upea versio!

Roope Lappalainen vetää sydämeenkäyvästi myös Pienen pojan elämää, joka on sovitettu kahden aikatason lauluksi.

Sovitukset eri tyylilajeihin ovat antaneet mahdollisuuksia myös koreografi Emma Takalolle tehdä erilaisia tanssikuvioita biiseihin. Visuaalisesti upein on mielestäni kohtaus, jossa Heikki-ressukan ympäröivät mustat demonit, jotka mellestävät hänen mielessään. Tanssillisesti, vaatetuksen puolesta, ohjauksellisesti aivan napakymppi!

Esitykset ovat Bock's Cornerissa, epätasaisella sisäpihalla, joka ei ole paras mahdollinen tanssialusta. Näyttämön etualalle rakennettu koroke helpottaa sekä tanssimista että yleisön näkemistä.

Monipuolinen Ramppi-aktiivi Ilmari Moisio on tänä kesänä tehnyt sovitukset Klamydian biiseihin,
jotka kuullaan Neljä ystävää -musikaalissa.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Biisien sovitukset ja musiikin ohjauksen on tehnyt Ilmari Moisio, jonka saumaton yhteistyö ohjaaja Pyry Kedon aisaparina on tehnyt tästä musikaalista hyvin etenevän draaman.

Käsikirjoitukseen Keto on oivallisesti löytänyt Klamydian todella laajasta tuotannosta sellaiset kappaleet, joissa on sanomaa ja jotka kuljettavat tarinaa sopivissa kohdissa eteenpäin. Varsinkin toinen näytös on musiikillisesti rikas ja huipentaa kunkin päähenkilön tarinan hienosti.

Ainoa kappale, jonka merkitystä ja sanomaa en tässä draamassa ymmärtänyt, oli Pyyntö. Klamydian laulaja ja biisintekijä Vesku Jokinen on tehnyt useita kappaleita, jotka kertovat lapsesta tai lapsuudesta tai asioista lapsen näkökulmasta. Pyyntö on sellainen, eikä se mielestäni sopinut asiayhteyteen Rampin musikaalissa.

Kokonaisuudessa on mielestäni liikaa biisejä kaiken kaikkiaan. Niitä olisi voinut karsia reippaalla kädellä pois, jolloin musikaalin kolmetuntinen kesto olisi lyhentynyt. Karsiminen olisi myös tuonut kirkastanut draamaa ja tuonut Klamydian tuotannon helmet paremmin esiin.

Musikaalissa on useita kohtauksia, jotka toimisivat upeasti sisänäyttämöllä, jossa voidaan pelata valaistuksella ja black outeilla. Valitettavasti kesäteatterin ulkonäyttämöllä esimerkiksi eri aikatasoissa liikkuminen ja kohtausten vaihdot eivät aina ole kovin sujuvia.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Pyry Keto olisi voinut karsia biisejä pois, mutta musikaalin tarina etenee sujuvasti. Musiikkia on käytetty taitavasti luomaan tunnelmallisia kohtauksia.
KUVA: AAPO VIRTANEN/RAMPPI

Haaveet elättää

Musikaalissa on nelihenkinen livebändi (Joni Pieniluoma, Aurora Meltoranta, Vilho Huntus, Onni Tuomala), jotka soittavat antaumuksella.
Ensi-illassa esityksen miksaus ei ollut ihan kohdallaan, sillä välillä bändi peitti täysin laulajan, jolloin sanoista ei saanut selvää. Välillä taas kitara tuli korviasärkevän lujaa ja peitti alleen muun bändin.

Klamydian runsaasta tuotannosta musikaalissa kuullaan todella paljon kappaleita. Haaveet elättää -biisi tavallaan tiivistää Neljä ystävää -musikaalin. Ovathan haaveet juuri musikaaligenren perusydin. Musikaalit vannovat sen nimiin, että haaveet voivat onnistua, ja sinusta voi tulla mitä vaan, kun unelmat käyvät toteen.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Pyry Kedon haaveena oli vuosikausia tehdä musikaali, joka perustuu Klamydian musiikkiin. Nyt se on tehty, ja se onnistui hyvin.
Toivottavasti tämä musikaali nähdään jonain päivänä vielä ammattilaisvoimin jonkun teatterin sisänäyttämöllä. Neljä ystävää ansaitsisi sen!

Tämä arvioni on julkaistu lyhyempinä versioina maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisen verkkosivulla 15.6.2024 ja Vaasa-kaupunkilehdessä printtinä 19.6.2024.

Kuuma kesä ja muita muistoja 80-luvulta

 

Vuonna 85 -musikaalin keskeinen tapahtumapaikka on Strömbergin eli Rompan tehdas Vaasassa, nykyinen ABB.
Ruba (Ilmari Moisio) on yksi duunareista. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Vuonna 85.
Ensi-ilta Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa 8.7.2022.
Käsikirjoitus Heikki Syrjä ja Riku Suokas.
Tekstin sovitus ja ohjaus Pyry Keto.
Koreografia Isabella Mansnérus, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio, tuottaja Lotta Saarteinen.
Puvustus Anni Koivisto ja Emmi Sundell, lavastussuunnittelija Riia Rintamäki.
Rooleissa mm. Roope Lappalainen, Noora Seppälä, Samuli Pietikäinen, Laura Kollár, Ilmari Moisio, Mikko Peltomäki, Juuso Suihkonen, Paula Kiuru, Erja Honkamaa.
Alabama House Band Pipeda: Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma, Vilho Huntus.
Esityksiä 10.8.2022 saakka.

