tiistai 13. heinäkuuta 2021

Ei mitään mätää Jotain mätää -musikaalissa

 

William Shakespeare (Christoffer Strandberg, keskellä) ottaa kaiken irti tähteydestään. Something Rotten! - Jotain mätää -musikaalissa leikitellään aidontyylisillä renessanssiasuilla ja modernilla lookilla.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN/Seinäjoen kaupunginteatteri

Something Rotten! – Jotain mätää.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 10.7.2021.

Käsikirjoitus John O’Farrell ja Karey Kirkpatrick, sävellys ja laulujen sanat Wayne ja Karey Kirkpatrick.
Ohjaus Pekka Laasonen, musiikin tuotanto ja kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Jyri Numminen. Lavastus Jani Uljas, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaukset ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Marko Maunuksela, Antti L.J. Pääkkönen, Jani Karvinen, Christoffer Strandberg, Reeta Vestman ja Irina Isberg.

Esityksiä 21.8. saakka.

***********

Törnävän kesäteatterissa sai lauantaina ensi-iltansa Suomessa ennennäkemätön musikaalikomedia Something Rotten! – Jotain mätää.
Se sai ensiesityksensä Broadwaylla kuusi vuotta sitten.
Tämä on toinen kerta, kun Seinäjoen kaupunginteatteri tuo kantaesitykseen huippumusikaalin kesäteatterina.
Something Rotten – Jotain mätää on täysin samassa linjassa pari vuotta sitten nähdyn, ällistyttävän koomisen Spamalotin kanssa.
Jotain mätää on kauttaaltaan laadukasta ammattilaistasoa, viihdyttävä ja huippuhauska musikaali vahvalla Shakespeare-twistillä.

Pekka Laasosen ohjauksessa tusina näyttelijöitä vaihtaa lennossa rooleja ja laulaa ja tanssii upeasti Jyri Nummisen vauhdikkaiden koreografioiden mukaan.
Esimerkiksi stepaten tehty kaksintaistelu on huippunumero!

Riikka Aurasmaan suunnittelemassa puvustuksessa on hienoja yksityiskohtia. Korostettu kalukukkaro koristaa kaikkien miesroolien vaatteita.

Pekka Siistonen on jälleen sovittanut ja tuottanut erittäin hyvin toimivan musiikin, joka tulee ”nauhalta”.
Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ovat huikeat. Kiinnostavine yksityiskohtineen ne ovat tärkeä osa visuaalista nautintoa.
Jani Uljas on suunnitellut teoksen henkeen erinomaisesti sopivan lavastuksen, jossa voi nähdä viitteitä Shakespearen The Globe -teatteriin. Siinäkään ei ollut (eikä sen rekonstruktiossa nykyisin ole) kattoa, kuten ei Törnävän näyttämölläkään.

Peruslavastus muistuttaa Shakespearen näyttelijäseurueen The Globe -teatteria Lontoossa.
Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas.

Suurimmat kiitokset ansaitsee kuitenkin musikaalikääntämisen huippuammattilainen, Mikko Koivusalo.
Hän on keksinyt nokkelat suomennokset englannin sanaleikeille ja erilaisille viittauksille, joita dialogissa ja lauluissa on runsaasti.
Tämä musikaali on kielellisistä ilotulitusta alusta loppuun!

Christoffer Strandberg (keskellä) irrottelee nahkahousuisena William Shakespearena, näytelmäkirjoittajien starana.
Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen, oik.) yrittää päästä hänen tasolleen. Taustalla Pyry Smolander.

Musikaalin nimi viittaa William Shakespearen Hamlet-näytelmään, jossa väitetään olevan jotain mätää Tanskanmaalla: Something is rotten in the state of Denmark (Hamlet 1. näytös, 4. kohtaus).
Shakespeare, näytelmäkirjailijoiden stara, on merkittävässä roolissa tässä tarinassa, joka sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen.
TV:n monista viihdeohjelmista tuttu Christoffer Strandberg irrottelee roolissaan hulvattomana Shakespearena. Väkijoukot palvovat häntä (We love you!), ja hän ottaa huomiosta kaiken irti.
Muut roolihahmot on puettu 1500-luvun tyyliin, mutta Wille Suuri tepastelee lavalla nahkahousuissa ja pitkävartisissa saappaissa.
Musiikillisesti Shakespeare on rock, kun muut laulavat ja tanssivat esimerkiksi valssin tai foksin tahtiin.

Antti L.J. Pääkkönen esittää pikkuveljeä, Ruune Perää, ja Jani Karvinen isoveli Retu Perää, jolla on vaimo Bea. Häntä näyttelee Irina Isberg.

Tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin veljekset, jotka haluaisivat tehdä yhtä hyviä ja suosittuja näytelmiä kuin Shakespeare.
Television Lidl-mainoksista tuttu Jani Karvinen esittää Retu Perää, jonka elämässä moni asia on vähän retuperällä.
Hänen veljensä on Ruune Perä (
Antti L.J. Pääkkönen), jolta tulee tekstiä kuin Runebergiltä.
Molemmat sopivat rooleihinsa tismalleen. Pääkkösen habituksesta tulee aina välillä mieleen Ohukainen eli
Stan Laurel, mikä on komedialle vain eduksi.
Tarinaan on luotu musikaaleille tyypillinen ”sankaripari” ja ”subrettipari”.
Retulla on tomera vaimo, telkkarin Salatuista elämistäkin tuttu Irina Isberg (ent. Vartia), ja Ruune puolestaan rakastuu puritaanin kapinalliseen tyttäreen Portiaan, jota esittää Reeta Vestman. Huippunaisia rooleissaan!

Portia (Reeta Vestman) ja Ruune (Antti L.J. Pääkkönen) jakavat rakkauden runouteen
ja Shakespearen teksteihin.

Koreografi Jyri Numminen ja Henrik Hammarberg ovat mukana ensemblessa, samoin kuin pari vuotta sitten Spamalotissa, ja tekevät nytkin useita rooleja hauskasti ja tyylikkäästi. Varsinkin Hammarberg naurattaa yleisöä sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Henrik Hammarberg (keskellä) naurattaa sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Retu turvautuu ennustaja Nostradamukseen (upeasti laulava tangokuningas Marko Maunuksela) kuullakseen, millainen näytelmä kannattaisi tehdä.
Ennustaja kertoo, että uusi tyylilaji, musikaali, on seuraava teatterihitti.
Retun mielestä tämä on outoa. Ettäkö yleisö katsoisi ilman syytä laulamaan ja tanssimaan ryhtyviä näyttelijöitä? Ihan hullua!
Seuraa aivan upea, 9-minuuttinen showstopper-numero, jossa Nostradamus selittää, mikä oikeastaan on musikaali ja miksi siinä on taikaa. Kohtauksessa viitataan useisiin nykypäivän katsojille tuttuihin musikaaleihin, kuten Cats, Chicago ja A Chorus Line.

