Farssit ja komedia piristävät talven pimeydessä Pohjanmaalla

 

Vaasan kaupunginteatterissa esitetään farssia Puhtaana käteen.
Merkittävissä rooleissa nähdään Petteri Hautala, Antti Peltola ja Toni Ikola.
Kuva: Linus Lindholm/Vaasan kaupunginteatteri

Pohjalaisteatterit panostavat nauruun tänä talvena. Ja hyvä niin!

Synkässä maailmantilanteessa, kun Ukrainassa käydään sotaa ja kotimaassa riittää huolia erilaisten hinnannousujen takia, ilta teatterissa farssin tai komedian parissa piristää ihmeesti.

Vaasan kaupunginteatterissa pyörii brittifarssi Puhtaana käteen, Wasa Teaterissa ja Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään Suomen kantaesitykset uusista teksteistä. Wasa Teaterin farssi Man får väl ställa upp on alun perin Ruotsista, Seinäjoen Groan ups on englantilainen näytelmä.

Tässä minun arvioitani kaikista kolmesta huvituksesta.

Sosiaaliasiahenkilö (Tiia Ollikainen) pyrkii sisään, mutta Visa Muikku (Toni Ikola) ja Erkki Lehtinen (Antti Peltola)
viivyttävät sitä parhaansa mukaan farssissa Puhtaana käteen.
Kuva: Linus Lindholm/Vaasan kaupunginteatteri

Puhtaana käteen on vuoden naurupommi

Puhtaana käteen. Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 17.11.2022.

Käsikirjoitus Michael Cooney, käännös ja päivitys Tiina Puumalainen, ohjaus Riku Innamaa, puvustus Timajami Varamäki, lavastus Maria Antman. Rooleissa mm. Antti Peltola, Toni Ikola, Tiia Ollikainen, Petteri Hautala, Maija Andersson.

Esityksiä 13.5.2023 saakka.

*******

Vaasan kaupunginteatteri juhlii tänä näytäntövuonna 80-vuotista taivaltaan.

Juhlavuoden yksi vetonaula on ehdottomasti englantilaisen Michael Cooneyn kirjoittama farssi Cash on Delivery, jota Vaasassa esitetään nimellä Puhtaana käteen.

Marraskuussa ensi-iltaan tullutta farssia ehtii vielä hyvin katsomaan, sillä esityksiä on toukokuun puoliväliin asti.

Tätä näytelmää on 2000-luvun aikana esitetty Suomessa useissakin teattereissa, myös nimillä Ilmasta rahaa ja Hätä ei lue lakia.

Suomen kantaesitys tästä farssista on ollut syksyllä 2000 Seinäjoen kaupunginteatterissa, jonne sen ohjasi Tiina Puumalainen.

Vaasassa nähtävään versioon Puumalainen on tehnyt käännökseen päivityksen ja paikallistuksen. Tapahtumat sijoittuvat nyt Vaasaan, ja kohelluksen katalysaattori on Pohjanmaan hyvinvointialueen sosiaaliasiahenkilö.

Tekstin dramatisointi on onnistunut niin hyvin, että voisi luulla tämän olevan ehta kotimainen farssi eikä peräisin lajityypin kehdosta, Englannista.

Puhtaana käteen -farssissa kohellus ja sanoilla leikkiminen viedään niin pitkälle kuin mahdollista. Rytmi on tärkeä, ja se pysyy hyvin. Loppua kohden vauhti on aikamoinen. Tämä farssi on katsojalle todellista naurun juhlaa.

Erkki Lehtinen (Antti Peltola) on merkinnyt lääkärikirjaan muistilaput,
mitä sairauksia hän on jo käyttänyt tekosyinä saadakseen erilaisia sosiaalitukia ja -avustuksia.
Kuva: Linus Lindholm/Vaasan kaupunginteatteri

Huumoria sosiaalituista

Tarinan aiheena ovat sosiaaliturvan porsaanrei’ät. Voi kuulostaa tylsältä, mutta siitä saa monet naurut, kuinka hyvinvointivaltiomme huolehtii kansalaisistaan.

Päähenkilö Erkki Lehtinen on tehnyt tukien huijaamisesta itselleen kokopäivätyön. Hän on hakenut kaiken maailman avustuksia ja niiden lisäosia kuviteltujen vuokralaistensa nimissä.