***************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi on tänä kesänä iskenyt kultasuoneen. Kesäteatterinäytelmäksi on valittu Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama musikaali Vuonna 85.
Perjantaina 8.7. ensi-iltansa saanut esitys on riemukas, vitsikäs, nostalginen ja vetää yleisön täysillä mukaansa.

Unelmista on kyse

Tarina tapahtuu kesällä ja syksyllä 1985. Päähenkilö on tehtaassa töitä paiskiva Tommi Turmiola, joka rakastuu nuoreen naiseen nimeltä Karoliina. Tästä kehkeytyy kolmiodraama.

Tarinassa seurataan myös Tommin ystävien elämää ja intohimoja. Kaikki ovat tavallisia duunareita, joihin katsojan on helppo samaistua tai rakastua.
Monien musikaalien tapaan tämänkin tarinan teemana ovat unelmat ja niiden tavoittelu. Joillekin unelmien toteuttaminen onnistuu, jotkut jäävät nuolemaan näppejään.

Tommi (Roope Lappalainen) ja Karoliina (Noora Seppälä) rakastuvat Vaasan Hietasaaressa.
 Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Hykerryttävät Vaasa-viittaukset 

Tarinan tapahtumapaikka oli alun perin Tampere, mutta musikaalin Rampille ohjannut Pyry Keto sai käsikirjoittajilta luvan lokalisoida tekstin Vaasaan.
Tekstin sovitus on onnistunut erinomaisesti. Se nousee melkeinpä tärkeimmäksi syyksi, miksi esitys toimii juuri Vaasassa ja ui suoraan katsojan sydämeen.
On hauskaa, että tapahtumapaikat ovat tuttuja vaasalaisille, kuten Hietasaari ja Strömbergin eli vaasalaisittain Rompan tehdas (nykyinen ABB).
Hykerryttäviä ovat myös jutut esimerkiksi Waskiasta, Kotilasta ja muista vaasalaisravintoloista sekä Vepsun pelaajista. Onpa tekstiin upotettu myös viittaus toimintaleffatähti Chuck Norrisin Vaasan-vierailuun.
Ja vaikkei olisi 80-lukua Vaasassa viettänytkään, hymyn nostavat huulille repliikit esimerkiksi Porvoon lankusta ja videokaseteista. 
Myös puvustuksessa on hyviä heittoja 80-luvulta, kuten valkoiset tennissukat. 40 vuoden takaisen tunnelman kruunaavat esityksessä käytettävät autot.

Mauno Peppone (Mikko Peltomäki) on kiinnostava heppu, ja muun muassa hänen unelmiaan
 seurataan musikaalissa Vuonna 85. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Hienoa heittäytymistä

Ohjaajana Pyry Keto on saanut kasaan jouheasti etenevän esityksen. Ensi-illassa oli vielä pari tyhjäkäyntikohtaa, mutta ne hioutuvat varmasti pois esityskertojen karttuessa.
Harrastajanäyttelijät panevat itsensä ihailtavasti likoon, kukin taitojensa mukaan.
Osa on jo sinut roolinsa kanssa, toisilla itseluottamus kasvaa varmasti vielä esityskertojen myötä.
Roope Lappalainen on napakymppi pääroolissa Tommi Turmiolana. Esiintymisessä on rauhallista varmuutta, laulu kulkee upeasti, ja mikä parasta, miehessä on karismaa, jota näyttämöllä tarvitaan.
Noora Seppälä on herkkä Karoliina, Samuli Pietikäinen reteä ravintolanomistaja Palle, ja Juuso Suihkonen ponteva komisario Peppone.
Ilmari Moisio on karheanrouhea Ruba ääntä myöden, ja hahmoon tulee toisessa näytöksessä lisää moniulotteisuutta.
Mauno Pepponen rooli on kiinnostavimpia tässä musikaalissa. Mikko Peltomäen näytteleminen on varmaa, mutta luontainen liikunnallisuus ei ihan täysillä pääse esiin, vaikka elastisuus on miehen ehdoton vahvuus.
Paula Kiurun esittämän portsarin jyrkät elkeet ovat tuttuja aikoinaan ravintolaan jonottaneille, mutta drag king -hahmo on enemmän 2000-lukua kuin 80-lukua.
Erikoismaininnan ansaitsee näyttelijäporukan konkareihin kuuluva Erja Honkamaa, joka sukkuloi suvereenisti useissa sivurooleissa.
Peruukki vinossa ravintolassa toikkaroiva rouva on yksityiskohtia myöten hiottu ja paras juoppoesitys, mitä olen nähnyt aikoihin.
Hienoa on sekin, että esiintyjiä on niin paljon, että tanssien joukkokohtaukset ovat hienoa katsottavaa.
Isabella Mansnéruksen suunnittelema koreografia on aavistuksen liian kunnianhimoinen, mutta varmasti esityskertojen myötä muuvit saadaan kaikilla kohdalleen.

Palle (Samuli Pietikäinen) on Rompan duunari, joka päättää lähteä kohti omaa unelmaansa.
Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Nuorten huippubändi

Vuonna 85 pyöri Tampereen työväen teatterissa kuusi vuotta vuosina 2006–12, ja se pitää yhä hallussaan kotimaisten musikaalien yleisömääräennätystä.
Yhtenä suurena syynä tähän mielettömään suosioon lienee musikaalin musiikki.
Esityksessä kuullaan Juicen, Popedan ja Eppujen musiikkia, joka on suomalaista kulttuuriperintöä.
Kuuma kesä, Kaksoiselämää, Vuonna 85, ynnä muut hittibiisit 80-luvulta tuovat katsojille muistoja mieleen, ja niissä on helppo laulaa mukana.
Musikaalin kruunaa nuorista vaasalaismuusikoista kokoontuva, ammattitaitoinen bändi. Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma ja Vilho Huntus soittavat aivan kuin Eppu Normaali. Musikaalin katsojalle jää nauttijan rooli.

