maanantai 18. heinäkuuta 2022

Laadukas murhatarina Englannista on perinteinen musikaali

 

Mikael Saari esittää tyhjätasku Monty Navarroa ja Tuomas Uusitalo useita D'Ysquith-serkkuja, muun muassa rikasta jaarlia. KUVAT: JUKKA KONTKANEN/SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 9.7.2022.
Käsikirjoitus ja laulujen sanat Robert L. Freedman, sävellys ja laulujen sanat Steven Lutvak. Suomennos Mikko Koivusalo.
Ohjaus Mikko Kouki. Musiikin tuotanto ja laulujen harjoitus Jussi Vahvaselkä. Lavastus Jani Uljas, puvustus Elina Vättö, koreografia Jouni Prittinen, kampaus ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Mikael Saari, Tuomas Uusitalo, Linda Hämäläinen, Reeta Vestman, Sonja Pajunoja, Antti LJ Pääkkönen, Arne Nylander.
Esityksiä 20.8.2022 saakka.
*********

Seinäjoen kaupunginteatteri jatkaa tänä kesänä kulttuuritekojaan tuomalla Suomen kantaesitykseen jo kolmatta kertaa peräkkäin Broadway-musikaalin.
A Gentleman's Guide to Love and Murder sai ensi-iltansa Broadwaylla New Yorkissa syksyllä 2013, ja sitä esitettiin yhtäjaksoisesti runsaat pari vuotta. Musikaali on kerännyt useita palkintoja, muun muassa parhaan musikaalin Tony-palkinnon vuonna 2014.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille sai ensi-iltansa lauantaina 9. heinäkuuta Seinäjoen Törnävän kesäteatterissa Mikko Koukin tarkasti rytmitettynä ohjauksena.

Musikaalin suomennos on edelliskesien tapaan Mikko Koivusalon, ja se on viimeisen päälle tehty! Varsinkin laulujen sanoja kuunnellessa huomaa, kuinka nokkelia käännökset ovat.

Monty Navarro kirjoittaa elämäntarinaansa vankilassa ja kertoo, miten tähän on tultu.

Tarina alkaa Englannista 1909, kun Montague ”Monty” Navarro kuulee, että hän ei olekaan hiljattain kuolleen yksinhuoltajasiivoojan tyhjätasku poika, vaan aatelista D’Ysquith-sukua.

Perimysjärjestyksessä hänen edellään on 8 sukulaista, jotka nuorimies päättää murhata tullakseen rikkaaksi lordiksi.
Sukulaiset ovat erikoista porukkaa, niin kuin sukulaiset tuppaavat olemaan.

Montyn kuvioissa pyörii sukulaisten lisäksi kaunis ja turhamainen rakastajatar, sì bella Sibella, jonka kanssa Montyn sydämestä kilpailee yksi D’Ysquith-serkuista.

Monty (Mikael Saari) ja Sibella (Linda Hämäläinen) taistelevat rakkauden
ja kunnian/rahanhimon ristiaallokossa.

Edelliskesinä Seinäjoen kaupunginteatteri ehti totuttaa katsojat ylihyviin musikaaleihin.

Spamalot (2019) ja Something Rotten (2021) olivat niin riemastuttavan hauskoja, että katsojat nauraa räkättivät mahat kippurassa. Molempien musiikissa oli useita kappaleita, jotka jäivät soimaan päähän esityksen jälkeen.

Näin ei ole laita tänä kesänä, eikä vertailulta voi välttyä, valitettavasti.
Esitys hymyilyttää, mutta kaipasin enemmän irrottelua ja hulluttelua.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on kuitenkin viimeisen päälle huolellinen ja laadukas esitys, onhan kyseessä kaupunginteatterin tuotanto.
Näyttelijät ovat varmoja ammattilaisia, jotka osaavat myös laulaa hyvin.

Musikaalin ensemble laulaa vahvasti.


Jani Uljaan suunnittelema lavastus on pelkistetympi ja väreiltään tylsempi kuin minä olen tottunut häneltä näkemään. Ilahduttavia yksityiskohtia ovat puhuvat/laulavat taulut ja ihana, ruusuin koristeltu keinu.
Elina Vättö on suunnitellut hienot, aikakauden mukaiset puvut ja Petriina Suomela kampaukset ja maskit. Myös äänet ja kaikki muu ylöspano on ensiluokkaista.