 Nostradamus (Marko Maunuksela, vas.) kertoo Retu Perälle (Jani Karvinen, oik.) tanssityttöjen avustamana, miksi musikaaleissa on taikaa. Musikaali-nimisessä showstopper-numerossa on viittauksia useisiin nykymusikaaleihin. Tanssin mallia on otettu esimerkiksi A Chorus Linesta.

Retu alkaa työstää musikaalia, jossa on prinssi, joka syö tanskalaisia voileipiä, smörrebrödejä. Se ei innosta pikkuveljeä eikä veljesten näyttelijäryhmää ollenkaan.
Seuraa ällistyttävän hauskaa sekoilua, johon liittyy jatkuvaa sanailua ja väärinymmärryksiä, valepukuinen Shakespeare sekä paljon puhetta munista ja munakkaasta.
Lopulta käy niin kuin musikaaleissa kuuluukin: kaikki selviää, rakkaus voittaa ja unelmista tulee totta.

Jotain mätää -esitys sisältää useita viittauksia eri musikaaleihin.

Something Rotten! pilailee pilke silmäkulmassa Shakespearella, tähtikultilla ja varsinkin – erittäin perusteellisesti – musikaaleilla.

Kautta koko show’n viitataan useisiin musikaaliklassikoihin, kuten Viulunsoittaja katolla ja The Sound of Music, sekä genren uudempiin teoksiin, kuten Kinky Boots, Spamalot ja Päiväni murmelina.

Yksi lisähupi onkin siinä, että katsoja yrittää bongata kaikki eri musikaalit, joihin viitataan dialogissa, musiikissa, tansseissa tai pukujen kautta.

Tarinassa viitataan myös lukuisin Shakespearen näytelmiin, ja näitäkin voi bongailla. Niistä on napattu esimerkiksi nimiä monille roolihenkilöille.

Esimerkiksi Retu Perän nimi on alkuperäisesityksessä Nick Bottom. Tämän niminen roolihahmo, aasipäinen kutoja, esiintyy Shakespearen Kesäyön unessa (näytelmästä on useita suomennoksia).

Mutta vaikka katsoja ei tuntisi musikaaleja tai ei ole lukenut tai nähnyt Shakespearen näytelmiä, tästä esityksestä voi silti nauttia täysin siemauksin. Katsottavaa ja hauskuutta riittää lähes 3-tuntisessa show’ssa yllin kyllin.

Katsojien toivotaan käyttävän kasvosuojaa Törnävän kesäteatterissa. Teatterin katsomo on katettu.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistä on julkaistu Vaasan kaupunkilehti Ikkunan verkkosivulla 13.7. ja printtilehdessä 14.7.2021.


lauantai 19. kesäkuuta 2021

Rumakin voi olla sankari ja kaunis sielu

 

Nössö Melvin (Topi Anttila) ihastuu sokeaan kirjastonhoitajaan Sarahiin (Anni Koivisto)
Toxic Avenger -musikaalissa.
KUVA: LOTTA KALAMO

Toxic Avenger.

Suomen ja Pohjoismaiden kantaesitys 19.6.2021 Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esityksenä Ritzissä Vaasassa.

Käsikirjoitus ja sovitus Joe DiPietro, sävellys ja sanoitus David Bryan, suomennos ja ohjaus Pyry Keto. Koreografi Hanna Mellberg, lavastussuunnittelu Eero Laurila ja Matti Tuomaala. Tuottaja Eemu Laurila, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio. Kapellimestari Arttu Jaulimo. Rooleissa Topi Anttila, Anni Koivisto, Venla Sippola, Juuso Suihkonen, Samuli Pietikäinen, Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus. Kertojaääni Jorma Tommila.

*************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi lauantaimatineassa Suomen ja koko Pohjoismaiden ensi-iltaan musikaalin, jossa on hyvinkin aineksia suuremmillekin näyttämöille ja ammattiteattereihin.

Toxic Avenger on musikaalinörtiksi itseään luonnehtivan ohjaajajan Pyry Kedon pitkäaikainen unelma. Koronan takia ensi-ilta lykkääntyi yli vuodella, mutta onneksi tämä musikaali saatiin nyt Ritzin näyttämölle.


Tyylien sekoitus

Toxic Avenger perustuu samannimiseen kulttileffaan vuodelta 1984. Tyylillisesti se yhdistää muun muassa kreisikomediaa, camp-huumoria, farssia ja absurdia kauhua.

Kaksi ja puoli tuntia jatkuvasti vaihtuvia peruukkeja ja pukuja, koheltamista, irtoruumiinosia ja suolenpätkiä!

Ohjaajana Keto onnistuu paremmin tapahtumien juoksuttamisessa eteenpäin kuin henkilöohjauksessa.

Katsomossa ei pääse kyllästymään, sen verran vauhdikkaasti musikaali etenee, mutta harrastajanäyttelijöiden äänenkäyttö, elehtiminen ja ihan vain lavalla läsnä oleminen olisi vaatinut tiukempaa ohjausta.

Keto on myös itse kääntänyt musikaalin englannista suomeksi, ja siinä hän on onnistunut erittäin hyvin. Huumoria on musikaalissa paljon, ja se naurattaa oikeasti.


Tuttuja tarinan aineksia

Musikaalin tapahtumapaikka on kuvitteellinen Tromavillen kaupunki New Jerseyssä. Kaupunkiin on dumpattu vaarallisia jätteitä, jotka haisevat pahalta ja saavat kaupunkilaisten silmät kirvelemään. Kuka on kaiken tämän takana?

Tarinasta löytyy tuttuja populaarikulttuurin perusaineksia: poika rakastuu tyttöön ja saadakseen hänet itselleen pojan on voitettava pahis ja pelastettava maailma – tai ainakin kotikaupunki.

Käänteitä tarinaan tuovat pääpahiksen typerät apurit, tolvanat poliisit ja sankarin erikoinen äiti sekä kirjava joukko kaupunkilaisia.