Katettu katsomo puuttuu yhä

Lopuksi on jälleen kerran todettava, että on hatunnoston arvoista, että ylioppilasteatterin harrastajat tekevät vuodesta toiseen kesäteatteria Vaasassa.
Kukaan muu ei tee.
Eiköhän olisi vihdoinkin aika, että kaupunki tai jokin muu taho avustaisi Ramppia sen verran, että Vaasan ainoaan kesäteatteriin saataisiin katettu katsomo? Katoksen ei ole pakko olla kiinteä, vaan siirreltäviä ja kokoonpantavia vaihtoehtoja löytyy.
Katettua katsomoa ei saatu yli vuosikymmenen aikana Rampin edelliseen esityspaikkaan Paratiisisaaren rantaan, mutta saataisiinko edes ensi kesäksi, jos esityspaikka on silloinkin Bock'sin sisäpiha?

Tämä kirjoittamani ensi-iltakritiikki ilmestyi maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa verkkosivulla ja printtilehdissä ajalla 9.7.–13.7.2022.

Rompalta Hietasaareen – Suosittu musikaali tapahtuu nyt Vaasassa

Roope Lappalainen näyttelee Turmiolan Tommia Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesämusikaalissa Vuonna 85. Kuva: Anne Laurila

Vaasassa sukelletaan tänä kesänä Eppujen, Popedan ja Juice Leskisen biisien tahdissa suoraan 1980-luvulle, kun ylioppilasteatteri Ramppi esittää musikaalia Vuonna 85. Ensi-ilta on perjantaina, 8.7.2022.

Vuonna 85 on Suomen kaikkien aikojen katsotuin kotimainen musikaali. Tampereen työväen teatterissa vuonna 2006 kantaesitetty musikaali pyöri täysille katsomoille runsaat kuusi vuotta ja keräsi noin 280 000 katsojaa.

Ramppilaiset toivovat, että supersuosittu musikaali murskaa myös ylioppilasteatterin tähänastisen kesäteatteriesitysten katsojaennätyksen, jota pitää hallussaan Peppi Pitkätossu vuodelta 2011.

–      Odotukset ovat korkealla. Lippuja on myyty ja varattu ennakkoon tuplavauhtia verrattuna edelliskesiin. Nyt näyttää siltä, että useat esitykset myydään loppuun, joten kannattaa pitää kiirettä varaamisen kanssa, sanoo musikaalin ohjaava Pyry Keto.

Hän tietää, että kesäteatterin menestys riippuu sään haltijoista. Musikaalia esitetään Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksella. Siellä 250 hengen katsomo ei ole katettu, joten suojaa sateelta tai paahteelta ei ole.

Kevyt tarina ja iskevää musiikkia

Pyry Keto on pitkän linjan ramppilainen. Hänet on nähty lavalla muun muassa Vaahteramäen Eemelinä Rampin kesäteatteriesityksessä 2018 ja Hairspray-musikaalissa kesällä 2019. Seuraavana kesänä Keto ohjasi lastennäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.

Vuonna 85 oli Kedon oma ehdotus Rampin tämän kesän näytelmäksi.

–      Minusta tämä on ulkoilmaesitykseksi sopiva, kevyt tarina. Musiikki on manserokkia ja -iskelmää, joka varmasti iskee yleisöön.

Musikaalissa kuullaan tamperelaisartistien suurimpia hittejä 80-luvulta, kuten Eppu Normaalin Baarikärpänen ja Vuonna 85 ja Popedan Kuuma kesä ja Matkalla Alabamaan.

–      Tässä on kova kattaus, yhteensä 39 biisiä.

Esityksessä tahdin takaa nuorista vaasalaismuusikoista koostuva Alabama House Band Pipeda, jossa on sama kokoonpano kuin Epuilla: kaksi kitaraa, basso ja rummut.

Roope Lappalainen ja Pyry Keto ovat innoissaan Rampin kesämusikaalissa kuultavasta 1980-luvun musiikista.
Kuva: Anne Laurila

Tappara vaihtui Vepsuun

Vaikka musikaalin sävelkuviot ovat tamperelaisia, alkuperäisen tarinan Keto on muokannut vaasalaiseksi.

Musikaali kertoo Turmiolan Tommista, joka rakastuu palavasti Karoliina-nimiseen neitoon vuonna 1985. Tommi on töissä tehtaassa, ja musikaalissa seurataan myös Tommin työporukan ja ystävien edesottamuksia.

-       Alun perin tapahtumat oli sijoitettu Tampereelle. Nyt tarinassa ollaan esimerkiksi Hietasaaressa, ja keskeinen tapahtumapaikka on Romppa eli Strömbergin tehdas Vaasassa, Keto paljastaa.

Myös alkuperäistarinan Tappara-niminen roolihahmo vaihtui vaasalaisittain Vepsuun, ja samalla vaihtui roolin sukupuoli.

-       Olin yhteydessä musikaalin toiseen käsikirjoittajaan, Heikki Syrjään, ja hän antoi luvan lokalisoida tapahtumat Vaasaan. Hän oli siitä oikein mielissään, ja sain vinkkejäkin, mitä kaikkea voisin muuttaa, Keto kertoo.

Tekstin pyörittely ei ollut Kedolle hankalaa, sillä hän muun muassa käänsi suomeksi ja ohjasi Rampin viime vuonna kantaesittämän musikaalin Toxic Avenger.