Vaikka musikaalikomediasta on kyse, mikään naurupommi tämä ei ole.
Enkä olisi ensi-iltaesityksen jälkeen osannut hyräillä yhtäkään kappaletta. Mieleen jäi ylipäätään vain, että esityksessä oli yksi kaunis rakkausballadi, kappale nimeltä Sibella.
 

Yksi D'Ysquith-serkuista, pappi Ezekiel (Tuomas Uusitalo) ja Monty (Mikael Saari) vaarallisessa kellotornissa.

Musikaalikomedian koomisuus syntyy pitkälti siitä, että Tuomas Uusitalo näyttelee kaikkiaan yhdeksää D’Ysquith-suvun jäsentä. Hän tuskin ehtii lavalta pois yhdestä ovesta, kun astelee jo sisään toisesta ovesta uudessa roolissa. Puvut, hatut, puhetapa ja olemus muuttuvat sekunneissa. Huikeaa työtä!

Erinomainen roolityö on myös Monty. Valloittava Mikael Saari näyttelee tarkasti. Jo pelkkä kulmakarvan kohotus ja ilmeettömät ilmeet kertovat paljon.

Suuren vaikutuksen tekee kaunisääninen ja uskottavasti hepsankeikka-Sibellaa näyttelevä Linda Hämäläinen.

Tasaisesta ensemblesta nostan esiin Arne Nylanderin, jonka basso säväyttää, ja Sonja Pajunojan, joka näytteli muutama vuosi sitten pääroolia Suomen suurimman teatterin eli Helsingin kaupunginteatterin historian suurimpiin tuotantoihin kuuluvassa Pienessä merenneidossa.

Phoebe D'Ysquith (Reeta Vestman) tavoittelee Montyn (Mikael Saari) sydäntä.

Erikoisesta aiheestaan huolimatta Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on perinteinen musikaali.

Johtuneeko aristokraattisista henkilöhahmoista, silkkipytyistä näyttämöllä vai musiikin luonteesta, mutta mieleeni tulivat väkisinkin My Fair Lady ja Laitakaupungin lordi -musikaalit. Jos tykkää sellaisesta, hiukan pompöösistä, kannattaa suunnata tänä kesänä Törnävälle.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistäni on julkaistu kaupunkilehti Vaasan printtilehdessä 13.7. ja verkkosivulla 14.7.2022. Sain ensi-iltaan lehdistölipun.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Kuuma kesä ja muita muistoja 80-luvulta

 

Vuonna 85 -musikaalin keskeinen tapahtumapaikka on Strömbergin eli Rompan tehdas Vaasassa, nykyinen ABB.
Ruba (Ilmari Moisio) on yksi duunareista. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Vuonna 85.
Ensi-ilta Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa 8.7.2022.
Käsikirjoitus Heikki Syrjä ja Riku Suokas.
Tekstin sovitus ja ohjaus Pyry Keto.
Koreografia Isabella Mansnérus, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio, tuottaja Lotta Saarteinen.
Puvustus Anni Koivisto ja Emmi Sundell, lavastussuunnittelija Riia Rintamäki.
Rooleissa mm. Roope Lappalainen, Noora Seppälä, Samuli Pietikäinen, Laura Kollár, Ilmari Moisio, Mikko Peltomäki, Juuso Suihkonen, Paula Kiuru, Erja Honkamaa.
Alabama House Band Pipeda: Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma, Vilho Huntus.
Esityksiä 10.8.2022 saakka.
***************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi on tänä kesänä iskenyt kultasuoneen. Kesäteatterinäytelmäksi on valittu Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama musikaali Vuonna 85.
Perjantaina 8.7. ensi-iltansa saanut esitys on riemukas, vitsikäs, nostalginen ja vetää yleisön täysillä mukaansa.

Unelmista on kyse

Tarina tapahtuu kesällä ja syksyllä 1985. Päähenkilö on tehtaassa töitä paiskiva Tommi Turmiola, joka rakastuu nuoreen naiseen nimeltä Karoliina. Tästä kehkeytyy kolmiodraama.