Topi Anttila onnistuu hienosti pääosassa nörttinä Melvininä, joka pudotetaan ydinjätettä sisältävään tynnyriin. Siellä muuttuu supervahvaksi mutantiksi, vihreäksi Toksiseksi mieheksi.

Melvin on rakastunut kirjastonhoitaja-Sarahiin. Anni Koivisto laulaa upeasti ja onnistuu uskottavasti näyttelemään sokeaa. Hahmossa on kaunista naiviutta, mikä on myös huumorin lähde.

Venla Sippola on vetävän näköinen pormestari-pahiksena, mutta herkullinen kaksoisrooli Melvinin äitinä olisi voinut olla huomattavasti rauhallisempi ilmestys. Silloin hahmosta pursuava huumorikin olisi päässyt paremmin esiin.

Juuso Suihkonen ja Samuli Pietikäinen vaihtavat lennossa aina uusiin pikkurooleihin, joita kertyy esityksen aikana kymmeniä. Suoritus sinänsä ansaitsee hatunnoston! Nämä herrat ja heidän värikkäät hahmonsa kannattelevat pitkälti koko esitystä.

Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus esiintyvät niin ikään monena ja täydentävät ensemblea. Varsinkin pantomiimikohtaukset ovat onnistuneita.

Juuso Suihkonen vaihtaa lennossa pikkuroolista toiseen.
KUVA: LOTTA KALAMO


Viittauksia populaarikulttuuriin

Toxic Avenger rokkaa täysillä alusta loppuun, onhan säveltäjä David Bryan, Bon Jovin kosketinsoittaja ja lauluntekijä.

Kapellimestari Arttu Jaulimo johtaa nelihenkistä, vaasalaisista muusikoista koostuvaa pumppua, joka kuulostaa aivan ammattilaisrockbändiltä. 

Omaksi suosikkikappaleekseni nousee toisen näytöksen avausnumero, Tääl oon Oprah.

Mukaan mahtuu musikaalien tapaan balladeja, kuten Vannon, ja huumorinumeroita, kuten Pettymyksen tuotat, mutta suurin osa on menevää rokkia.

Oprahista puheen ollen, musikaalissa on runsaasti viittauksia amerikkalaiseen elämänmenoon ja populaarikulttuurin teoksiin.

Bongasin ainakin nunnia, joita on useissa muissakin musikaaleissa, visuaalisen viittauksen Titanic-leffaan ja pikkukohtauksen Rocky Horror Show’sta.

B-luokan elokuvien ystävät löytävät varmasti lisää tuttuja repliikkejä ja toimintaa.


Painavaa sanomaa

Hulvattomuudestaan huolimatta Toxic Avengerin teemat ovat painavia: ilmastonmuutos, jätteiden käsittely, korruptio, rikollisuus.

Koskettavin teema on kuitenkin ihmisen sisäinen kauneus. Voit olla ruma, sokea, arkajalka, muistuttaa isääsi tai olla millainen vaan, mutta silti voit olla sisältä kaunis ja yltää sankaritekoihin.

Se on viesti, jonka tämä musikaali kuuluttaa kaikille. Samaa viestiä musikaalit ovat hehkuttaneet kautta aikain, ja sen vuoksi tämä teos kuuluu kiinteästi musikaalien genreen.

Rampilla on Toxic Avengerista vain viisi esitystä. Seuraavat esitykset ovat sunnuntaina ja viimeinen ensi keskiviikkona, 23. kesäkuuta.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Ylioppilasteatteri Ramppi tekee musikaalihistoriaa Vaasassa

 


Rampin musikaalissa Melviniä (Topi Anttila) kovistelevat Blondi jätkä (Juuso Suihkonen, vas.) ja Brune jätkä (Samuli Pietikäinen, oik.).


Rockmusikaali Toxic Avenger saa vihdoin ensi-iltansa Vaasassa lauantaina 19.6.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esitys on Suomen ja koko Pohjoismaiden kantaesitys tästä musikaalista.

Alun perin Toxic Avengerin piti saada ensi-iltansa huhtikuussa 2020. Koronapandemian vuoksi ensi-ilta siirtyi, ja sen jälkeenkin sitä on siirretty moneen otteeseen.

Nyt tekijätiimillä on mieli korkealla, sillä musikaalia on harjoiteltu pitkään ja hartaasti, ja tulevana viikonloppuna jännitys ja odotus pääsevät vihdoin purkautumaan.

Musikaali perustuu Troma-yhtiöiden samannimiseen, näyteltyyn kulttielokuvaan vuodelta 1984.

Vuonna 2008 New Jerseyssä ja 2009 off-Broadwaylla ensi-iltansa saaneen musikaalin on kirjoittanut Joe DiPietro, ja sen kappaleet on säveltänyt David Bryan. Hänet tunnetaan Bon Jovi -yhtyeen perustajajäsenenä, lauluntekijänä ja kosketinsoittajana. Yhdessä he ovat kirjoittaneet laulujen sanat.

Sama parivaljakko on kirjoittanut ja säveltänyt myös musikaalin Memphis, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2009. Se palkittiin Tony-palkinnolla muun muassa Vuoden parhaana musikaalina.


Ohjaaja käänsi teoksen itse

Toxic Avengeria esitettiin Lontoon West Endissä vuonna 2017, ja esityksestä on tehty taltiointi BroadwayHD-suoratoistopalveluun.

Siellä sen näki myös Rampille musikaalin ohjaava Pyry Keto. Hän ihastui ronskiin, härskiin ja hauskaan musikaaliin, kirjoitti Lontooseen, kysyi esitysoikeuksia ja sai ne.

Pyry Keto on vaasalainen nuorimies, joka on tehnyt Vaasan yliopistossa kanditutkinnon englannista. Niinpä hän käänsi musikaalitekstin itse.

Vaasan kaupunkilehti Ikkunaan kirjoittamassani jutussa (16.6.) Keto kertoi, että laulujen kääntäminen oli erityisen hankalaa, koska niissä oli paljon vitsejä, jotka eivät toimi suomeksi.

Englanti ja suomi ovat kielijärjestelminä erilaisia. Lauluissa suomen tavujen sovittaminen nuotteihin oli hankalaa niin, että vitsit olisivat kääntyneet sujuvasti.

Kedon mukaan musikaalissa on myös paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Hänen piti kääntäessään pähkäillä, mitä suomalainen katsoja niistä viittauksista ymmärtää ja mitä ei.

