Elämä ei ole hassumpaa ystävän kanssa

Risto Räppääjä (Mikko Peltomäki) ja Nelli Perhonen (Petra Rothovius) ovat ylimmät ystävät.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Risto Räppääjä ja villi kone.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesäteatterinäytelmä. Ensi-ilta 5.7.2020
hotelli Scandic Waskian terassinäyttämöllä eli Tropiclandian rannassa.

Käsikirjoitus Sinikka ja Tiina Nopola samannimisen lastenkirjan mukaan. Sävellys Iiro Rantala, lisäkappaleet ”Kikkarapää” Neo Paavola ja ”Mäiskintäräppi” Infitialis.
Ohjaus ja tekniikka Pyry Keto, koreografi Kalle Reini, laulunohjaaja Heidi Rantanen, musiikin toteutus Oskari Ojala. Maskeeraaja Emilia Lönnmark, Mikko Peltomäen hiukset Sari Holm, puvustaja Emmi Wargh, tarpeisto Leila Huuki ja Ida Metsäranta. Lavastus Pyry Keto, Juha Halonen ja työryhmä, järjestäjä Tuomas Koskinen.
Tuottaja Eemu Laurila, kesäteatterivastaava Ilmari Moisio.
Rooleissa mm. Mikko Peltomäki, Petra Rothovius, Kirsti Rautamo, Tapani Unkuri, Antti Uitto.

*********

Koronaepidemia hiljensi blogin muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt alkaa jälleen tapahtua teatteririntamalla.

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi sunnuntaina ensi-iltaan koko perheen kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.

Vajaat parituntinen, hyvin musiikkipitoinen esitys sopii kaikille, joilla pysyy kännykkä kädessä ja jotka osaavat sitä käyttää.
Koko tarinassa on nimittäin kyse koukkuun jäämisestä johonkin ajanvietteeseen, erityisesti älypuhelimeen, ja sen seurauksista.

Tarinassa kesäloma on alussa, ja alakouluikäinen Risto Räppääjä menee pyytämään parasta ystäväänsä Nelli Nuudelipäätä ulos ja uimaan. Mutta Nelliä ei kiinnosta. Hän kuuntelee vain pop-tähti Ville Pyryn musiikkia ja unelmoi tästä. Risto on pettynyt, hän ei voi sietää Ville Pyryä ja tämän musiikkia.

Ristoa kasvattava Rauha-täti hankkii Ristolle älypuhelimen, jotta poika ei syrjäytyisi. Radiossa kun sanottiin, että jokaisella nuorella pitää olla älypuhelin tai muuten on kummajainen. Rauha haluaa, että Ristokin menee ystäviä tapaamaan puhelimen avulla Kissingeriin (Messenger), josta radiossa puhuttiin.

Eipä aikaakaan, niin Risto on syvällä kännykkäpelien syövereissä, eikä kuule eikä näe mitään muuta elämää.
Pizzalaatikoiden pino kasvaa hänen huoneessaan, kunnes Rauha huomaa, kuinka sottainen ja pahatapainen Ristosta on tullut. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei Rauhan eikä Nellinkään. Kuinka Nelli ja Risto löytäisivät ystävyytensä jälleen?

Risto joutuu syvälle pelaamisen maailmaan, eikä Nelli tiedä, kuinka hän saisi vanhan ystävänsä takaisin.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Näytelmä perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan samannimiseen lastenkirjaan, jossa Risto hurahtaa tietokoneeseen.

Rampin ohjaaja Pyry Keto kysyi ja sai luvan muuttaa villin koneen älypuhelimeksi. Se olikin loistava veto.

Kukapa meistä ei nykyään viettäisi liian paljon aikaa puhelimen kanssa ja liian vähän ystävien seurassa?

Tarina ei ehkä ole sieltä vetävimmästä päästä, mutta sanoma on sitäkin tärkeämpi.

Kone ei korvaa ihmistä, ja ystävät pysyvät vain, jos heidän kanssaan keskustelee oikeasti kasvokkain, eikä räplää koko ajan puhelintaan.

Eikä vaarallinen peli/kännykkäriippuvuus koske vain lapsia ja nuoria. Sekin käy tarinassa ilmi, kun Rauhan sydänystävä, herrasmies Lennart Lindberg saa kännykän hyppysiinsä.
Mutta kun ystävät löytävät jälleen toisensa, voidaan todeta alkulaulun sanoin Elämä ei ole hassumpaa.

Rampin kesäteatteriesityksen vahvin puoli on eittämättä kaikkien näyttämöllä olevien harrastajien musiikillinen osaaminen.

Lauluäänet ovat vahvoja, ja Kalle Reinin koreografioimat tanssikohtaukset ovat näyttäviä.

Näyttelijät eivät pääse helpolla. Pääroolien esittäjät ovat näyttämöllä paljon, ja pikkuroolien esittäjillä on kullakin useita rooleja, joiden vaihdot ovat nopeita.

Mikko Peltomäki sopii kuin nakutettu Risto Räppääjän päärooliin. Peltomäki tanssii kuin olisi kumista tehty, ja liikkeet venyvät aina käsinseisontaan asti. 19-vuotias Peltomäki on tanssinut jo 10 vuotta muun muassa Kipinällä, ja hän on ollut avustajana useissa Vaasan kaupunginteatterin musiikaaleissa.

Kahtena edelliskesänä hän on ollut mukana Rampin kesäteatteriproduktioissa. Viime vuonna hän teki koreografiat Hairspray-musikaaliin ja edelliskesänä hän veti Pöperö-Maijan roolin Vaahteramäen Eemelissä.

Nyt hän pääsee loistamaan rummuttelevana, tanssivana ja laulavana pikkupoikana.

Mikko Peltomäki loistaa pääroolissa laulavana, tanssivana ja rummuttavana Risto Räppääjänä.
Taustalla Kirsti Rautamo, joka esittää Riston Rauha-tätiä.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Petra Rothovius esittää Riston parasta ystävää Nelliä. Musiikkisukua olevalla ja laulajaksi ja musiikinopettajaksi opiskelevalla Rothoviuksella on todella upea ääni ja näytteleminen sujuu luontevasti.

Luokanopettajina leipänsä ansaitsevat Kirsti Rautamo ja Tapani Unkuri ovat monille tuttuja paitsi luokkahuoneesta, myös suositusta vaasalaisesta cover-bändistä Popvatkain.

He ovat mainio pari Riston touhottavana Rauha-tätinä ja tyylikkäänä Lennart Lindberginä.

Ei ole ihme, että pitkään yhteistyötä tehneiden Rautamon ja Unkurin askelmerkit sopivat yhteen, mutta hämmästyttävän hienosti sujuu myös Lennart Lindbergin ja Risto Räppääjän yhteinen Mäiskintäräppi.

Rauha Räppääjän (Kirsti Rautamo) ja Lennart Lindbergin (Tapani Unkuri) askelmerkit sopivat hyvin yhteen.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Antti Uitto, Anni Koivisto, Iina-Sofia Aura, Isabel Rautamo ja Emilia Enelund urakoivat lukemattomia pikkurooleja ja laulavat ja tanssivat sydämensä kyllyydestä.

Erityisen maininnan ansaitsee Uiton rooli laulaja Ville Pyrynä, jonka pop-tähden elkeet on kopioitu eri esiintyjiltä niin todentuntuisina, että katsojalta pääsee hörähdys väkisinkin.

Antti Uitto esittää laulaja Ville Pyryä pop-tähden naurettavin elkein.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Risto Räppääjä ja villi kone on kesäteatteria aidoimmillaan. Harrastajat antavat kaikkensa, heittäytyvät täysillä, ja se kannattaa. Ainakin ensi-iltayleisö antoi isot aplodit.

Hattua täytyy nostaa paitsi esiintyjille, myös esityksen taustalla työskenteleville. Tämä esitys on kokenut monia vastoinkäymisiä.

Kevään koronaepidemia aiheutti epävarmuuden, voidaanko kesäteatteria järjestää ollenkaan. Onneksi rajoituksia höllennettiin, ja esitykset onnistuvat. Käsidesiäkin on tarjolla!

Ramppi jo pitkään toivonut saavansa kunnollisen, vakituisen kesäteatterinäyttämön ja erityisesti nousevan katsomon. Olisi mukavaa, jos sekä esiintyjillä että katsojilla olisi myös katto päänsä päällä, suven säät kun ovat oikukkaat.

Tänä kesänä näytti jo lupaavalta, kun kaupungin ruotsinkielinen ammattiteatteri Wasa Teater ojensi auttavan kätensä ja tarjosi esityspaikaksi sisäpihaansa Vaasan keskustassa.

Mutta sitten teatterin naapurien valitukset melusta ja kaupungin tempoilu lupien kanssa pilasivat tuon mahdollisuuden.

Onneksi pitkäaikainen yhteistyökumppani Scandic Waskia tuli hätiin, ja esityspaikaksi järjestyi vanha tuttu nurmikaistale hotellin terassin läheisyydessä, meren rannassa.

Mutta totta puhuen puitteet ovat onnettomat, jos vertaa vaikkapa kesäteatterikatsomoon Seinäjoen Törnävänsaaressa tai Tampereen Pyynikillä.

Olen kirjoittanut tästä ennenkin muualla, mutta sanonpa jälleen: Minusta on kummallista, että Vaasan kaupungin kulttuuritoimi ei ole vieläkään ottanut hoitaakseen kunnollisia puitteita ylioppilasteatterille, joka vuosikausia on järjestänyt ainoat suomenkieliset kesäteatteriesitykset Vaasassa.

Vaan sitkeästi ramppilaiset porskuttavat eteenpäin. Toivottavasti monet löytävät tämän kesän iloisen Risto Räppääjä ja villi kone -esityksen katsomoon. Esityksiä on jäljellä 15, viimeinen 9. elokuuta.