Tarinassa seurataan myös Tommin ystävien elämää ja intohimoja. Kaikki ovat tavallisia duunareita, joihin katsojan on helppo samaistua tai rakastua.
Monien musikaalien tapaan tämänkin tarinan teemana ovat unelmat ja niiden tavoittelu. Joillekin unelmien toteuttaminen onnistuu, jotkut jäävät nuolemaan näppejään.

Tommi (Roope Lappalainen) ja Karoliina (Noora Seppälä) rakastuvat Vaasan Hietasaaressa.
 Kuva: Ramppi/Mikko Sippola


Hykerryttävät Vaasa-viittaukset 

Tarinan tapahtumapaikka oli alun perin Tampere, mutta musikaalin Rampille ohjannut Pyry Keto sai käsikirjoittajilta luvan lokalisoida tekstin Vaasaan.
Tekstin sovitus on onnistunut erinomaisesti. Se nousee melkeinpä tärkeimmäksi syyksi, miksi esitys toimii juuri Vaasassa ja ui suoraan katsojan sydämeen.
On hauskaa, että tapahtumapaikat ovat tuttuja vaasalaisille, kuten Hietasaari ja Strömbergin eli vaasalaisittain Rompan tehdas (nykyinen ABB).
Hykerryttäviä ovat myös jutut esimerkiksi Waskiasta, Kotilasta ja muista vaasalaisravintoloista sekä Vepsun pelaajista. Onpa tekstiin upotettu myös viittaus toimintaleffatähti Chuck Norrisin Vaasan-vierailuun.
Ja vaikkei olisi 80-lukua Vaasassa viettänytkään, hymyn nostavat huulille repliikit esimerkiksi Porvoon lankusta ja videokaseteista. 
Myös puvustuksessa on hyviä heittoja 80-luvulta, kuten valkoiset tennissukat. 40 vuoden takaisen tunnelman kruunaavat esityksessä käytettävät autot.

Mauno Peppone (Mikko Peltomäki) on kiinnostava heppu, ja muun muassa hänen unelmiaan
 seurataan musikaalissa Vuonna 85. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola


Hienoa heittäytymistä

Ohjaajana Pyry Keto on saanut kasaan jouheasti etenevän esityksen. Ensi-illassa oli vielä pari tyhjäkäyntikohtaa, mutta ne hioutuvat varmasti pois esityskertojen karttuessa.
Harrastajanäyttelijät panevat itsensä ihailtavasti likoon, kukin taitojensa mukaan.
Osa on jo sinut roolinsa kanssa, toisilla itseluottamus kasvaa varmasti vielä esityskertojen myötä.
Roope Lappalainen on napakymppi pääroolissa Tommi Turmiolana. Esiintymisessä on rauhallista varmuutta, laulu kulkee upeasti, ja mikä parasta, miehessä on karismaa, jota näyttämöllä tarvitaan.
Noora Seppälä on herkkä Karoliina, Samuli Pietikäinen reteä ravintolanomistaja Palle, ja Juuso Suihkonen ponteva komisario Peppone.
Ilmari Moisio on karheanrouhea Ruba ääntä myöden, ja hahmoon tulee toisessa näytöksessä lisää moniulotteisuutta.
Mauno Pepponen rooli on kiinnostavimpia tässä musikaalissa. Mikko Peltomäen näytteleminen on varmaa, mutta luontainen liikunnallisuus ei ihan täysillä pääse esiin, vaikka elastisuus on miehen ehdoton vahvuus.
Paula Kiurun esittämän portsarin jyrkät elkeet ovat tuttuja aikoinaan ravintolaan jonottaneille, mutta drag king -hahmo on enemmän 2000-lukua kuin 80-lukua.
Erikoismaininnan ansaitsee näyttelijäporukan konkareihin kuuluva Erja Honkamaa, joka sukkuloi suvereenisti useissa sivurooleissa.
Peruukki vinossa ravintolassa toikkaroiva rouva on yksityiskohtia myöten hiottu ja paras juoppoesitys, mitä olen nähnyt aikoihin.
Hienoa on sekin, että esiintyjiä on niin paljon, että tanssien joukkokohtaukset ovat hienoa katsottavaa.
Isabella Mansnéruksen suunnittelema koreografia on aavistuksen liian kunnianhimoinen, mutta varmasti esityskertojen myötä muuvit saadaan kaikilla kohdalleen.