Keto on pitkän linjan ramppilainen, joka ohjasi viime vuonna Rampin kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone. Pari vuotta sitten Keto ohjasi Ramppiin musikaalin Rocky Horror Show, jota voinee pitää jonkinlaisena sukulaisena Toxic Avengerille.

Keto tosin korostaa, että Toxic Avengerin teemat ovat painavampia kuin Rocky Horrorin. Toxic Avenger koskettelee muun muassa politiikan korruptiota ja ilmastonmuutosta.


Vain viisi esitystä

Toxic Avenger sijoittuu kuvitteelliseen Tromavillen kaupunkiin New Jerseyn osavaltioon. Kiusattu nörtti, Melvin, putoaa myrkyllistä jätettä sisältävään ämpäriin, ja muuttuu sen vaikutuksesta supervahvaksi vihreäksi mutantiksi, Toksiseksi mieheksi.

Hän rakastuu sokeaan kirjastotyöntekijään, Sarahiin. Samaan aikaan kaupungin korruptoitunut pormestari haluaa Melvinin hengiltä, sillä tämä on saanut tietää liikaa pormestarin salaisista operaatioista koko kaupungin tuhoksi.

Pääosaa eli Melviniä esittää Topi Anttila ja Sarahia Anni Koivisto. Pormestarina nähdään Venla Sippola.

Musikaalissa kuullaan vaasalaisista muusikoista koostuvaa bändiä, jonka kapellimestarina toimii Arttu Jaulimo.

Toxic Avengeria esitetään Vaasassa Ritzin tiloissa Kirkkopuistikolla vain viisi kertaa. Kaksi esitystä on tulevana lauantaina, kaksi seuraavana päivänä eli sunnuntaina, ja viimeinen esitys on keskiviikkona 23. kesäkuuta.

Jokaiseen esitykseen otetaan enintään 80 katsoja koronarajoitusten takia.


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan

 
Ensemblen esittämä Argentiinan aristokraatit ja kenraalit kuuntelevat ja paheksuvat Peroneita. Juan Peronina Esa Ahonen, Chenä Marko Maunuksela ja Evana Helena Rängman.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN

Evita.
Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 19.9.2020.
Laulujen sanat Tim Rice, sävellys Andrew Lloyd Webber. Ohjaus Tuomas Parkkinen, suomennos Mikko Koivusalo, koreografia Jukka Haapalainen, kapellimestari Timo Ristilä, lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto, pukusuunnittelu Leena Rintala, äänisuunnittelu Sakari Kiiski, valosuunnittelu Hannu Raja-aho, kampaukset ja maskit Johanna Uusitontti.
Rooleissa mm. Helena Rängman, Marko Maunuksela, Esa Ahonen, Petra Pääkkönen, Jari Jaakonaho.
***************

Tuomas Parkkisen ohjauksessa Seinäjoen kaupunginteatterin syksyn musikaalissa korostuvat vastakohtaisuudet. Evitan puitteet ovat kauniit ja sykähdyttävät, kun musikaalin tarinassa on rumuutta ja raadollisuutta.

Köyhä tyttö maaseudulta lähtee kunnianhimoisena pääkaupunkiin, etenee urallaan sänkykamarien kautta, ryhtyy radionäyttelijäksi ja lopulta kohtaa miehen, joka avaa hänelle ovet valtaan ja vaurauteen, Argentiinan presidentin puolisoksi. 
Tarina perustuu tositapahtumiin. Eva Duarten eli Evita Peronin tarina vain ei ole kovin kaunis tai onnellinen, vaikka tuhkimotarina onkin.
Eva Duarte (Helena Rängman) matkustaa maalta kaupunkiin. Bussi on tehty hauskasti vain ratilla, jota pitelee Che (Marko Maunuksela) ja tangolla, josta matkustajat pitävät kiinni. 

Vastakohtaisuus kiehtoo Evassa. Onko hän Santa Evita, suurisydäminen hyväntekijä, kansan ääni, työläisten, naisten ja köyhien puolestapuhuja, millaisena hän itsensä näkee?
Vai onko hän vallanhimoinen, juonitteleva oman edun tavoittelija, joka pistää hyväntekeväisyysrahoja omiin taskuihinsa?
Ratkaisu Evan todellisesta luonteesta jää katsojan päätettäväksi.

Käsikirjoittaja Tim Ricen ideasta syntyneen Evita-musikaalin tapahtumat sijoittuvat 1940- ja 50-luvun Argentiinaan. Melko kaukana ollaan, mutta ohjaaja Parkkinen on mediassa puhunut aiheen ajankohtaisuudesta.
Tämän päivän populistipoliitikot eri puolilla maailmaa lupaavat yhtä hyvää ja kahta kaunista, mutta kuinka puhtaita jauhoja heillä on pussissaan? Entäpä Yhdysvaltain nykyinen presidentti? Donald Trumpia moni pitää häikäilemättömänä, itsekkäänä ja tyhmänä. Silti moni häntä ihailee, uskoo häneen ja on valmis äänestämään vielä toiseksikin kaudeksi Valkoisen talon valtiaaksi.

Tampereen teattereissa paljon näytellyt Helena Rängman vierailee Evitan pääroolissa. Hän laulaa enimmäkseen hyvin, tanssii upeasti ja tuo näyttelemisessään esiin roolinsa ristiriitaisuuden.
Välillä laulukohtaukset menevät nasaaliääniseksi rääkymiseksi. En ole varma, onko se näyttelijän taidonnäyte vai taidonpuute. Joka tapauksessa nämä kohtaukset kertovat minulle Evan rahvaanomaisuudesta kaiken hienostelun keskellä.

Ensi-illassa Rängman keräsi väliaplodeja varsinkin tanssikohtauksissa, kuten pienessä pätkässä irlantilaista tanssia ja tankotanssikohtauksessa, jossa hän lauloi pää alaspäin tangosta roikkuessaan.

Evan (Helena Rängman) vastaparina on kaksi miestä, Juan Peron (Esa Ahonen)
ja Che (Marko Maunuksela).

Voimakkaan naisen vastaparina musikaalissa on kaksi miestä.
Pökkelömäinen, virallinen, omasta asemastaan ja arvostaan ylpeä kenraali Juan Peron ja notkeasti habitustaan muuttava, rohkea ja röyhkeä jokamies Che. Molemmat nähdään Seinäjoella erinomaisina suorituksina.
Esa Ahonen laulaa hienosti Juan Peronin kankeahkon, vaimon varjoon jäävän, julman sotilaan roolin.