-       Töitä teetti enemmän se, kun piti selvittää, missä kapakoissa vaasalaisnuoret pyörivät 80-luvulla ja ketkä pelasivat Vepsussa siihen aikaan.

Konkareita ja tuoreita kasvoja

Vepsua näyttelee Ida Metsäranta, joka on innoissaan roolistaan kiihkeänä futisfanina.

–      Vepsu on aivan erilainen ihminen kuin minä. Vepsu on urheiluhullu, joka harkitsee, mitä sanoo. Minä olen puhelias, enkä en tiedä mitään urheilusta. On kiinnostavaa päästä katsomaan asioita eri näkökulmasta.

Metsäranta on aiemmin ollut mukana muun muassa Hairspray-musikaalissa.

Vuonna 85 -musikaalin näyttelijäkaartissa on monia muitakin tuttuja kasvoja ylioppilasteatterin eri esityksistä, mutta pääosan esittäjä on Rampissa suhteellisen uusi tuttavuus.

Turmiolan Tommia esittää Roope Lappalainen, joka muutti muutama vuosi sitten Oulusta Vaasaan. Hän opiskelee viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Kyseessä on hänen ensimmäinen iso pääroolinsa, mutta mies ei vaikuta jännittävän musikaalilavalle nousemista.

–      Olen kasvanut suomalaisen iskelmän tahtiin ja laulanut pienestä pitäen. Isäni laulaa tanssiorkesterissa, ja minäkin olen heidän kanssaan esiintynyt. Myös fyysinen työ ja pitkät päivät ovat minulle tuttuja, niin kuin roolihahmollenikin, sanoo vuosia kokkina työskennellyt Lappalainen.

Vuonna 85 -musikaali

• Ensi-ilta 8.7. Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksen Pukinkulmassa.
• Esityksiä on 15, viimeinen 10.8.
• Ei suositella alle 15-vuotiaille kiroilun ja roisin kielenkäytön takia.

Tämä kirjoittamani artikkeli julkaistiin maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa sekä verkkosivulla että printtilehdessä ajalla 30.6.–6.7.2022

Rumakin voi olla sankari ja kaunis sielu

 

Nössö Melvin (Topi Anttila) ihastuu sokeaan kirjastonhoitajaan Sarahiin (Anni Koivisto)
Toxic Avenger -musikaalissa.
KUVA: LOTTA KALAMO

Toxic Avenger.

Suomen ja Pohjoismaiden kantaesitys 19.6.2021 Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esityksenä Ritzissä Vaasassa.

Käsikirjoitus ja sovitus Joe DiPietro, sävellys ja sanoitus David Bryan, suomennos ja ohjaus Pyry Keto. Koreografi Hanna Mellberg, lavastussuunnittelu Eero Laurila ja Matti Tuomaala. Tuottaja Eemu Laurila, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio. Kapellimestari Arttu Jaulimo. Rooleissa Topi Anttila, Anni Koivisto, Venla Sippola, Juuso Suihkonen, Samuli Pietikäinen, Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus. Kertojaääni Jorma Tommila.

*************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi lauantaimatineassa Suomen ja koko Pohjoismaiden ensi-iltaan musikaalin, jossa on hyvinkin aineksia suuremmillekin näyttämöille ja ammattiteattereihin.

Toxic Avenger on musikaalinörtiksi itseään luonnehtivan ohjaajajan Pyry Kedon pitkäaikainen unelma. Koronan takia ensi-ilta lykkääntyi yli vuodella, mutta onneksi tämä musikaali saatiin nyt Ritzin näyttämölle.

Tyylien sekoitus

Toxic Avenger perustuu samannimiseen kulttileffaan vuodelta 1984. Tyylillisesti se yhdistää muun muassa kreisikomediaa, camp-huumoria, farssia ja absurdia kauhua.

Kaksi ja puoli tuntia jatkuvasti vaihtuvia peruukkeja ja pukuja, koheltamista, irtoruumiinosia ja suolenpätkiä!

Ohjaajana Keto onnistuu paremmin tapahtumien juoksuttamisessa eteenpäin kuin henkilöohjauksessa.

Katsomossa ei pääse kyllästymään, sen verran vauhdikkaasti musikaali etenee, mutta harrastajanäyttelijöiden äänenkäyttö, elehtiminen ja ihan vain lavalla läsnä oleminen olisi vaatinut tiukempaa ohjausta.

Keto on myös itse kääntänyt musikaalin englannista suomeksi, ja siinä hän on onnistunut erittäin hyvin. Huumoria on musikaalissa paljon, ja se naurattaa oikeasti.

Tuttuja tarinan aineksia

Musikaalin tapahtumapaikka on kuvitteellinen Tromavillen kaupunki New Jerseyssä. Kaupunkiin on dumpattu vaarallisia jätteitä, jotka haisevat pahalta ja saavat kaupunkilaisten silmät kirvelemään. Kuka on kaiken tämän takana?

Tarinasta löytyy tuttuja populaarikulttuurin perusaineksia: poika rakastuu tyttöön ja saadakseen hänet itselleen pojan on voitettava pahis ja pelastettava maailma – tai ainakin kotikaupunki.

Käänteitä tarinaan tuovat pääpahiksen typerät apurit, tolvanat poliisit ja sankarin erikoinen äiti sekä kirjava joukko kaupunkilaisia.

Topi Anttila onnistuu hienosti pääosassa nörttinä Melvininä, joka pudotetaan ydinjätettä sisältävään tynnyriin. Siellä muuttuu supervahvaksi mutantiksi, vihreäksi Toksiseksi mieheksi.

Melvin on rakastunut kirjastonhoitaja-Sarahiin. Anni Koivisto laulaa upeasti ja onnistuu uskottavasti näyttelemään sokeaa. Hahmossa on kaunista naiviutta, mikä on myös huumorin lähde.