Palle (Samuli Pietikäinen) on Rompan duunari, joka päättää lähteä kohti omaa unelmaansa.
Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Nuorten huippubändi

Vuonna 85 pyöri Tampereen työväen teatterissa kuusi vuotta vuosina 2006–12, ja se pitää yhä hallussaan kotimaisten musikaalien yleisömääräennätystä.
Yhtenä suurena syynä tähän mielettömään suosioon lienee musikaalin musiikki.
Esityksessä kuullaan Juicen, Popedan ja Eppujen musiikkia, joka on suomalaista kulttuuriperintöä.
Kuuma kesä, Kaksoiselämää, Vuonna 85, ynnä muut hittibiisit 80-luvulta tuovat katsojille muistoja mieleen, ja niissä on helppo laulaa mukana.
Musikaalin kruunaa nuorista vaasalaismuusikoista kokoontuva, ammattitaitoinen bändi. Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma ja Vilho Huntus soittavat aivan kuin Eppu Normaali. Musikaalin katsojalle jää nauttijan rooli.

Katettu katsomo puuttuu yhä

Lopuksi on jälleen kerran todettava, että on hatunnoston arvoista, että ylioppilasteatterin harrastajat tekevät vuodesta toiseen kesäteatteria Vaasassa.
Kukaan muu ei tee.
Eiköhän olisi vihdoinkin aika, että kaupunki tai jokin muu taho avustaisi Ramppia sen verran, että Vaasan ainoaan kesäteatteriin saataisiin katettu katsomo? Katoksen ei ole pakko olla kiinteä, vaan siirreltäviä ja kokoonpantavia vaihtoehtoja löytyy.
Katettua katsomoa ei saatu yli vuosikymmenen aikana Rampin edelliseen esityspaikkaan Paratiisisaaren rantaan, mutta saataisiinko edes ensi kesäksi, jos esityspaikka on silloinkin Bock'sin sisäpiha?

Tämä kirjoittamani ensi-iltakritiikki ilmestyi maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa verkkosivulla ja printtilehdissä ajalla 9.7.–13.7.2022.


Rompalta Hietasaareen – Suosittu musikaali tapahtuu nyt Vaasassa


Roope Lappalainen näyttelee Turmiolan Tommia Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesämusikaalissa Vuonna 85. Kuva: Anne Laurila

Vaasassa sukelletaan tänä kesänä Eppujen, Popedan ja Juice Leskisen biisien tahdissa suoraan 1980-luvulle, kun ylioppilasteatteri Ramppi esittää musikaalia Vuonna 85. Ensi-ilta on perjantaina, 8.7.2022.

Vuonna 85 on Suomen kaikkien aikojen katsotuin kotimainen musikaali. Tampereen työväen teatterissa vuonna 2006 kantaesitetty musikaali pyöri täysille katsomoille runsaat kuusi vuotta ja keräsi noin 280 000 katsojaa.

Ramppilaiset toivovat, että supersuosittu musikaali murskaa myös ylioppilasteatterin tähänastisen kesäteatteriesitysten katsojaennätyksen, jota pitää hallussaan Peppi Pitkätossu vuodelta 2011.

      Odotukset ovat korkealla. Lippuja on myyty ja varattu ennakkoon tuplavauhtia verrattuna edelliskesiin. Nyt näyttää siltä, että useat esitykset myydään loppuun, joten kannattaa pitää kiirettä varaamisen kanssa, sanoo musikaalin ohjaava Pyry Keto.

Hän tietää, että kesäteatterin menestys riippuu sään haltijoista. Musikaalia esitetään Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksella. Siellä 250 hengen katsomo ei ole katettu, joten suojaa sateelta tai paahteelta ei ole.

Kevyt tarina ja iskevää musiikkia

Pyry Keto on pitkän linjan ramppilainen. Hänet on nähty lavalla muun muassa Vaahteramäen Eemelinä Rampin kesäteatteriesityksessä 2018 ja Hairspray-musikaalissa kesällä 2019. Seuraavana kesänä Keto ohjasi lastennäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.

Vuonna 85 oli Kedon oma ehdotus Rampin tämän kesän näytelmäksi.

      Minusta tämä on ulkoilmaesitykseksi sopiva, kevyt tarina. Musiikki on manserokkia ja -iskelmää, joka varmasti iskee yleisöön.