Chen roolissa vierailee vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Hän laulaa roolin varmasti ja flirttailee yleisön kanssa.
Che ärsyttää Evaa totuudenpuhumisellaan ja kommenteillaan ja on silminnäkijä Evan monissa elämänvaiheissa, bussikuskina, tarjoilijana, teloittajana, joka paikkaan ehtivänä apupoikana.
Chellä on paljon laulettavaa, mutta Maunuksela hallitsee roolin ja musiikin suvereenisti.
Petra Pääkkönen esittää Juan Peronin rakastajatarta, Helena Rängman tulevaa vaimoa.

Suomenkielisessä Mamma Mia! -musikaalissa Helsingissä muutama vuosi sitten yhdessä pääroolissa loistanut Petra Pääkkönen esittää Seinäjoella pienen roolin Juan Peronin rakastajattarena, jonka Eva heittää ulos. Pääkkösen ainoa soololaulu on kaunista kuultavaa.

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan.
On ilahduttavaa, että ensemble on tarpeeksi iso, jotta suuret joukkokohtaukset näyttävät hyvältä ja laulu kajahtaa komeasti.
Jukka Haapalaisen koreografioimat joukkokohtaukset ovat komeaa katsottavaa.
Ensemble on ilahduttavan iso. Keskellä Helena Rängman Eva Peronina.

Koreografi Jukka Haapalainen, suomen menestynein kilpatanssija ja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman tuomari, on ottanut kaiken irti musikaalin lattarimusiikista ja tanssijoiden elastisuudesta. Lanteet pyörivät ja jalkatyö on tarkkaa niin nopeissa kuin hitaissakin rytmeissä. Mieleen jäävät varsinkin kiihkeät joukkokohtaukset, kuten lauluissa Buenos Aires, Uus Argentiina ja Seteleitä sataa.

Marjatta Kuivaston suunnittelema lavastus käyttää hyväksi teatterin uusittua näyttämötekniikkaa. 
Lattian osat nousevat ja laskevat oman koreografiansa mukaan esimerkiksi kohtauksessa, jossa Juan Peron pudottelee kilpailijoitaan pois. Nokkela oivallus on ollut lavastaa huone ”kellarikerrokseen”, joka nousee näkyviin lattian alta.
Marjatta Kuivaston suunnittelemassa lavastuksessa hyödynnetään uutta näyttämötekniikkaa. Esimerkiksi näyttämön lattian alta nousee "kellarikerros", työväen huone,
jonka katolla Eva pitää radiopuhetta.

Leena Rintalan suunnittelemat puvut ovat kerrassaan upeat. Evan tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen, ja puvut muuttuvat komeammiksi ja kimaltavammiksi sitä mukaa, kun Eva vaurastuu.
Punaisella värjätään myös kohtaukset, joissa Peronien vastustajia eliminoidaan. Karmaisevan hienoa valosuunnittelua!

Seinäjoen kaupunginteatterissa on uusittu myös äänentoistojärjestelmä, ja sen ansiosta Andrew Lloyd Webberin sävelet saavuttavat katsojan samankuuloisina, istuipa tämä missä kohtaa katsoamoa tahansa.
Läpisävelletyn musikaalin musiikki on vaativaa, mutta Seinäjoella siitä selvitään upeasti.

Kaiken kaikkiaan Evita on mahtipontinen, paatoksellinen, oopperankaltainen  musikaali, jossa ei huumori kuki. Sellaisena se Seinäjoellakin nähdään.

Mahtipontisuuden kulminaatio on toisen näytöksen aloituskappale, tämän musikaalin kuuluisin biisi Don’t Cry For Me, Argentina.
Mikko Koivusalon suomennoksena sen nimi on Kyyneleet pois, Argentiina. Paremmin se tunnetaan edelleen nimellä Et itkeä saa, Argentiina, jota Seija Simola lauloi 70-luvun lopulla.
Alkuperäinen laulu kahmi aikoinaan Britanniassa palkintoja ja oli yksi 1970-luvun lopun soitetuimpia kappaleita.

Päivän sana on korona, ja se on otettu Seinäjoen kaupunginteatterissa hyvin huomioon. Teatterin verkkosivulla on selkeät ohjeet katsojille lippua ostaessa, teatteriin tultaessa ja katsomossa ollessa.

Olin ensi-illassa ja sain lehdistölipun esitykseen.

Knoppitietoa Evitasta

  • Säveltäjä Andrew Lloyd Webber ja sanoittaja Tim Rice julkaisivat Evitan musiikin LP-levynä vuonna 1976 mainostaakseen tulevaa teatterimusikaalia. Don’t Cry For Me, Argentina nousi heti listahitiksi. 
  • Kun musikaali sitten sai ensi-iltansa Lontoossa 21.6.1978, ihmiset ryntäsivät ostamaan lippuja, koska halusivat kuulla tuon tunnetun kappaleen esitettävän livenä. Show pyöri Lontoossa lakkaamatta lähes 8 vuotta, yli 3 000 esitystä.
  • Ensimmäinen Evitan roolin esittäjä Lontoossa oli Elaine Paige, joka singahti tästä roolista musikaalitaivaan suureksi tähdeksi. Hän näytteli sittemmin esimerkiksi Grizabellan roolin Andrew Lloyd Webberin seuraavassa musikaalissa Cats.
  • Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan musikaalin avauskohtaus tapahtuu argentiinalaisessa elokuvateatterissa, jossa näytös keskeytetään, koska leviää suruviesti Eva Peronin kuolemasta. Seinäjoen versiossa sama viesti tulee teatteriin näyttelijöiden pukuhuoneeseen, kun he ovat valmistautumassa esitykseen.
  • Maailman parhaisiin kuuluva latinopop-tähti Ricky Martin näytteli Chen roolia yhdeksän kuukauden ajan 2012–13, kun Evitaa esitettiin New Yorkin Broadwaylla.
  • Seinäjoen kaupunginteatteri on kuudes ammattiteatteri Suomessa, joka ottaa Evitan ohjelmistoonsa. Ennen Seinäjokea musikaali on nähty Kemin kaupunginteatterissa (1986), Tampereen Teatterissa (1994), Helsingin kaupunginteatterissa (2006), Åbo Svenka Teaterissa (2008) ja Tampereen Työväen Teatterissa (2014).
  • Kun Eva Peron kuoli, Argentiinassa oli suuri maansuru. Massiivisten hautajaisten jälkeen kansan ihmeteltäväksi asetettiin julkisesti näytteille Evitan 600 hattua ja 400 pukua.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Elämä ei ole hassumpaa ystävän kanssa