Venla Sippola on vetävän näköinen pormestari-pahiksena, mutta herkullinen kaksoisrooli Melvinin äitinä olisi voinut olla huomattavasti rauhallisempi ilmestys. Silloin hahmosta pursuava huumorikin olisi päässyt paremmin esiin.

Juuso Suihkonen ja Samuli Pietikäinen vaihtavat lennossa aina uusiin pikkurooleihin, joita kertyy esityksen aikana kymmeniä. Suoritus sinänsä ansaitsee hatunnoston! Nämä herrat ja heidän värikkäät hahmonsa kannattelevat pitkälti koko esitystä.

Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus esiintyvät niin ikään monena ja täydentävät ensemblea. Varsinkin pantomiimikohtaukset ovat onnistuneita.

Juuso Suihkonen vaihtaa lennossa pikkuroolista toiseen.
KUVA: LOTTA KALAMO

Viittauksia populaarikulttuuriin

Toxic Avenger rokkaa täysillä alusta loppuun, onhan säveltäjä David Bryan, Bon Jovin kosketinsoittaja ja lauluntekijä.

Kapellimestari Arttu Jaulimo johtaa nelihenkistä, vaasalaisista muusikoista koostuvaa pumppua, joka kuulostaa aivan ammattilaisrockbändiltä. 

Omaksi suosikkikappaleekseni nousee toisen näytöksen avausnumero, Tääl oon Oprah.

Mukaan mahtuu musikaalien tapaan balladeja, kuten Vannon, ja huumorinumeroita, kuten Pettymyksen tuotat, mutta suurin osa on menevää rokkia.

Oprahista puheen ollen, musikaalissa on runsaasti viittauksia amerikkalaiseen elämänmenoon ja populaarikulttuurin teoksiin.

Bongasin ainakin nunnia, joita on useissa muissakin musikaaleissa, visuaalisen viittauksen Titanic-leffaan ja pikkukohtauksen Rocky Horror Show’sta.

B-luokan elokuvien ystävät löytävät varmasti lisää tuttuja repliikkejä ja toimintaa.

Painavaa sanomaa

Hulvattomuudestaan huolimatta Toxic Avengerin teemat ovat painavia: ilmastonmuutos, jätteiden käsittely, korruptio, rikollisuus.

Koskettavin teema on kuitenkin ihmisen sisäinen kauneus. Voit olla ruma, sokea, arkajalka, muistuttaa isääsi tai olla millainen vaan, mutta silti voit olla sisältä kaunis ja yltää sankaritekoihin.

Se on viesti, jonka tämä musikaali kuuluttaa kaikille. Samaa viestiä musikaalit ovat hehkuttaneet kautta aikain, ja sen vuoksi tämä teos kuuluu kiinteästi musikaalien genreen.

Rampilla on Toxic Avengerista vain viisi esitystä. Seuraavat esitykset ovat sunnuntaina ja viimeinen ensi keskiviikkona, 23. kesäkuuta.

Ylioppilasteatteri Ramppi tekee musikaalihistoriaa Vaasassa

 

Rampin musikaalissa Melviniä (Topi Anttila) kovistelevat Blondi jätkä (Juuso Suihkonen, vas.) ja Brune jätkä (Samuli Pietikäinen, oik.).

Rockmusikaali Toxic Avenger saa vihdoin ensi-iltansa Vaasassa lauantaina 19.6.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esitys on Suomen ja koko Pohjoismaiden kantaesitys tästä musikaalista.

Alun perin Toxic Avengerin piti saada ensi-iltansa huhtikuussa 2020. Koronapandemian vuoksi ensi-ilta siirtyi, ja sen jälkeenkin sitä on siirretty moneen otteeseen.

Nyt tekijätiimillä on mieli korkealla, sillä musikaalia on harjoiteltu pitkään ja hartaasti, ja tulevana viikonloppuna jännitys ja odotus pääsevät vihdoin purkautumaan.

Musikaali perustuu Troma-yhtiöiden samannimiseen, näyteltyyn kulttielokuvaan vuodelta 1984.

Vuonna 2008 New Jerseyssä ja 2009 off-Broadwaylla ensi-iltansa saaneen musikaalin on kirjoittanut Joe DiPietro, ja sen kappaleet on säveltänyt David Bryan. Hänet tunnetaan Bon Jovi -yhtyeen perustajajäsenenä, lauluntekijänä ja kosketinsoittajana. Yhdessä he ovat kirjoittaneet laulujen sanat.

Sama parivaljakko on kirjoittanut ja säveltänyt myös musikaalin Memphis, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2009. Se palkittiin Tony-palkinnolla muun muassa Vuoden parhaana musikaalina.

Ohjaaja käänsi teoksen itse

Toxic Avengeria esitettiin Lontoon West Endissä vuonna 2017, ja esityksestä on tehty taltiointi BroadwayHD-suoratoistopalveluun.

Siellä sen näki myös Rampille musikaalin ohjaava Pyry Keto. Hän ihastui ronskiin, härskiin ja hauskaan musikaaliin, kirjoitti Lontooseen, kysyi esitysoikeuksia ja sai ne.

Pyry Keto on vaasalainen nuorimies, joka on tehnyt Vaasan yliopistossa kanditutkinnon englannista. Niinpä hän käänsi musikaalitekstin itse.

Vaasan kaupunkilehti Ikkunaan kirjoittamassani jutussa (16.6.) Keto kertoi, että laulujen kääntäminen oli erityisen hankalaa, koska niissä oli paljon vitsejä, jotka eivät toimi suomeksi.

Englanti ja suomi ovat kielijärjestelminä erilaisia. Lauluissa suomen tavujen sovittaminen nuotteihin oli hankalaa niin, että vitsit olisivat kääntyneet sujuvasti.

Kedon mukaan musikaalissa on myös paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Hänen piti kääntäessään pähkäillä, mitä suomalainen katsoja niistä viittauksista ymmärtää ja mitä ei.

Keto on pitkän linjan ramppilainen, joka ohjasi viime vuonna Rampin kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone. Pari vuotta sitten Keto ohjasi Ramppiin musikaalin Rocky Horror Show, jota voinee pitää jonkinlaisena sukulaisena Toxic Avengerille.

Keto tosin korostaa, että Toxic Avengerin teemat ovat painavampia kuin Rocky Horrorin. Toxic Avenger koskettelee muun muassa politiikan korruptiota ja ilmastonmuutosta.

Vain viisi esitystä

Toxic Avenger sijoittuu kuvitteelliseen Tromavillen kaupunkiin New Jerseyn osavaltioon. Kiusattu nörtti, Melvin, putoaa myrkyllistä jätettä sisältävään ämpäriin, ja muuttuu sen vaikutuksesta supervahvaksi vihreäksi mutantiksi, Toksiseksi mieheksi.

Hän rakastuu sokeaan kirjastotyöntekijään, Sarahiin. Samaan aikaan kaupungin korruptoitunut pormestari haluaa Melvinin hengiltä, sillä tämä on saanut tietää liikaa pormestarin salaisista operaatioista koko kaupungin tuhoksi.

Pääosaa eli Melviniä esittää Topi Anttila ja Sarahia Anni Koivisto. Pormestarina nähdään Venla Sippola.

Musikaalissa kuullaan vaasalaisista muusikoista koostuvaa bändiä, jonka kapellimestarina toimii Arttu Jaulimo.

Toxic Avengeria esitetään Vaasassa Ritzin tiloissa Kirkkopuistikolla vain viisi kertaa. Kaksi esitystä on tulevana lauantaina, kaksi seuraavana päivänä eli sunnuntaina, ja viimeinen esitys on keskiviikkona 23. kesäkuuta.

Jokaiseen esitykseen otetaan enintään 80 katsoja koronarajoitusten takia.

Elämä ei ole hassumpaa ystävän kanssa

Risto Räppääjä (Mikko Peltomäki) ja Nelli Perhonen (Petra Rothovius) ovat ylimmät ystävät.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Risto Räppääjä ja villi kone.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesäteatterinäytelmä. Ensi-ilta 5.7.2020
hotelli Scandic Waskian terassinäyttämöllä eli Tropiclandian rannassa.

Käsikirjoitus Sinikka ja Tiina Nopola samannimisen lastenkirjan mukaan. Sävellys Iiro Rantala, lisäkappaleet ”Kikkarapää” Neo Paavola ja ”Mäiskintäräppi” Infitialis.
Ohjaus ja tekniikka Pyry Keto, koreografi Kalle Reini, laulunohjaaja Heidi Rantanen, musiikin toteutus Oskari Ojala. Maskeeraaja Emilia Lönnmark, Mikko Peltomäen hiukset Sari Holm, puvustaja Emmi Wargh, tarpeisto Leila Huuki ja Ida Metsäranta. Lavastus Pyry Keto, Juha Halonen ja työryhmä, järjestäjä Tuomas Koskinen.
Tuottaja Eemu Laurila, kesäteatterivastaava Ilmari Moisio.
Rooleissa mm. Mikko Peltomäki, Petra Rothovius, Kirsti Rautamo, Tapani Unkuri, Antti Uitto.

*********

Koronaepidemia hiljensi blogin muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt alkaa jälleen tapahtua teatteririntamalla.

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi sunnuntaina ensi-iltaan koko perheen kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.

Vajaat parituntinen, hyvin musiikkipitoinen esitys sopii kaikille, joilla pysyy kännykkä kädessä ja jotka osaavat sitä käyttää.
Koko tarinassa on nimittäin kyse koukkuun jäämisestä johonkin ajanvietteeseen, erityisesti älypuhelimeen, ja sen seurauksista.

Tarinassa kesäloma on alussa, ja alakouluikäinen Risto Räppääjä menee pyytämään parasta ystäväänsä Nelli Nuudelipäätä ulos ja uimaan. Mutta Nelliä ei kiinnosta. Hän kuuntelee vain pop-tähti Ville Pyryn musiikkia ja unelmoi tästä. Risto on pettynyt, hän ei voi sietää Ville Pyryä ja tämän musiikkia.

Ristoa kasvattava Rauha-täti hankkii Ristolle älypuhelimen, jotta poika ei syrjäytyisi. Radiossa kun sanottiin, että jokaisella nuorella pitää olla älypuhelin tai muuten on kummajainen. Rauha haluaa, että Ristokin menee ystäviä tapaamaan puhelimen avulla Kissingeriin (Messenger), josta radiossa puhuttiin.

Eipä aikaakaan, niin Risto on syvällä kännykkäpelien syövereissä, eikä kuule eikä näe mitään muuta elämää.
Pizzalaatikoiden pino kasvaa hänen huoneessaan, kunnes Rauha huomaa, kuinka sottainen ja pahatapainen Ristosta on tullut. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei Rauhan eikä Nellinkään. Kuinka Nelli ja Risto löytäisivät ystävyytensä jälleen?

Risto joutuu syvälle pelaamisen maailmaan, eikä Nelli tiedä, kuinka hän saisi vanhan ystävänsä takaisin.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Näytelmä perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan samannimiseen lastenkirjaan, jossa Risto hurahtaa tietokoneeseen.