Musikaalissa kuullaan tamperelaisartistien suurimpia hittejä 80-luvulta, kuten Eppu Normaalin Baarikärpänen ja Vuonna 85 ja Popedan Kuuma kesä ja Matkalla Alabamaan.

      Tässä on kova kattaus, yhteensä 39 biisiä.

Esityksessä tahdin takaa nuorista vaasalaismuusikoista koostuva Alabama House Band Pipeda, jossa on sama kokoonpano kuin Epuilla: kaksi kitaraa, basso ja rummut.

Roope Lappalainen ja Pyry Keto ovat innoissaan Rampin kesämusikaalissa kuultavasta 1980-luvun musiikista.
Kuva: Anne Laurila

Tappara vaihtui Vepsuun

Vaikka musikaalin sävelkuviot ovat tamperelaisia, alkuperäisen tarinan Keto on muokannut vaasalaiseksi.

Musikaali kertoo Turmiolan Tommista, joka rakastuu palavasti Karoliina-nimiseen neitoon vuonna 1985. Tommi on töissä tehtaassa, ja musikaalissa seurataan myös Tommin työporukan ja ystävien edesottamuksia.

-       Alun perin tapahtumat oli sijoitettu Tampereelle. Nyt tarinassa ollaan esimerkiksi Hietasaaressa, ja keskeinen tapahtumapaikka on Romppa eli Strömbergin tehdas Vaasassa, Keto paljastaa.

Myös alkuperäistarinan Tappara-niminen roolihahmo vaihtui vaasalaisittain Vepsuun, ja samalla vaihtui roolin sukupuoli.

-       Olin yhteydessä musikaalin toiseen käsikirjoittajaan, Heikki Syrjään, ja hän antoi luvan lokalisoida tapahtumat Vaasaan. Hän oli siitä oikein mielissään, ja sain vinkkejäkin, mitä kaikkea voisin muuttaa, Keto kertoo.

Tekstin pyörittely ei ollut Kedolle hankalaa, sillä hän muun muassa käänsi suomeksi ja ohjasi Rampin viime vuonna kantaesittämän musikaalin Toxic Avenger.

-       Töitä teetti enemmän se, kun piti selvittää, missä kapakoissa vaasalaisnuoret pyörivät 80-luvulla ja ketkä pelasivat Vepsussa siihen aikaan.

Konkareita ja tuoreita kasvoja

Vepsua näyttelee Ida Metsäranta, joka on innoissaan roolistaan kiihkeänä futisfanina.

      Vepsu on aivan erilainen ihminen kuin minä. Vepsu on urheiluhullu, joka harkitsee, mitä sanoo. Minä olen puhelias, enkä en tiedä mitään urheilusta. On kiinnostavaa päästä katsomaan asioita eri näkökulmasta.

Metsäranta on aiemmin ollut mukana muun muassa Hairspray-musikaalissa.

Vuonna 85 -musikaalin näyttelijäkaartissa on monia muitakin tuttuja kasvoja ylioppilasteatterin eri esityksistä, mutta pääosan esittäjä on Rampissa suhteellisen uusi tuttavuus.

Turmiolan Tommia esittää Roope Lappalainen, joka muutti muutama vuosi sitten Oulusta Vaasaan. Hän opiskelee viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Kyseessä on hänen ensimmäinen iso pääroolinsa, mutta mies ei vaikuta jännittävän musikaalilavalle nousemista.

      Olen kasvanut suomalaisen iskelmän tahtiin ja laulanut pienestä pitäen. Isäni laulaa tanssiorkesterissa, ja minäkin olen heidän kanssaan esiintynyt. Myös fyysinen työ ja pitkät päivät ovat minulle tuttuja, niin kuin roolihahmollenikin, sanoo vuosia kokkina työskennellyt Lappalainen.

Vuonna 85 -musikaali

  • Ensi-ilta 8.7. Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksen Pukinkulmassa.
  • Esityksiä on 15, viimeinen 10.8.
  • Ei suositella alle 15-vuotiaille kiroilun ja roisin kielenkäytön takia.

Tämä kirjoittamani artikkeli julkaistiin maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa sekä verkkosivulla että printtilehdessä ajalla 30.6.–6.7.2022