Risto Räppääjä (Mikko Peltomäki) ja Nelli Perhonen (Petra Rothovius) ovat ylimmät ystävät.
KUVA: MIKKO SIPPOLA


Risto Räppääjä ja villi kone.
Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesäteatterinäytelmä. Ensi-ilta 5.7.2020
hotelli Scandic Waskian terassinäyttämöllä eli Tropiclandian rannassa.
Käsikirjoitus Sinikka ja Tiina Nopola samannimisen lastenkirjan mukaan. Sävellys Iiro Rantala, lisäkappaleet ”Kikkarapää” Neo Paavola ja ”Mäiskintäräppi” Infitialis.
Ohjaus ja tekniikka Pyry Keto, koreografi Kalle Reini, laulunohjaaja Heidi Rantanen, musiikin toteutus Oskari Ojala. Maskeeraaja Emilia Lönnmark, Mikko Peltomäen hiukset Sari Holm, puvustaja Emmi Wargh, tarpeisto Leila Huuki ja Ida Metsäranta. Lavastus Pyry Keto, Juha Halonen ja työryhmä, järjestäjä Tuomas Koskinen.
Tuottaja Eemu Laurila, kesäteatterivastaava Ilmari Moisio.
Rooleissa mm. Mikko Peltomäki, Petra Rothovius, Kirsti Rautamo, Tapani Unkuri, Antti Uitto.
*********
Koronaepidemia hiljensi blogin muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt alkaa jälleen tapahtua teatteririntamalla.
Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi sunnuntaina ensi-iltaan koko perheen kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.
Vajaat parituntinen, hyvin musiikkipitoinen esitys sopii kaikille, joilla pysyy kännykkä kädessä ja jotka osaavat sitä käyttää.
Koko tarinassa on nimittäin kyse koukkuun jäämisestä johonkin ajanvietteeseen, erityisesti älypuhelimeen, ja sen seurauksista.

Tarinassa kesäloma on alussa, ja alakouluikäinen Risto Räppääjä menee pyytämään parasta ystäväänsä Nelli Nuudelipäätä ulos ja uimaan. Mutta Nelliä ei kiinnosta. Hän kuuntelee vain pop-tähti Ville Pyryn musiikkia ja unelmoi tästä. Risto on pettynyt, hän ei voi sietää Ville Pyryä ja tämän musiikkia.
Ristoa kasvattava Rauha-täti hankkii Ristolle älypuhelimen, jotta poika ei syrjäytyisi. Radiossa kun sanottiin, että jokaisella nuorella pitää olla älypuhelin tai muuten on kummajainen. Rauha haluaa, että Ristokin menee ystäviä tapaamaan puhelimen avulla Kissingeriin (Messenger), josta radiossa puhuttiin.
Eipä aikaakaan, niin Risto on syvällä kännykkäpelien syövereissä, eikä kuule eikä näe mitään muuta elämää.
Pizzalaatikoiden pino kasvaa hänen huoneessaan, kunnes Rauha huomaa, kuinka sottainen ja pahatapainen Ristosta on tullut. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei Rauhan eikä Nellinkään. Kuinka Nelli ja Risto löytäisivät ystävyytensä jälleen?

Risto joutuu syvälle pelaamisen maailmaan, eikä Nelli tiedä, kuinka hän saisi vanhan ystävänsä takaisin.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Näytelmä perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan samannimiseen lastenkirjaan, jossa Risto hurahtaa tietokoneeseen.
Rampin ohjaaja Pyry Keto kysyi ja sai luvan muuttaa villin koneen älypuhelimeksi. Se olikin loistava veto.
Kukapa meistä ei nykyään viettäisi liian paljon aikaa puhelimen kanssa ja liian vähän ystävien seurassa?
Tarina ei ehkä ole sieltä vetävimmästä päästä, mutta sanoma on sitäkin tärkeämpi.
Kone ei korvaa ihmistä, ja ystävät pysyvät vain, jos heidän kanssaan keskustelee oikeasti kasvokkain, eikä räplää koko ajan puhelintaan.
Eikä vaarallinen peli/kännykkäriippuvuus koske vain lapsia ja nuoria. Sekin käy tarinassa ilmi, kun Rauhan sydänystävä, herrasmies Lennart Lindberg saa kännykän hyppysiinsä.
Mutta kun ystävät löytävät jälleen toisensa, voidaan todeta alkulaulun sanoin Elämä ei ole hassumpaa.

Rampin kesäteatteriesityksen vahvin puoli on eittämättä kaikkien näyttämöllä olevien harrastajien musiikillinen osaaminen.
Lauluäänet ovat vahvoja, ja Kalle Reinin koreografioimat tanssikohtaukset ovat näyttäviä.
Näyttelijät eivät pääse helpolla. Pääroolien esittäjät ovat näyttämöllä paljon, ja pikkuroolien esittäjillä on kullakin useita rooleja, joiden vaihdot ovat nopeita.

Mikko Peltomäki sopii kuin nakutettu Risto Räppääjän päärooliin. Peltomäki tanssii kuin olisi kumista tehty, ja liikkeet venyvät aina käsinseisontaan asti. 19-vuotias Peltomäki on tanssinut jo 10 vuotta muun muassa Kipinällä, ja hän on ollut avustajana useissa Vaasan kaupunginteatterin musiikaaleissa.
Kahtena edelliskesänä hän on ollut mukana Rampin kesäteatteriproduktioissa. Viime vuonna hän teki koreografiat Hairspray-musikaaliin ja edelliskesänä hän veti Pöperö-Maijan roolin Vaahteramäen Eemelissä.
Nyt hän pääsee loistamaan rummuttelevana, tanssivana ja laulavana pikkupoikana.

Mikko Peltomäki loistaa pääroolissa laulavana, tanssivana ja rummuttavana Risto Räppääjänä.
Taustalla Kirsti Rautamo, joka esittää Riston Rauha-tätiä.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Petra Rothovius esittää Riston parasta ystävää Nelliä. Musiikkisukua olevalla ja laulajaksi ja musiikinopettajaksi opiskelevalla Rothoviuksella on todella upea ääni ja näytteleminen sujuu luontevasti.