Rampin ohjaaja Pyry Keto kysyi ja sai luvan muuttaa villin koneen älypuhelimeksi. Se olikin loistava veto.

Kukapa meistä ei nykyään viettäisi liian paljon aikaa puhelimen kanssa ja liian vähän ystävien seurassa?

Tarina ei ehkä ole sieltä vetävimmästä päästä, mutta sanoma on sitäkin tärkeämpi.

Kone ei korvaa ihmistä, ja ystävät pysyvät vain, jos heidän kanssaan keskustelee oikeasti kasvokkain, eikä räplää koko ajan puhelintaan.

Eikä vaarallinen peli/kännykkäriippuvuus koske vain lapsia ja nuoria. Sekin käy tarinassa ilmi, kun Rauhan sydänystävä, herrasmies Lennart Lindberg saa kännykän hyppysiinsä.
Mutta kun ystävät löytävät jälleen toisensa, voidaan todeta alkulaulun sanoin Elämä ei ole hassumpaa.

Rampin kesäteatteriesityksen vahvin puoli on eittämättä kaikkien näyttämöllä olevien harrastajien musiikillinen osaaminen.

Lauluäänet ovat vahvoja, ja Kalle Reinin koreografioimat tanssikohtaukset ovat näyttäviä.

Näyttelijät eivät pääse helpolla. Pääroolien esittäjät ovat näyttämöllä paljon, ja pikkuroolien esittäjillä on kullakin useita rooleja, joiden vaihdot ovat nopeita.

Mikko Peltomäki sopii kuin nakutettu Risto Räppääjän päärooliin. Peltomäki tanssii kuin olisi kumista tehty, ja liikkeet venyvät aina käsinseisontaan asti. 19-vuotias Peltomäki on tanssinut jo 10 vuotta muun muassa Kipinällä, ja hän on ollut avustajana useissa Vaasan kaupunginteatterin musiikaaleissa.

Kahtena edelliskesänä hän on ollut mukana Rampin kesäteatteriproduktioissa. Viime vuonna hän teki koreografiat Hairspray-musikaaliin ja edelliskesänä hän veti Pöperö-Maijan roolin Vaahteramäen Eemelissä.

Nyt hän pääsee loistamaan rummuttelevana, tanssivana ja laulavana pikkupoikana.

Mikko Peltomäki loistaa pääroolissa laulavana, tanssivana ja rummuttavana Risto Räppääjänä.
Taustalla Kirsti Rautamo, joka esittää Riston Rauha-tätiä.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Petra Rothovius esittää Riston parasta ystävää Nelliä. Musiikkisukua olevalla ja laulajaksi ja musiikinopettajaksi opiskelevalla Rothoviuksella on todella upea ääni ja näytteleminen sujuu luontevasti.

Luokanopettajina leipänsä ansaitsevat Kirsti Rautamo ja Tapani Unkuri ovat monille tuttuja paitsi luokkahuoneesta, myös suositusta vaasalaisesta cover-bändistä Popvatkain.

He ovat mainio pari Riston touhottavana Rauha-tätinä ja tyylikkäänä Lennart Lindberginä.

Ei ole ihme, että pitkään yhteistyötä tehneiden Rautamon ja Unkurin askelmerkit sopivat yhteen, mutta hämmästyttävän hienosti sujuu myös Lennart Lindbergin ja Risto Räppääjän yhteinen Mäiskintäräppi.

Rauha Räppääjän (Kirsti Rautamo) ja Lennart Lindbergin (Tapani Unkuri) askelmerkit sopivat hyvin yhteen.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Antti Uitto, Anni Koivisto, Iina-Sofia Aura, Isabel Rautamo ja Emilia Enelund urakoivat lukemattomia pikkurooleja ja laulavat ja tanssivat sydämensä kyllyydestä.

Erityisen maininnan ansaitsee Uiton rooli laulaja Ville Pyrynä, jonka pop-tähden elkeet on kopioitu eri esiintyjiltä niin todentuntuisina, että katsojalta pääsee hörähdys väkisinkin.

Antti Uitto esittää laulaja Ville Pyryä pop-tähden naurettavin elkein.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Risto Räppääjä ja villi kone on kesäteatteria aidoimmillaan. Harrastajat antavat kaikkensa, heittäytyvät täysillä, ja se kannattaa. Ainakin ensi-iltayleisö antoi isot aplodit.

Hattua täytyy nostaa paitsi esiintyjille, myös esityksen taustalla työskenteleville. Tämä esitys on kokenut monia vastoinkäymisiä.

Kevään koronaepidemia aiheutti epävarmuuden, voidaanko kesäteatteria järjestää ollenkaan. Onneksi rajoituksia höllennettiin, ja esitykset onnistuvat. Käsidesiäkin on tarjolla!

Ramppi jo pitkään toivonut saavansa kunnollisen, vakituisen kesäteatterinäyttämön ja erityisesti nousevan katsomon. Olisi mukavaa, jos sekä esiintyjillä että katsojilla olisi myös katto päänsä päällä, suven säät kun ovat oikukkaat.

Tänä kesänä näytti jo lupaavalta, kun kaupungin ruotsinkielinen ammattiteatteri Wasa Teater ojensi auttavan kätensä ja tarjosi esityspaikaksi sisäpihaansa Vaasan keskustassa.

Mutta sitten teatterin naapurien valitukset melusta ja kaupungin tempoilu lupien kanssa pilasivat tuon mahdollisuuden.

Onneksi pitkäaikainen yhteistyökumppani Scandic Waskia tuli hätiin, ja esityspaikaksi järjestyi vanha tuttu nurmikaistale hotellin terassin läheisyydessä, meren rannassa.

Mutta totta puhuen puitteet ovat onnettomat, jos vertaa vaikkapa kesäteatterikatsomoon Seinäjoen Törnävänsaaressa tai Tampereen Pyynikillä.

Olen kirjoittanut tästä ennenkin muualla, mutta sanonpa jälleen: Minusta on kummallista, että Vaasan kaupungin kulttuuritoimi ei ole vieläkään ottanut hoitaakseen kunnollisia puitteita ylioppilasteatterille, joka vuosikausia on järjestänyt ainoat suomenkieliset kesäteatteriesitykset Vaasassa.

Vaan sitkeästi ramppilaiset porskuttavat eteenpäin. Toivottavasti monet löytävät tämän kesän iloisen Risto Räppääjä ja villi kone -esityksen katsomoon. Esityksiä on jäljellä 15, viimeinen 9. elokuuta.

Yllätysmusikaali Vaasaan ensi keväänä

Logo: Eero Laurila

Kyllä täytyy hattua nostaa ylioppilasteatteri Rampille, joka rohkenee tehdä Vaasaan Suomen ja koko Pohjoismaiden kantaesityksen musikaalista Toxic Avenger.

Ramppi tiedotti Toxic Avengerista maanantaina. Ensi-ilta on 4.4.2020.
On rohkeaa vetäistä kantaesitys täyspitkästä musikaalista Suomessa. Vieläpä suht tuntemattomasta kulttimusikaalista, olkoonkin, että se on nähty West Endissä. Yleensä kantaesityksiin ei ole sisua ja rahkeita kuin ammattiteattereilla.

Musikaaleja on erilaisia, ihan niin kuin puhenäytelmiäkin. Jotkut ovat komedioita, jotkut hiukan raskaampaa tarinaa, jotkut ovat romanttisia, jotkut rajuja.

Minä satun rakastamaan niin sanotun kultakauden musikaaleja, niitä klassikoita.

Tunnustan, etten ollut kuullutkaan koko Toxic Avengerista ennen maanantaita.

Pikahaku internetissä ja pari videota Youtubessa paljastavat, että kyseessä on rockmusikaali, jossa on pitkälti samaa henkeä Rocky Horror Show’ssa.

Okei, sehän passaa!

Ramppi teki viime vuonna Rocky Horrorin, ja se sai hurjan suosion Vaasassa. Nyt asialla on jälleen sama ohjaaja, Pyry Keto, joka myös kääntää Toxic Avengerin suomeksi.

Rampin tiedotteessa Pyry Keto kertoo törmänneensä Toxic Avengeriin viime kesänä tutustuessaan 2000-luvulla ensi-iltansa saaneisiin musikaaleihin:

”Toxic Avengerissa kiehtoi hävytön ja normeista poikkeava tyyli sekä tarttuvat rock-biisit. Musikaalissa on samanlainen vinksahtanut maailma kuin viime vuoden Rocky Horror Show'ssa. Hain musikaalin suomennosoikeuksia alkusyksystä musikaalin oikeuksien valvojilta Isosta-Britanniasta, ja kunnolla produktion valmistelu aloitettiin marraskuussa.”

Toxic Avengerin tarina sijoittuu kuvitteelliseen Tromavillen kaupunkiin New Jerseyn osavaltioon. Kiusattu nörtti, Melvin, putoaa myrkyllistä jätettä sisältävään ämpäriin, ja muuttuu sen vaikutuksesta supervahvaksi vihreäksi mutantiksi, Toksiseksi mieheksi. Hän rakastuu sokeaan kirjastotyöntekijään, Sarahiin. Samaan aikaan kaupungin korruptoitunut pormestari haluaa Melvinin hengiltä, sillä tämä on saanut tietää liikaa pormestarin salaisista operaatioista koko kaupungin tuhoksi…

Musikaali perustuu samannimiseen, kulttimaineeseen nousseeseen elokuvaan, joka sai ensi-iltansa vuonna 1984. Elokuvan tarina muokattiin musikaaliksi kymmenen vuotta sitten, jolloin se sai ensi-iltansa Off-Broadwaylla. Lontoon West Endissä ensi-ilta oli 2017, ja sitä on sen jälkeen esitetty mm. Saksassa, Alankomaissa ja Itävallassa.

Rampin tiedotteessa musikaalia kuvataan häikäilemättömäksi, ronskiksi, härskiksi ja hulvattoman hauskaksi rock-spektaakkeliksi.

Musikaalin on kirjoittanut Joe DiPietro ja sen kappaleet on säveltänyt David Bryan, joka tunnetaan Bon Jovi -yhtyeen kosketinsoittajana. Yhdessä he ovat kirjoittaneet laulujen sanat.

Sama parivaljakko on kirjoittanut ja säveltänyt myös musikaalin Memphis, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla niin ikään vuonna 2009 ja joka palkittiin Tony-palkinnolla muun muassa Vuoden parhaana musikaalina. Ihan arvostettu tekijätiimi siis!

Toxic Avengerin lavantakainen työryhmä on jo koossa, mutta näyttelijöitä haetaan avoimilla pääsykokeilla, jotka järjestetään ensi maanantaina 16.12. kello 17 Rampin tiloissa Vaasassa. Musikaaliin etsitään seitsemää näyttelijää, joiden tulee olla yli 18-vuotiaita.

Musikaalia esitetään Vaasassa Ritzissä huhtikuun alusta toukokuun alkuun.

Tuottajana toimii Eemu Laurila, joka tuotti muun muassa Hairspray-musikaalin Rampille kesällä 2019.