Kaikki on mennyt hyvin, kunnes ovelle ilmestyy Pohjanmaan hyvinvointialueen erikoisyksikön sosiaaliasiahenkilö Birgitta Jaatinen. Hän tarvitsisi pari allekirjoitusta papereihinsa. Mutta niiden saaminen osoittautuukin hankalammaksi kuin voisi kuvitella.

Sanavalmis Erkki keksii Jaatiselle valheita valheiden perään ja vetää mukaan juonitteluunsa Vertti-setänsä ja ihan oikean vuokralaisensa, Visa Muikun.

Erkki Lehtinen (Antti Peltola) ja Visa Muikku (Toni Ikola) yrittävät hillitä Vertti-setää (Petteri Hautala).
Asiallinen sosiaaliasiahenkilö (Tiia Ollikainen) hieman ryttääntyy tämän asiakaskäyntinsä aikana.
Kuva: Linus Lindholm/ Vaasan kaupunginteatteri

Huikeaa näyttelijäntyötä

Puhtaana käteen pursuaa erikoisia persoonia ja on kauttaaltaan huikeaa näyttelijäntyötä.

Varsinkin vieraileva freelance-näyttelijä, lukuisista tv-sarja- ja elokuvarooleistakin tuttu Antti Peltola on Erkin rooliin todellinen löytö. Erkki on nokkela kaveri, joka yrittää viimeiseen asti pelastaa oman nahkansa. Peltolan pokka pitää ja suu suoltaa paljon puppua pikakiväärin nopeudella. Pitkät raajat tuovat oivasti lisävauhtia koheltamiseen.

Yhtä vakuuttava on Tiia Ollikainen byrokraattisena sosiaalitanttana. Näyttelijä on yhtä perusteellisesti ja tarkasti paneutunut rooliinsa kuin roolihenkilö tukikaavakkeisiinsa.

Valloittava on myös Toni Ikola hiukan nössönä vuokralaisena Visa Muikkuna, joka muuttuu tarinan kuluessa täydellisesti. Ikola on viime aikoina usein nähty pienemmissä rooleissa. Hienoa, että hän pääsee nyt esille revittelemään kunnolla isossa roolissa.

Toinen Vaasan kaupunginteatterin pitkäaikainen luottonäyttelijä, Timo Luoma tekee jälleen kerran huipputyötä empaattisena ja erikoisena seksiterapeuttina.

Farssissa naurattaa nokkelan sanailun lisäksi fyysinen, tarkasti ajoitettu temppuilu. Tätä huumorin lajia toteuttaa varsinkin Petteri Hautala, jonka esittämä iäkäs Vertti-setä on hiukan toisissa maailmoissa koko ajan.

Toinen vieraileva näyttelijä on Samu Loijas, jonka hautausurakoitsijan hahmo jää varmasti mieleen. Maija Andersson ilmentää hyvin aviokriisiä potevan vaimon turhautumista.

Ohjaaja Riku Innamaa on saanut farssin kovan tempon kohdalleen. Tiukempaa ohjausta olisin toivonut Saana Rautavaaran ja Sarah Nedergårdin rooleihin. Kumpikin ylinäyttelee ja puhuu ärsyttävän teennäisesti.

Näytelmä tapahtuu Erkki Lehtisen olohuoneessa, jossa on farssille tyypilliseen tapaan useita ovia eri huoneisiin ja ulos. Maria Antmanin suunnittelema lavastus on yksinkertainen, mutta toimiva. Oleellinen elementti lavastuksessa on vesi, ja sen kanssa pelataan hienosti.

Timjami Varamäen suunnittelemat puvut tekevät vaikutuksen. Ne kertovat osaltaan roolihahmoista kaiken oleellisen, sukkia ja kenkiä myöden. Varamäki on saanut innoituksen näihin pukuihin 1980-luvun englantilaisesta pukeutumistyylistä, mutta tuonut puvut kuitenkin nykyaikaan. Toivottavasti nuoren freelancer-pukusuunnittelijan töitä nähdään vielä paljon jatkossakin Vaasassa.

***************************************************************************************************

Yhdistykset vetävät yhtä köyttä

Eri yhdistysten aktiivit näyttelevät suoraselkäisiä kansalaisia, kun kotiseutuyhdistyksen kattojärjestön pomo (Carola Sarén) tulee vierailulle. 
Kuva: Frank A. Unger/Wasa Teater

Man får väl ställ upp. Suomen kantaesitys Wasa Teaterissa 12.11.2022.