Luokanopettajina leipänsä ansaitsevat Kirsti Rautamo ja Tapani Unkuri ovat monille tuttuja paitsi luokkahuoneesta, myös suositusta vaasalaisesta cover-bändistä Popvatkain.
He ovat mainio pari Riston touhottavana Rauha-tätinä ja tyylikkäänä Lennart Lindberginä.
Ei ole ihme, että pitkään yhteistyötä tehneiden Rautamon ja Unkurin askelmerkit sopivat yhteen, mutta hämmästyttävän hienosti sujuu myös Lennart Lindbergin ja Risto Räppääjän yhteinen Mäiskintäräppi.

Rauha Räppääjän (Kirsti Rautamo) ja Lennart Lindbergin (Tapani Unkuri) askelmerkit sopivat hyvin yhteen.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Antti Uitto, Anni Koivisto, Iina-Sofia Aura, Isabel Rautamo ja Emilia Enelund urakoivat lukemattomia pikkurooleja ja laulavat ja tanssivat sydämensä kyllyydestä.
Erityisen maininnan ansaitsee Uiton rooli laulaja Ville Pyrynä, jonka pop-tähden elkeet on kopioitu eri esiintyjiltä niin todentuntuisina, että katsojalta pääsee hörähdys väkisinkin.

Antti Uitto esittää laulaja Ville Pyryä pop-tähden naurettavin elkein.
KUVA: MIKKO SIPPOLA

Risto Räppääjä ja villi kone on kesäteatteria aidoimmillaan. Harrastajat antavat kaikkensa, heittäytyvät täysillä, ja se kannattaa. Ainakin ensi-iltayleisö antoi isot aplodit.

Hattua täytyy nostaa paitsi esiintyjille, myös esityksen taustalla työskenteleville. Tämä esitys on kokenut monia vastoinkäymisiä.
Kevään koronaepidemia aiheutti epävarmuuden, voidaanko kesäteatteria järjestää ollenkaan. Onneksi rajoituksia höllennettiin, ja esitykset onnistuvat. Käsidesiäkin on tarjolla!

Ramppi jo pitkään toivonut saavansa kunnollisen, vakituisen kesäteatterinäyttämön ja erityisesti nousevan katsomon. Olisi mukavaa, jos sekä esiintyjillä että katsojilla olisi myös katto päänsä päällä, suven säät kun ovat oikukkaat.
Tänä kesänä näytti jo lupaavalta, kun kaupungin ruotsinkielinen ammattiteatteri Wasa Teater ojensi auttavan kätensä ja tarjosi esityspaikaksi sisäpihaansa Vaasan keskustassa.
Mutta sitten teatterin naapurien valitukset melusta ja kaupungin tempoilu lupien kanssa pilasivat tuon mahdollisuuden.
Onneksi pitkäaikainen yhteistyökumppani Scandic Waskia tuli hätiin, ja esityspaikaksi järjestyi vanha tuttu nurmikaistale hotellin terassin läheisyydessä, meren rannassa.
Mutta totta puhuen puitteet ovat onnettomat, jos vertaa vaikkapa kesäteatterikatsomoon Seinäjoen Törnävänsaaressa tai Tampereen Pyynikillä.

Olen kirjoittanut tästä ennenkin muualla, mutta sanonpa jälleen: Minusta on kummallista, että Vaasan kaupungin kulttuuritoimi ei ole vieläkään ottanut hoitaakseen kunnollisia puitteita ylioppilasteatterille, joka vuosikausia on järjestänyt ainoat suomenkieliset kesäteatteriesitykset Vaasassa.

Vaan sitkeästi ramppilaiset porskuttavat eteenpäin. Toivottavasti monet löytävät tämän kesän iloisen Risto Räppääjä ja villi kone -esityksen katsomoon. Esityksiä on jäljellä 15, viimeinen 9. elokuuta.


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Vaasalaisteattereissakin koronaohjelmistoa



Kun teatterit on suljettu ja esitykset peruttu koronaepidemian takia, monien teatterien omilla verkkosivuilla on erilaista ohjelmaa teatterin ystäville.
Jotkut teatterit striimaavat suoria esityksiä tai sivulta pääsee katsomaan näytelmätallennetta, joissakin teattereissa ilmaiseksi, joissakin teattereissa pientä maksua vastaan.
Lisäksi teatterien sivuilla on monenlaista tarinaa teatterin tekemisestä.

Vaasan kaksi ammattiteatteria, Vaasan kaupunginteatteri ja Wasa Teater ovat hyviä esimerkkejä korona-ajan ohjelmiston tarjoajina.

Vaasan kaupunginteatterissa saa tänään lauantaina ”ensi-iltansa” kahden hengen näytelmä Laaki ja vainaa. Manu Havisalmen ja Ville Virkkusen kirjoittama komedia nähdään ensi kertaa videotallenneversiona 18.4. kello 19.
Sen jälkeen tämä puolituntinen näytelmätallenne on katsottavissa ilmaiseksi aina 31.5.2020 saakka.
Komedian näyttelijät ovat talon omaa väkeä, monista musikaalirooleistakin tutut Oiva Nuojua ja Ville Seivo. Seivo myös ohjaa näytelmän.
Komediaa, jossa työntekijä kavaltaa pomoltaan miljoonapotin, ei ole aiemmin esitetty Pohjanmaalla. Seivo on freelance-vuosinaan esittänyt näytelmää Helsingissä ja ehdotti sitä Vaasan kaupunginteatterin poikkeusajan ohjelmistoon.

Teatterin tiedotteessa näyttelijä Oiva Nuojua kertoo komedian valmistumisesta:
Poikkeusoloissa näytelmää harjoitellessa ja lavatapahtumia suunnitellessa oli erikoista, kun fyysistä kontaktia ei saanut ottaa ja turvaväli täytyi muistaa pitää. Hankalaa näyttelijöille, jotka elävät kontaktista.
Näytelmä harjoiteltiin kasaan kuudessa päivässä:
Aina harjoituspäivän päätteeksi kuvattiin läpimeno, ja sitten illalla, kun lapset menivät nukkumaan, katsottiin videotallenne kotisohvilla ja tehtiin muistiinpanoja. Vielä ennen hammaspesuja viestiteltiin tai soiteltiin, mikä päivän läpimenossa toimi ja mikä ei.