Käsikirjoitus ja ohjaus Adde Malmberg, lavastus Pia Enroth, puvustus Karoliina Koiso-Kanttila. Näyttelijät Johan Aspelin, Jonas Bergqvist, Lina Ekblad, Susanne Marins, Tove Qvickström ja Carola Sarén.

Esityksiä 1.4.2023 saakka.

*********

Wasa Teaterin tämän talven farssi on uudehko teksti Ruotsista. Man får väl ställa upp sai ensi-iltansa Tukholmassa Riksteaternissa vuonna 2019, ja se on kiertänyt ympäri Ruotsia.

Farssin on kirjoittanut ruotsalainen stand up -koomikko, näyttelijä ja ohjaaja Adde Malmberg, joka myös ohjasi näytelmän Wasa Teateriin.
Marraskuussa ensi-iltaan tullutta farssia esitetään aprillipäivään saakka.

Näytelmän aiheena on yhdistystoiminta, joka monelle ihmiselle on henki ja elämä meillä Suomessakin. Tapahtumat sijoittuvat kotiseututalolle, jossa toimii monenlaisia yhdistyksiä. Eri yhdistysten aktiivit ovat ristiin toistensa yhdistysten jäseniä, ja yhteishenki on hyvä, kaveria ei jätetä.

Siihen viittaa näytelmän nimi, Man får väl ställa upp. Sitä on vaikea suoraan suomentaa, mutta se viittaa esimerkiksi siihen, että täytyy olla toisen (yhdistyksen) tukena ja auttaa erilaisissa tempauksissa.

Näytelmän nimi on sanaleikki, sillä ”ställa upp” tarkoittaa sanakirjan mukaan mm. panna esille, järjestää näytteille, asentaa, ja antaa ottaa osaa kilpailuun.
Kaikkia näitä tapahtuu näytelmässä.

Nalle (Jonas Bergqvist) rassaa moottoripyöräänsä, kun taiteilija (Tove Qvickström) ja viulisti (Jonas Aspelin)
yrittävät maanitella häntä siirtämään sen syrjään tärkeän vierailun ajaksi.
Kuva: Frank A. Unger/Wasa Teater

Yhden aktiivin varassa

Kuten Vaasan kaupunginteatterin Puhtaana käteen -farssissa, Wasa Teaterin farssissakin on kyse huijauksesta.

Kuvitteellisen Svanbyn kotiseututalolla toimii monia yhdistyksiä. Sara (Lina Ekblad) on puuhanainen kotiseutuyhdistyksessä.
Hän on huijannut kotiseutuyhdistysten kattojärjestöä ja kaunistellut yhdistyksensä jäsenmäärää, koska on halunnut enemmän rahaa yhdistyksensä toimintaan.

Nyt valtakunnallisen kattojärjestön pomo (Carola Sarén) on tulossa tarkastuskäynnille, koska Svanbyn kotiseutuyhdistys vaikuttaa olevan kovin esimerkillinen ja hyvin toimiva. Ehkä sieltä saadaan esimerkkejä toiminnan viriämiseen myös muissa kotiseutuyhdistyksissä?

Svanbyn kerhotalossa toimii monia muitakin yhdistyksiä, joissa on suurin piirtein yksi aktiivi per yhdistys.
Urheiluseuran yliaktiivinen Lena (Susanne Marins) ei meinaa pysyä hetkeäkään paikallaan, hän on tulossa ja menossa koko ajan.
Moottoripyöräyhdistyksen Nalle (Jonas Bergqvist) rassaa harrikkaansa keskellä kerhotalon salia, mikä rassaa muiden yhdistysihmisten hermoja.
Kennelyhdistyksen tiloissa haukkuu vihainen koira. Kulttuuriväkeä edustavat viulisti Wollmar (Johan Aspelin) ja hössöttävä taiteilija Anne-Maj (Tove Qvickström).

Epätoivoinen Sara tarvitsee muiden apua peittääkseen huijauksensa ja saadakseen asiat näyttämään hyvältä.
Muiden yhdistysten aktiiveilla on omiakin murheita hoidettavana, mutta täytyyhän sitä lopulta auttaa kaveria.

Wasa Teaterin farssi on roolitettu talon ykköskaartilla, Carola Sarén (etualalla) etunenässä.
Taustalla Susanne Marins, Lina Ekblad ja Johan Aspelin.
Kuva: Frank A. Unger/Wasa Teater

Enempäänkin olisi mahdollisuuksia

Näytelmän aihepiiri on herkullinen ja teksti on helposti samastuttava. Kukapa meistä ei kuuluisi yhteen tai useampaankin yhdistykseen ja joutuisi välillä vastentahtoisesti asettumaan kaikkien edun mukaisesti yhdistyksen käytettäväksi.

Juoni ei kuitenkaan ole niin hauska kuin lähtökohta antaa ymmärtää. Lisäksi tapahtumia ei viedä ohjauksellisesti niin pitkälle kuin olisi voinut. Hauskuus jää vähän puolitiehen.

Komiikka perustuu tässä esityksessä paljon repliikkien toistelemiseen ja kompasteluun lattialle levitettyihin pyöränosiin.

Toiston lisäksi tekstissä olisi voinut olla hulluttua ja hullunkurisuutta paljon enemmän. Farssin tapaan ovista tullaan ja mennään, mutta tämä ei jaksa naurattaa.

Näyttelijät tekevät parhaansa. Rooleihin on koottu Wasa Teaterin komedianäyttelijöiden ykköskaarti.

Näkemässäni esityksessä erityisen hyvin näyttelivät yhteen monipuolinen Susanne Marins ja armoitettu komedienne Carola Sarén. He osaavat tasapainoilla huumorin aallonharjalla ja lukevat toisiaan pelkän kulmakarvan asennosta.

Myös Johan Aspelinilla on herkullinen rooli ressukka-viulistina, joka haaveilee pääsystä esiintymään Leipzigin kamarimusiikkifestivaaleille. Henkensä pitimiksi suuren taiteilijan on opetettava piskuisen kunnan kansalaisopistossa sähköbassoa.

****************************************************************************************************

Komedia onkin ihmissuhdedraama

Jani Johansson, Mika Piispa, Antti LJ Pääkkönen, Katriina Sinisalo ja Mari Pöytälaakso näyttelevät ekaluokkalaisia 80-luvun loppupuolella.
Kuva: Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri

Groan ups – Komedia kypsymisestä. Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterissa 12.11.2022.

Käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Olka Horila, lavastus Juho Lindström, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaus ja maskeeraus Johanna Uusitontti.
Rooleissa Katriina Sinisalo, Jani Johansson, Mari Pöytälaakso, Mika Piispa, Antti L.J. Pääkkönen, Henrik Hammarberg ja Sanni Lehto.

Esityksiä 22.4.2023 saakka.
********************
Seinäjoen kaupunginteatterin kantaesitystä Groan ups markkinoidaan komediana, onhan sen alaotsikkona Komedia kypsymisestä.

Odotuksia komediasta vahvistaa tunnettu tekijäjoukko. Näytelmä on saman käsikirjoittajakolmikon kynästä kuin Näytelmä joka menee pieleen ja Tämä on ryöstö!
Nämä hulvattomat komediat on vastikään nähty Seinäjoen kaupunginteatterissa (2019 ja 2021).

Groan ups ei kuitenkaan ole puhdasverinen komedia, vaan pikemminkin ihmissuhdedraama, jossa toki on hauskojakin kohtauksia, mutta pohjasävy vetää vakavaksi.

Tämänkin näytelmän nimessä on sanaleikkiä. "Groan" tarkoittaa suomeksi voihkimista, huokailua, tyytymätöntä mutinaa. Se lausutaan samalla tavalla kuin aikuisia merkitsevä ilmaus "Grown ups".
Ja elämäänsä tyytymättömistä ja turhautumistaan huokailevista aikuisista tässä lopulta onkin kyse.

Marraskuussa ensi-iltansa saanutta näytelmää esitetään huhtikuun loppupuolelle saakka.

Ensimmäisessä näytöksessä leikitellään hauskasti lavastuksen mittasuhteilla.
Kuva: Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri

Kolme osaa

Groan ups on oppitunti aikuiseksi kasvamisesta ja siitä, kuinka nuoruuden tapahtumilla saattaa olla pitkälle elämään ulottuvat seuraukset.
Teemoina ovat muun muassa koulukiusaaminen, oman identiteetin löytyminen ja elämässä menestyminen, mitä se sitten lopulta onkaan.
Näytelmä jakautuu kolmeen osaan.

Ensimmäisessä osassa eletään 1980-luvun loppua. Hallavuoren koulun ala-astelaiset kertovat opettajalle, miten viettivät viikonloppuaan ja mitä kaikkea noloa vanhemmat puuhasivat.

Luokassa on jokaiselle tuttuja tyyppejä omilta kouluajoilta, kuten tunnollinen hikipinko Krista (Mari Pöytälaakso), mämmäri Simo (Antti LJ Pääkkönen), joka joutuu kiusatuksi, tyhjäpää Tuuli (Katriina Sinisalo) ja rauhaton ilveilijä Severi (Jani Johansson).

Olka Horilan ohjauksessa näyttelijäntyö on tasaisen hyvää kauttaaltaan, ja jokainen katsoja löytänee porukasta oman samaistumisenkohteensa.

Tapahtumat sijoittuvat luokkahuoneeseen. Jotta aikuiset näyttelijät saataisiin vaikuttamaan 7-vuotiailta lapsilta, lavastuksessa leikitellään upeasti mittasuhteilla. Juho Lindström on suunnitellut esimerkiksi ylisuuret pulpetit ja tavattoman korkean opettajanpöydän.

Ysiluokan teinien ongelmia pohtivat Krista (Mari Pöytälaakso) ja Tuuli (Katriina Sinisalo).
Kuva: Jukka Kontkanen/ Seinäjoen kaupunginteatteri

Toisessa osassa luokassa vietetään ysiluokan bileitä. Kuiskuttelun ja kiherryksen aiheita ovat ekat suudelmat ja ihastukset.

Katsojalle tulee väkisinkin nostalgian puuskia, kun katsoo yläastelaisten pukeutumista, kampauksia ja meikeillä pelaamista. Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ja Johanna Uusitontin suunnittelemat kampaukset vievät katsojan aikamatkalle.

Nelikymppiseksi varttuneet entiset luokkatoverit Arttu (Mika Piispa), Severi (Jani Johansson)
ja Krista (Mari Pöytälaakso) iloitsevat jälleennäkemisestä.
Kuva: Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri

Kolmannessa osassa nelikymppiseksi varttuneet tämän päivän aikuiset viettävät koko koulun juhlaa, isoa luokkakokousta.
Nyt nähdään, mitä kenestäkin on tullut ja kuka on menestynyt elämässään – vai onko?
Kiinnostavaa on, että ne piirteet, jotka oli nähtävissä jo 7-vuotiaissa, ovat ihmisissä vielä 40-vuotiaanakin.
Kiinnostavaa on sekin, että vaikka oltaisiin oltu kuinka läheisiä kouluaikana, sen jälkeen jotkut ovat vieraantuneet kauas kavereistaan, toiset taas entisestään lähentyneet. 

Joitakin ei voisi kouluaika enää vähempää kiinnostaa, toiset taas eivät pysty päästämään siitä irti.

Ja edelleen sitä haluaisi tehdä vaikutuksen siihen lapsuuden- ja nuoruudenihastukseen.
Se on hellyttävää, mutta samalla kovin traagista.

Arvioni Puhtaana-käteen farssista on julkaistu lyhyempänä versiona maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa 19.11.2022 ja kaupunkilehti Vaasassa 23.11.2022.

Ei mitään mätää Jotain mätää -musikaalissa

 

William Shakespeare (Christoffer Strandberg, keskellä) ottaa kaiken irti tähteydestään. Something Rotten! - Jotain mätää -musikaalissa leikitellään aidontyylisillä renessanssiasuilla ja modernilla lookilla.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN/Seinäjoen kaupunginteatteri

Something Rotten! – Jotain mätää.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 10.7.2021.

Käsikirjoitus John O’Farrell ja Karey Kirkpatrick, sävellys ja laulujen sanat Wayne ja Karey Kirkpatrick.
Ohjaus Pekka Laasonen, musiikin tuotanto ja kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Jyri Numminen. Lavastus Jani Uljas, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaukset ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Marko Maunuksela, Antti L.J. Pääkkönen, Jani Karvinen, Christoffer Strandberg, Reeta Vestman ja Irina Isberg.

Esityksiä 21.8. saakka.

***********

Törnävän kesäteatterissa sai lauantaina ensi-iltansa Suomessa ennennäkemätön musikaalikomedia Something Rotten! – Jotain mätää.

Se sai ensiesityksensä Broadwaylla kuusi vuotta sitten.
Tämä on toinen kerta, kun Seinäjoen kaupunginteatteri tuo kantaesitykseen huippumusikaalin kesäteatterina.
Something Rotten – Jotain mätää on täysin samassa linjassa pari vuotta sitten nähdyn, ällistyttävän koomisen Spamalotin kanssa.
Jotain mätää on kauttaaltaan laadukasta ammattilaistasoa, viihdyttävä ja huippuhauska musikaali vahvalla Shakespeare-twistillä.

Pekka Laasosen ohjauksessa tusina näyttelijöitä vaihtaa lennossa rooleja ja laulaa ja tanssii upeasti Jyri Nummisen vauhdikkaiden koreografioiden mukaan.
Esimerkiksi stepaten tehty kaksintaistelu on huippunumero!

Riikka Aurasmaan suunnittelemassa puvustuksessa on hienoja yksityiskohtia. Korostettu kalukukkaro koristaa kaikkien miesroolien vaatteita.

Pekka Siistonen on jälleen sovittanut ja tuottanut erittäin hyvin toimivan musiikin, joka tulee ”nauhalta”.
Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ovat huikeat. Kiinnostavine yksityiskohtineen ne ovat tärkeä osa visuaalista nautintoa.
Jani Uljas on suunnitellut teoksen henkeen erinomaisesti sopivan lavastuksen, jossa voi nähdä viitteitä Shakespearen The Globe -teatteriin. Siinäkään ei ollut (eikä sen rekonstruktiossa nykyisin ole) kattoa, kuten ei Törnävän näyttämölläkään.

Peruslavastus muistuttaa Shakespearen näyttelijäseurueen The Globe -teatteria Lontoossa.
Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas.

Suurimmat kiitokset ansaitsee kuitenkin musikaalikääntämisen huippuammattilainen, Mikko Koivusalo.
Hän on keksinyt nokkelat suomennokset englannin sanaleikeille ja erilaisille viittauksille, joita dialogissa ja lauluissa on runsaasti.
Tämä musikaali on kielellisistä ilotulitusta alusta loppuun!

Christoffer Strandberg (keskellä) irrottelee nahkahousuisena William Shakespearena, näytelmäkirjoittajien starana.
Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen, oik.) yrittää päästä hänen tasolleen. Taustalla Pyry Smolander.

Musikaalin nimi viittaa William Shakespearen Hamlet-näytelmään, jossa väitetään olevan jotain mätää Tanskanmaalla: Something is rotten in the state of Denmark (Hamlet 1. näytös, 4. kohtaus).
Shakespeare, näytelmäkirjailijoiden stara, on merkittävässä roolissa tässä tarinassa, joka sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen.
TV:n monista viihdeohjelmista tuttu Christoffer Strandberg irrottelee roolissaan hulvattomana Shakespearena. Väkijoukot palvovat häntä (We love you!), ja hän ottaa huomiosta kaiken irti.
Muut roolihahmot on puettu 1500-luvun tyyliin, mutta Wille Suuri tepastelee lavalla nahkahousuissa ja pitkävartisissa saappaissa.
Musiikillisesti Shakespeare on rock, kun muut laulavat ja tanssivat esimerkiksi valssin tai foksin tahtiin.

Antti L.J. Pääkkönen esittää pikkuveljeä, Ruune Perää, ja Jani Karvinen isoveli Retu Perää, jolla on vaimo Bea. Häntä näyttelee Irina Isberg.

Tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin veljekset, jotka haluaisivat tehdä yhtä hyviä ja suosittuja näytelmiä kuin Shakespeare.
Television Lidl-mainoksista tuttu Jani Karvinen esittää Retu Perää, jonka elämässä moni asia on vähän retuperällä.
Hänen veljensä on Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen), jolta tulee tekstiä kuin Runebergiltä.
Molemmat sopivat rooleihinsa tismalleen. Pääkkösen habituksesta tulee aina välillä mieleen Ohukainen eli Stan Laurel, mikä on komedialle vain eduksi.
Tarinaan on luotu musikaaleille tyypillinen ”sankaripari” ja ”subrettipari”.
Retulla on tomera vaimo, telkkarin Salatuista elämistäkin tuttu Irina Isberg (ent. Vartia), ja Ruune puolestaan rakastuu puritaanin kapinalliseen tyttäreen Portiaan, jota esittää Reeta Vestman. Huippunaisia rooleissaan!

Portia (Reeta Vestman) ja Ruune (Antti L.J. Pääkkönen) jakavat rakkauden runouteen
ja Shakespearen teksteihin.

Koreografi Jyri Numminen ja Henrik Hammarberg ovat mukana ensemblessa, samoin kuin pari vuotta sitten Spamalotissa, ja tekevät nytkin useita rooleja hauskasti ja tyylikkäästi. Varsinkin Hammarberg naurattaa yleisöä sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Henrik Hammarberg (keskellä) naurattaa sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Retu turvautuu ennustaja Nostradamukseen (upeasti laulava tangokuningas Marko Maunuksela) kuullakseen, millainen näytelmä kannattaisi tehdä.
Ennustaja kertoo, että uusi tyylilaji, musikaali, on seuraava teatterihitti.
Retun mielestä tämä on outoa. Ettäkö yleisö katsoisi ilman syytä laulamaan ja tanssimaan ryhtyviä näyttelijöitä? Ihan hullua!
Seuraa aivan upea, 9-minuuttinen showstopper-numero, jossa Nostradamus selittää, mikä oikeastaan on musikaali ja miksi siinä on taikaa. Kohtauksessa viitataan useisiin nykypäivän katsojille tuttuihin musikaaleihin, kuten Cats, Chicago ja A Chorus Line.

 Nostradamus (Marko Maunuksela, vas.) kertoo Retu Perälle (Jani Karvinen, oik.) tanssityttöjen avustamana, miksi musikaaleissa on taikaa. Musikaali-nimisessä showstopper-numerossa on viittauksia useisiin nykymusikaaleihin. Tanssin mallia on otettu esimerkiksi A Chorus Linesta.

Retu alkaa työstää musikaalia, jossa on prinssi, joka syö tanskalaisia voileipiä, smörrebrödejä. Se ei innosta pikkuveljeä eikä veljesten näyttelijäryhmää ollenkaan.
Seuraa ällistyttävän hauskaa sekoilua, johon liittyy jatkuvaa sanailua ja väärinymmärryksiä, valepukuinen Shakespeare sekä paljon puhetta munista ja munakkaasta.
Lopulta käy niin kuin musikaaleissa kuuluukin: kaikki selviää, rakkaus voittaa ja unelmista tulee totta.

Jotain mätää -esitys sisältää useita viittauksia eri musikaaleihin.

Something Rotten! pilailee pilke silmäkulmassa Shakespearella, tähtikultilla ja varsinkin – erittäin perusteellisesti – musikaaleilla.

Kautta koko show’n viitataan useisiin musikaaliklassikoihin, kuten Viulunsoittaja katolla ja The Sound of Music, sekä genren uudempiin teoksiin, kuten Kinky Boots, Spamalot ja Päiväni murmelina.

Yksi lisähupi onkin siinä, että katsoja yrittää bongata kaikki eri musikaalit, joihin viitataan dialogissa, musiikissa, tansseissa tai pukujen kautta.

Tarinassa viitataan myös lukuisin Shakespearen näytelmiin, ja näitäkin voi bongailla. Niistä on napattu esimerkiksi nimiä monille roolihenkilöille.

Esimerkiksi Retu Perän nimi on alkuperäisesityksessä Nick Bottom. Tämän niminen roolihahmo, aasipäinen kutoja, esiintyy Shakespearen Kesäyön unessa (näytelmästä on useita suomennoksia).

Mutta vaikka katsoja ei tuntisi musikaaleja tai ei ole lukenut tai nähnyt Shakespearen näytelmiä, tästä esityksestä voi silti nauttia täysin siemauksin. Katsottavaa ja hauskuutta riittää lähes 3-tuntisessa show’ssa yllin kyllin.

Katsojien toivotaan käyttävän kasvosuojaa Törnävän kesäteatterissa. Teatterin katsomo on katettu.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistä on julkaistu Vaasan kaupunkilehti Ikkunan verkkosivulla 13.7. ja printtilehdessä 14.7.2021.