Laaki ja vainaa -esityksen pääset katsomaan ilmaiseksi Vaasan kaupunginteatterin omalta sivulta:

Jos sinua kiinnostaa näyttelijäntyö, kannattaa kuunnella podcast-sarja Hietanen & Härkönen Vaasan kaupunginteatterin verkkosivuilta.
Muutaman minuutin kestävissä jaksoissa näyttelijät Ville Härkönen ja Jari Hietanen turisevat muun muassa yleisön roolista teatterissa, teatterin rituaalisuudesta ja huonoista teatteriesityksistä.

Podcasteja ja muuta teatterin poikkeusajan ohjelmistoa pääset ilmaiseksi kuuntelemaan täältä:

Kaupungin toinen ammattiteatteri, Wasa Teater on korona-aikaan ladannut sivuilleen useita videoita, joissa päästään kurkistamaan kulissien taakse, teatterin arkeen.
Kiinnostavaa on nähdä ja kuulla muun muassa, miten Anna Vesterback valmistaa näyttelijälle peruukin käsin solmimalla.
Myös monista musikaalirooleista tutun näyttelijän Johan Aspelinin johdolla tutustutaan myös teatteritekniikkaan.
Videoissa on kevyt, humoristinen ote, ja asiat ymmärtää kyllä, vaikkei jokaista ruotsin sanaa tuntisikaan.

Wasa Teaterin ”karanteeniteatterin” videoihin pääsee täältä:

On erittäin kiinnostavaa, kun teatterilaiset paljastavat asioita kulissien takaa ja omasta valmistautumisestaan rooliin ja esitykseen.
Nämä tarinat auttavat katsojaa ymmärtämään yhä paremmin, kuinka paljon ja kuinka monen eri ammattilaisen panoksen vaatii se, että jokin näytelmä saadaan esityskuntoon.
Jotain hyvää siis koronaviruskin saa aikaan!

torstai 16. huhtikuuta 2020

Musikaalit hallitsevat katsojatilastoja – Harjanteen työ kantaa hedelmää


Musikaalit ovat suomalaisten suosikkiohjelmistoa teattereissa. Tämä on ollut tilastollinen totuus jo monta vuotta, ja sen vahvistaa jälleen uusin tilasto.

Teatterin tiedotuskeskus Tinfo julkaisi nimittäin ennen pääsiäistä valtionosuutta nauttivien eli vos-teattereiden Teatteritilastot viime kalenterivuodelta eli vuodelta 2019.
Monien eri tilastojen joukossa on minusta se kaikkein mielenkiintoisin:
Mitkä olivat viime vuoden suosituimmat kappaleet, joita käytiin katsomassa?
HKT:n Pieni merenneito oli viime vuoden katsotuin esitys Suomessa. Sen näki lähes 68 000 katsojaa.
KUVA: ROBERT SEGER

Katsojatilaston kärkisijaa pitää Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito. Elokuun lopussa ensi-iltaan tulleen Disney-musikaalin näki syyskaudella lähes 68 000 katsojaa.
Tuo luku on enemmän kuin moni maakuntateatteri kerää kaikilla näytelmillään yhden kokonaisen näytäntövuoden aikana!

Toisella sijalla katsojatilastoissa on niin ikään Helsingin kaupunginteatteri viime vuoden kevätkauden musikaalillaan Kinky Boots. Energisen musikaalin kenkätehtaan pojasta ja dragqueenista näki lähes 54 000 katsojaa.
Kinky Boots -musikaalin näki keväällä 2019 lähes 54 000 katsojaa.
Kuvassa pääosien esittäjät Petrus Kähkönen ja Lauri Mikkola.
KUVA: MIRKA KLEEMOLA

HKT:n hurja etumatka tilastoissa selittyy osittain ohjelmistovalinnoilla eli onnistuneilla musikaaleilla, jotka ovat osuneet ja uponneet teatterikansan sydämiin. 
Sekä Pieni merenneito että Kinky Boots olivat koko ajan loppuunmyytyjä.
Osittain tilastokingin paikkaa selittää tietysti se, että HKT:llä on Suomen suurimpiin kuuluva iso näyttämö ja sen todella iso katsomo: 923 paikkaa. 
Monessa pienemmässä teatterissa saadaan esittää kolme loppuunmyytyä esitystä, että päästään yli 900 myydyn lipun.

Tilastokolmonen on TTT, jonka versio Billy Elliotista keräsi lähes 29 000 katsojaa. Syksyllä 2018 ensi-iltansa saanutta musikaalia esitettiin koko näytäntövuosi 2018-19 ja vielä runsaat 10 esitystä viime syksynäkin.

Huomionarvoista on, että kaikki tilastoa johtavat kolme musikaalia ohjasi yksi ja sama mies: Samuel Harjanne. Esitysten saama suosio kertoo mielestäni siitä, että hän todella osaa ammattinsa.
TTT:n Billy Elliot keräsi lähes 29 000 katsojaa viime kalenterivuonna eli sekä kevään että syksyn aikana.
KUVA: KARI SUNNARI

Billy Elliotin kanssa lähes saman verran katsojia keräsi tilaston nelonen, Tampereen teatterin Disney-musikaali Notre Damen kellonsoittaja, niin ikään noin 29 000 katsojaa.

Yli 20 000 katsojaa keränneitä näytelmiä oli Suomessa viime kalenterivuonna kaikkiaan 13, kertoo Tinfon tilasto. Niistä yli puolet eli 7 on musikaaleja.
Sekin kertoo musikaalien suosiosta, sillä kaikista Suomen vos-teattereissa viime vuonna esitetyistä teoksista yli puolet ei ollut musikaaleja. Mutta suosituimmista esityksistä on.

Edellä mainittujen neljän kärjen lisäksi yli 20 000 katsojan tilastoon pääsivät Svenska Teaternin Chess yli 22 000 katsojalla, TTT:n Poikabändi lähes 22 000 katsojalla ja Lahden kaupunginteatterin Nunnia ja konnia 21 000 katsojalla.

Tinfon tilastot kertovat myös, että viime vuonna kokonaiskatsojamäärä 59 tilastoidulla teatterilla oli noin 2,6 miljoonaa katsojaa.

Oi kunpa tämä korona-aika loppuisi pian ja pääsisi taas teatteriin!

Lisää tilastoja pääset tarkastelemaan täältä: