maanantai 18. heinäkuuta 2022

Laadukas murhatarina Englannista on perinteinen musikaali

 

Mikael Saari esittää tyhjätasku Monty Navarroa ja Tuomas Uusitalo useita D'Ysquith-serkkuja, muun muassa rikasta jaarlia. KUVAT: JUKKA KONTKANEN/SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 9.7.2022.
Käsikirjoitus ja laulujen sanat Robert L. Freedman, sävellys ja laulujen sanat Steven Lutvak. Suomennos Mikko Koivusalo.
Ohjaus Mikko Kouki. Musiikin tuotanto ja laulujen harjoitus Jussi Vahvaselkä. Lavastus Jani Uljas, puvustus Elina Vättö, koreografia Jouni Prittinen, kampaus ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Mikael Saari, Tuomas Uusitalo, Linda Hämäläinen, Reeta Vestman, Sonja Pajunoja, Antti LJ Pääkkönen, Arne Nylander.
Esityksiä 20.8.2022 saakka.
*********

Seinäjoen kaupunginteatteri jatkaa tänä kesänä kulttuuritekojaan tuomalla Suomen kantaesitykseen jo kolmatta kertaa peräkkäin Broadway-musikaalin.
A Gentleman's Guide to Love and Murder sai ensi-iltansa Broadwaylla New Yorkissa syksyllä 2013, ja sitä esitettiin yhtäjaksoisesti runsaat pari vuotta. Musikaali on kerännyt useita palkintoja, muun muassa parhaan musikaalin Tony-palkinnon vuonna 2014.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille sai ensi-iltansa lauantaina 9. heinäkuuta Seinäjoen Törnävän kesäteatterissa Mikko Koukin tarkasti rytmitettynä ohjauksena.

Musikaalin suomennos on edelliskesien tapaan Mikko Koivusalon, ja se on viimeisen päälle tehty! Varsinkin laulujen sanoja kuunnellessa huomaa, kuinka nokkelia käännökset ovat.

Monty Navarro kirjoittaa elämäntarinaansa vankilassa ja kertoo, miten tähän on tultu.

Tarina alkaa Englannista 1909, kun Montague ”Monty” Navarro kuulee, että hän ei olekaan hiljattain kuolleen yksinhuoltajasiivoojan tyhjätasku poika, vaan aatelista D’Ysquith-sukua.

Perimysjärjestyksessä hänen edellään on 8 sukulaista, jotka nuorimies päättää murhata tullakseen rikkaaksi lordiksi.
Sukulaiset ovat erikoista porukkaa, niin kuin sukulaiset tuppaavat olemaan.

Montyn kuvioissa pyörii sukulaisten lisäksi kaunis ja turhamainen rakastajatar, sì bella Sibella, jonka kanssa Montyn sydämestä kilpailee yksi D’Ysquith-serkuista.

Monty (Mikael Saari) ja Sibella (Linda Hämäläinen) taistelevat rakkauden
ja kunnian/rahanhimon ristiaallokossa.

Edelliskesinä Seinäjoen kaupunginteatteri ehti totuttaa katsojat ylihyviin musikaaleihin.

Spamalot (2019) ja Something Rotten (2021) olivat niin riemastuttavan hauskoja, että katsojat nauraa räkättivät mahat kippurassa. Molempien musiikissa oli useita kappaleita, jotka jäivät soimaan päähän esityksen jälkeen.

Näin ei ole laita tänä kesänä, eikä vertailulta voi välttyä, valitettavasti.
Esitys hymyilyttää, mutta kaipasin enemmän irrottelua ja hulluttelua.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on kuitenkin viimeisen päälle huolellinen ja laadukas esitys, onhan kyseessä kaupunginteatterin tuotanto.
Näyttelijät ovat varmoja ammattilaisia, jotka osaavat myös laulaa hyvin.

Musikaalin ensemble laulaa vahvasti.


Jani Uljaan suunnittelema lavastus on pelkistetympi ja väreiltään tylsempi kuin minä olen tottunut häneltä näkemään. Ilahduttavia yksityiskohtia ovat puhuvat/laulavat taulut ja ihana, ruusuin koristeltu keinu.
Elina Vättö on suunnitellut hienot, aikakauden mukaiset puvut ja Petriina Suomela kampaukset ja maskit. Myös äänet ja kaikki muu ylöspano on ensiluokkaista.

Vaikka musikaalikomediasta on kyse, mikään naurupommi tämä ei ole.
Enkä olisi ensi-iltaesityksen jälkeen osannut hyräillä yhtäkään kappaletta. Mieleen jäi ylipäätään vain, että esityksessä oli yksi kaunis rakkausballadi, kappale nimeltä Sibella.
 

Yksi D'Ysquith-serkuista, pappi Ezekiel (Tuomas Uusitalo) ja Monty (Mikael Saari) vaarallisessa kellotornissa.

Musikaalikomedian koomisuus syntyy pitkälti siitä, että Tuomas Uusitalo näyttelee kaikkiaan yhdeksää D’Ysquith-suvun jäsentä. Hän tuskin ehtii lavalta pois yhdestä ovesta, kun astelee jo sisään toisesta ovesta uudessa roolissa. Puvut, hatut, puhetapa ja olemus muuttuvat sekunneissa. Huikeaa työtä!

Erinomainen roolityö on myös Monty. Valloittava Mikael Saari näyttelee tarkasti. Jo pelkkä kulmakarvan kohotus ja ilmeettömät ilmeet kertovat paljon.

Suuren vaikutuksen tekee kaunisääninen ja uskottavasti hepsankeikka-Sibellaa näyttelevä Linda Hämäläinen.

Tasaisesta ensemblesta nostan esiin Arne Nylanderin, jonka basso säväyttää, ja Sonja Pajunojan, joka näytteli muutama vuosi sitten pääroolia Suomen suurimman teatterin eli Helsingin kaupunginteatterin historian suurimpiin tuotantoihin kuuluvassa Pienessä merenneidossa.

Phoebe D'Ysquith (Reeta Vestman) tavoittelee Montyn (Mikael Saari) sydäntä.

Erikoisesta aiheestaan huolimatta Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on perinteinen musikaali.

Johtuneeko aristokraattisista henkilöhahmoista, silkkipytyistä näyttämöllä vai musiikin luonteesta, mutta mieleeni tulivat väkisinkin My Fair Lady ja Laitakaupungin lordi -musikaalit. Jos tykkää sellaisesta, hiukan pompöösistä, kannattaa suunnata tänä kesänä Törnävälle.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistäni on julkaistu kaupunkilehti Vaasan printtilehdessä 13.7. ja verkkosivulla 14.7.2022. Sain ensi-iltaan lehdistölipun.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Kuuma kesä ja muita muistoja 80-luvulta

 

Vuonna 85 -musikaalin keskeinen tapahtumapaikka on Strömbergin eli Rompan tehdas Vaasassa, nykyinen ABB.
Ruba (Ilmari Moisio) on yksi duunareista. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Vuonna 85.
Ensi-ilta Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa 8.7.2022.
Käsikirjoitus Heikki Syrjä ja Riku Suokas.
Tekstin sovitus ja ohjaus Pyry Keto.
Koreografia Isabella Mansnérus, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio, tuottaja Lotta Saarteinen.
Puvustus Anni Koivisto ja Emmi Sundell, lavastussuunnittelija Riia Rintamäki.
Rooleissa mm. Roope Lappalainen, Noora Seppälä, Samuli Pietikäinen, Laura Kollár, Ilmari Moisio, Mikko Peltomäki, Juuso Suihkonen, Paula Kiuru, Erja Honkamaa.
Alabama House Band Pipeda: Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma, Vilho Huntus.
Esityksiä 10.8.2022 saakka.
***************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi on tänä kesänä iskenyt kultasuoneen. Kesäteatterinäytelmäksi on valittu Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama musikaali Vuonna 85.
Perjantaina 8.7. ensi-iltansa saanut esitys on riemukas, vitsikäs, nostalginen ja vetää yleisön täysillä mukaansa.

Unelmista on kyse

Tarina tapahtuu kesällä ja syksyllä 1985. Päähenkilö on tehtaassa töitä paiskiva Tommi Turmiola, joka rakastuu nuoreen naiseen nimeltä Karoliina. Tästä kehkeytyy kolmiodraama.

Tarinassa seurataan myös Tommin ystävien elämää ja intohimoja. Kaikki ovat tavallisia duunareita, joihin katsojan on helppo samaistua tai rakastua.
Monien musikaalien tapaan tämänkin tarinan teemana ovat unelmat ja niiden tavoittelu. Joillekin unelmien toteuttaminen onnistuu, jotkut jäävät nuolemaan näppejään.

Tommi (Roope Lappalainen) ja Karoliina (Noora Seppälä) rakastuvat Vaasan Hietasaaressa.
 Kuva: Ramppi/Mikko Sippola


Hykerryttävät Vaasa-viittaukset 

Tarinan tapahtumapaikka oli alun perin Tampere, mutta musikaalin Rampille ohjannut Pyry Keto sai käsikirjoittajilta luvan lokalisoida tekstin Vaasaan.
Tekstin sovitus on onnistunut erinomaisesti. Se nousee melkeinpä tärkeimmäksi syyksi, miksi esitys toimii juuri Vaasassa ja ui suoraan katsojan sydämeen.
On hauskaa, että tapahtumapaikat ovat tuttuja vaasalaisille, kuten Hietasaari ja Strömbergin eli vaasalaisittain Rompan tehdas (nykyinen ABB).
Hykerryttäviä ovat myös jutut esimerkiksi Waskiasta, Kotilasta ja muista vaasalaisravintoloista sekä Vepsun pelaajista. Onpa tekstiin upotettu myös viittaus toimintaleffatähti Chuck Norrisin Vaasan-vierailuun.
Ja vaikkei olisi 80-lukua Vaasassa viettänytkään, hymyn nostavat huulille repliikit esimerkiksi Porvoon lankusta ja videokaseteista. 
Myös puvustuksessa on hyviä heittoja 80-luvulta, kuten valkoiset tennissukat. 40 vuoden takaisen tunnelman kruunaavat esityksessä käytettävät autot.

Mauno Peppone (Mikko Peltomäki) on kiinnostava heppu, ja muun muassa hänen unelmiaan
 seurataan musikaalissa Vuonna 85. Kuva: Ramppi/Mikko Sippola


Hienoa heittäytymistä

Ohjaajana Pyry Keto on saanut kasaan jouheasti etenevän esityksen. Ensi-illassa oli vielä pari tyhjäkäyntikohtaa, mutta ne hioutuvat varmasti pois esityskertojen karttuessa.
Harrastajanäyttelijät panevat itsensä ihailtavasti likoon, kukin taitojensa mukaan.
Osa on jo sinut roolinsa kanssa, toisilla itseluottamus kasvaa varmasti vielä esityskertojen myötä.
Roope Lappalainen on napakymppi pääroolissa Tommi Turmiolana. Esiintymisessä on rauhallista varmuutta, laulu kulkee upeasti, ja mikä parasta, miehessä on karismaa, jota näyttämöllä tarvitaan.
Noora Seppälä on herkkä Karoliina, Samuli Pietikäinen reteä ravintolanomistaja Palle, ja Juuso Suihkonen ponteva komisario Peppone.
Ilmari Moisio on karheanrouhea Ruba ääntä myöden, ja hahmoon tulee toisessa näytöksessä lisää moniulotteisuutta.
Mauno Pepponen rooli on kiinnostavimpia tässä musikaalissa. Mikko Peltomäen näytteleminen on varmaa, mutta luontainen liikunnallisuus ei ihan täysillä pääse esiin, vaikka elastisuus on miehen ehdoton vahvuus.
Paula Kiurun esittämän portsarin jyrkät elkeet ovat tuttuja aikoinaan ravintolaan jonottaneille, mutta drag king -hahmo on enemmän 2000-lukua kuin 80-lukua.
Erikoismaininnan ansaitsee näyttelijäporukan konkareihin kuuluva Erja Honkamaa, joka sukkuloi suvereenisti useissa sivurooleissa.
Peruukki vinossa ravintolassa toikkaroiva rouva on yksityiskohtia myöten hiottu ja paras juoppoesitys, mitä olen nähnyt aikoihin.
Hienoa on sekin, että esiintyjiä on niin paljon, että tanssien joukkokohtaukset ovat hienoa katsottavaa.
Isabella Mansnéruksen suunnittelema koreografia on aavistuksen liian kunnianhimoinen, mutta varmasti esityskertojen myötä muuvit saadaan kaikilla kohdalleen.


Palle (Samuli Pietikäinen) on Rompan duunari, joka päättää lähteä kohti omaa unelmaansa.
Kuva: Ramppi/Mikko Sippola

Nuorten huippubändi

Vuonna 85 pyöri Tampereen työväen teatterissa kuusi vuotta vuosina 2006–12, ja se pitää yhä hallussaan kotimaisten musikaalien yleisömääräennätystä.
Yhtenä suurena syynä tähän mielettömään suosioon lienee musikaalin musiikki.
Esityksessä kuullaan Juicen, Popedan ja Eppujen musiikkia, joka on suomalaista kulttuuriperintöä.
Kuuma kesä, Kaksoiselämää, Vuonna 85, ynnä muut hittibiisit 80-luvulta tuovat katsojille muistoja mieleen, ja niissä on helppo laulaa mukana.
Musikaalin kruunaa nuorista vaasalaismuusikoista kokoontuva, ammattitaitoinen bändi. Jere Allonen, Joona Keturi, Joni Pieniluoma ja Vilho Huntus soittavat aivan kuin Eppu Normaali. Musikaalin katsojalle jää nauttijan rooli.

Katettu katsomo puuttuu yhä

Lopuksi on jälleen kerran todettava, että on hatunnoston arvoista, että ylioppilasteatterin harrastajat tekevät vuodesta toiseen kesäteatteria Vaasassa.
Kukaan muu ei tee.
Eiköhän olisi vihdoinkin aika, että kaupunki tai jokin muu taho avustaisi Ramppia sen verran, että Vaasan ainoaan kesäteatteriin saataisiin katettu katsomo? Katoksen ei ole pakko olla kiinteä, vaan siirreltäviä ja kokoonpantavia vaihtoehtoja löytyy.
Katettua katsomoa ei saatu yli vuosikymmenen aikana Rampin edelliseen esityspaikkaan Paratiisisaaren rantaan, mutta saataisiinko edes ensi kesäksi, jos esityspaikka on silloinkin Bock'sin sisäpiha?

Tämä kirjoittamani ensi-iltakritiikki ilmestyi maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa verkkosivulla ja printtilehdissä ajalla 9.7.–13.7.2022.


Rompalta Hietasaareen – Suosittu musikaali tapahtuu nyt Vaasassa


Roope Lappalainen näyttelee Turmiolan Tommia Vaasan ylioppilasteatteri Rampin kesämusikaalissa Vuonna 85. Kuva: Anne Laurila

Vaasassa sukelletaan tänä kesänä Eppujen, Popedan ja Juice Leskisen biisien tahdissa suoraan 1980-luvulle, kun ylioppilasteatteri Ramppi esittää musikaalia Vuonna 85. Ensi-ilta on perjantaina, 8.7.2022.

Vuonna 85 on Suomen kaikkien aikojen katsotuin kotimainen musikaali. Tampereen työväen teatterissa vuonna 2006 kantaesitetty musikaali pyöri täysille katsomoille runsaat kuusi vuotta ja keräsi noin 280 000 katsojaa.

Ramppilaiset toivovat, että supersuosittu musikaali murskaa myös ylioppilasteatterin tähänastisen kesäteatteriesitysten katsojaennätyksen, jota pitää hallussaan Peppi Pitkätossu vuodelta 2011.

      Odotukset ovat korkealla. Lippuja on myyty ja varattu ennakkoon tuplavauhtia verrattuna edelliskesiin. Nyt näyttää siltä, että useat esitykset myydään loppuun, joten kannattaa pitää kiirettä varaamisen kanssa, sanoo musikaalin ohjaava Pyry Keto.

Hän tietää, että kesäteatterin menestys riippuu sään haltijoista. Musikaalia esitetään Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksella. Siellä 250 hengen katsomo ei ole katettu, joten suojaa sateelta tai paahteelta ei ole.

Kevyt tarina ja iskevää musiikkia

Pyry Keto on pitkän linjan ramppilainen. Hänet on nähty lavalla muun muassa Vaahteramäen Eemelinä Rampin kesäteatteriesityksessä 2018 ja Hairspray-musikaalissa kesällä 2019. Seuraavana kesänä Keto ohjasi lastennäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone.

Vuonna 85 oli Kedon oma ehdotus Rampin tämän kesän näytelmäksi.

      Minusta tämä on ulkoilmaesitykseksi sopiva, kevyt tarina. Musiikki on manserokkia ja -iskelmää, joka varmasti iskee yleisöön.

Musikaalissa kuullaan tamperelaisartistien suurimpia hittejä 80-luvulta, kuten Eppu Normaalin Baarikärpänen ja Vuonna 85 ja Popedan Kuuma kesä ja Matkalla Alabamaan.

      Tässä on kova kattaus, yhteensä 39 biisiä.

Esityksessä tahdin takaa nuorista vaasalaismuusikoista koostuva Alabama House Band Pipeda, jossa on sama kokoonpano kuin Epuilla: kaksi kitaraa, basso ja rummut.

Roope Lappalainen ja Pyry Keto ovat innoissaan Rampin kesämusikaalissa kuultavasta 1980-luvun musiikista.
Kuva: Anne Laurila

Tappara vaihtui Vepsuun

Vaikka musikaalin sävelkuviot ovat tamperelaisia, alkuperäisen tarinan Keto on muokannut vaasalaiseksi.

Musikaali kertoo Turmiolan Tommista, joka rakastuu palavasti Karoliina-nimiseen neitoon vuonna 1985. Tommi on töissä tehtaassa, ja musikaalissa seurataan myös Tommin työporukan ja ystävien edesottamuksia.

-       Alun perin tapahtumat oli sijoitettu Tampereelle. Nyt tarinassa ollaan esimerkiksi Hietasaaressa, ja keskeinen tapahtumapaikka on Romppa eli Strömbergin tehdas Vaasassa, Keto paljastaa.

Myös alkuperäistarinan Tappara-niminen roolihahmo vaihtui vaasalaisittain Vepsuun, ja samalla vaihtui roolin sukupuoli.

-       Olin yhteydessä musikaalin toiseen käsikirjoittajaan, Heikki Syrjään, ja hän antoi luvan lokalisoida tapahtumat Vaasaan. Hän oli siitä oikein mielissään, ja sain vinkkejäkin, mitä kaikkea voisin muuttaa, Keto kertoo.

Tekstin pyörittely ei ollut Kedolle hankalaa, sillä hän muun muassa käänsi suomeksi ja ohjasi Rampin viime vuonna kantaesittämän musikaalin Toxic Avenger.

-       Töitä teetti enemmän se, kun piti selvittää, missä kapakoissa vaasalaisnuoret pyörivät 80-luvulla ja ketkä pelasivat Vepsussa siihen aikaan.

Konkareita ja tuoreita kasvoja

Vepsua näyttelee Ida Metsäranta, joka on innoissaan roolistaan kiihkeänä futisfanina.

      Vepsu on aivan erilainen ihminen kuin minä. Vepsu on urheiluhullu, joka harkitsee, mitä sanoo. Minä olen puhelias, enkä en tiedä mitään urheilusta. On kiinnostavaa päästä katsomaan asioita eri näkökulmasta.

Metsäranta on aiemmin ollut mukana muun muassa Hairspray-musikaalissa.

Vuonna 85 -musikaalin näyttelijäkaartissa on monia muitakin tuttuja kasvoja ylioppilasteatterin eri esityksistä, mutta pääosan esittäjä on Rampissa suhteellisen uusi tuttavuus.

Turmiolan Tommia esittää Roope Lappalainen, joka muutti muutama vuosi sitten Oulusta Vaasaan. Hän opiskelee viestintätieteitä Vaasan yliopistossa. Kyseessä on hänen ensimmäinen iso pääroolinsa, mutta mies ei vaikuta jännittävän musikaalilavalle nousemista.

      Olen kasvanut suomalaisen iskelmän tahtiin ja laulanut pienestä pitäen. Isäni laulaa tanssiorkesterissa, ja minäkin olen heidän kanssaan esiintynyt. Myös fyysinen työ ja pitkät päivät ovat minulle tuttuja, niin kuin roolihahmollenikin, sanoo vuosia kokkina työskennellyt Lappalainen.

Vuonna 85 -musikaali

  • Ensi-ilta 8.7. Bock’s Corner Villagen sisäpihalla Vetokannaksen Pukinkulmassa.
  • Esityksiä on 15, viimeinen 10.8.
  • Ei suositella alle 15-vuotiaille kiroilun ja roisin kielenkäytön takia.

Tämä kirjoittamani artikkeli julkaistiin maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisessa ja kaupunkilehti Vaasassa sekä verkkosivulla että printtilehdessä ajalla 30.6.–6.7.2022

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Ei mitään mätää Jotain mätää -musikaalissa

 

William Shakespeare (Christoffer Strandberg, keskellä) ottaa kaiken irti tähteydestään. Something Rotten! - Jotain mätää -musikaalissa leikitellään aidontyylisillä renessanssiasuilla ja modernilla lookilla.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN/Seinäjoen kaupunginteatteri

Something Rotten! – Jotain mätää.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 10.7.2021.

Käsikirjoitus John O’Farrell ja Karey Kirkpatrick, sävellys ja laulujen sanat Wayne ja Karey Kirkpatrick.
Ohjaus Pekka Laasonen, musiikin tuotanto ja kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Jyri Numminen. Lavastus Jani Uljas, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaukset ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Marko Maunuksela, Antti L.J. Pääkkönen, Jani Karvinen, Christoffer Strandberg, Reeta Vestman ja Irina Isberg.

Esityksiä 21.8. saakka.

***********

Törnävän kesäteatterissa sai lauantaina ensi-iltansa Suomessa ennennäkemätön musikaalikomedia Something Rotten! – Jotain mätää.
Se sai ensiesityksensä Broadwaylla kuusi vuotta sitten.
Tämä on toinen kerta, kun Seinäjoen kaupunginteatteri tuo kantaesitykseen huippumusikaalin kesäteatterina.
Something Rotten – Jotain mätää on täysin samassa linjassa pari vuotta sitten nähdyn, ällistyttävän koomisen Spamalotin kanssa.
Jotain mätää on kauttaaltaan laadukasta ammattilaistasoa, viihdyttävä ja huippuhauska musikaali vahvalla Shakespeare-twistillä.

Pekka Laasosen ohjauksessa tusina näyttelijöitä vaihtaa lennossa rooleja ja laulaa ja tanssii upeasti Jyri Nummisen vauhdikkaiden koreografioiden mukaan.
Esimerkiksi stepaten tehty kaksintaistelu on huippunumero!

Riikka Aurasmaan suunnittelemassa puvustuksessa on hienoja yksityiskohtia. Korostettu kalukukkaro koristaa kaikkien miesroolien vaatteita.

Pekka Siistonen on jälleen sovittanut ja tuottanut erittäin hyvin toimivan musiikin, joka tulee ”nauhalta”.
Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ovat huikeat. Kiinnostavine yksityiskohtineen ne ovat tärkeä osa visuaalista nautintoa.
Jani Uljas on suunnitellut teoksen henkeen erinomaisesti sopivan lavastuksen, jossa voi nähdä viitteitä Shakespearen The Globe -teatteriin. Siinäkään ei ollut (eikä sen rekonstruktiossa nykyisin ole) kattoa, kuten ei Törnävän näyttämölläkään.

Peruslavastus muistuttaa Shakespearen näyttelijäseurueen The Globe -teatteria Lontoossa.
Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas.

Suurimmat kiitokset ansaitsee kuitenkin musikaalikääntämisen huippuammattilainen, Mikko Koivusalo.
Hän on keksinyt nokkelat suomennokset englannin sanaleikeille ja erilaisille viittauksille, joita dialogissa ja lauluissa on runsaasti.
Tämä musikaali on kielellisistä ilotulitusta alusta loppuun!

Christoffer Strandberg (keskellä) irrottelee nahkahousuisena William Shakespearena, näytelmäkirjoittajien starana.
Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen, oik.) yrittää päästä hänen tasolleen. Taustalla Pyry Smolander.

Musikaalin nimi viittaa William Shakespearen Hamlet-näytelmään, jossa väitetään olevan jotain mätää Tanskanmaalla: Something is rotten in the state of Denmark (Hamlet 1. näytös, 4. kohtaus).
Shakespeare, näytelmäkirjailijoiden stara, on merkittävässä roolissa tässä tarinassa, joka sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen.
TV:n monista viihdeohjelmista tuttu Christoffer Strandberg irrottelee roolissaan hulvattomana Shakespearena. Väkijoukot palvovat häntä (We love you!), ja hän ottaa huomiosta kaiken irti.
Muut roolihahmot on puettu 1500-luvun tyyliin, mutta Wille Suuri tepastelee lavalla nahkahousuissa ja pitkävartisissa saappaissa.
Musiikillisesti Shakespeare on rock, kun muut laulavat ja tanssivat esimerkiksi valssin tai foksin tahtiin.

Antti L.J. Pääkkönen esittää pikkuveljeä, Ruune Perää, ja Jani Karvinen isoveli Retu Perää, jolla on vaimo Bea. Häntä näyttelee Irina Isberg.

Tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin veljekset, jotka haluaisivat tehdä yhtä hyviä ja suosittuja näytelmiä kuin Shakespeare.
Television Lidl-mainoksista tuttu Jani Karvinen esittää Retu Perää, jonka elämässä moni asia on vähän retuperällä.
Hänen veljensä on Ruune Perä (
Antti L.J. Pääkkönen), jolta tulee tekstiä kuin Runebergiltä.
Molemmat sopivat rooleihinsa tismalleen. Pääkkösen habituksesta tulee aina välillä mieleen Ohukainen eli
Stan Laurel, mikä on komedialle vain eduksi.
Tarinaan on luotu musikaaleille tyypillinen ”sankaripari” ja ”subrettipari”.
Retulla on tomera vaimo, telkkarin Salatuista elämistäkin tuttu Irina Isberg (ent. Vartia), ja Ruune puolestaan rakastuu puritaanin kapinalliseen tyttäreen Portiaan, jota esittää Reeta Vestman. Huippunaisia rooleissaan!

Portia (Reeta Vestman) ja Ruune (Antti L.J. Pääkkönen) jakavat rakkauden runouteen
ja Shakespearen teksteihin.

Koreografi Jyri Numminen ja Henrik Hammarberg ovat mukana ensemblessa, samoin kuin pari vuotta sitten Spamalotissa, ja tekevät nytkin useita rooleja hauskasti ja tyylikkäästi. Varsinkin Hammarberg naurattaa yleisöä sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Henrik Hammarberg (keskellä) naurattaa sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Retu turvautuu ennustaja Nostradamukseen (upeasti laulava tangokuningas Marko Maunuksela) kuullakseen, millainen näytelmä kannattaisi tehdä.
Ennustaja kertoo, että uusi tyylilaji, musikaali, on seuraava teatterihitti.
Retun mielestä tämä on outoa. Ettäkö yleisö katsoisi ilman syytä laulamaan ja tanssimaan ryhtyviä näyttelijöitä? Ihan hullua!
Seuraa aivan upea, 9-minuuttinen showstopper-numero, jossa Nostradamus selittää, mikä oikeastaan on musikaali ja miksi siinä on taikaa. Kohtauksessa viitataan useisiin nykypäivän katsojille tuttuihin musikaaleihin, kuten Cats, Chicago ja A Chorus Line.

 Nostradamus (Marko Maunuksela, vas.) kertoo Retu Perälle (Jani Karvinen, oik.) tanssityttöjen avustamana, miksi musikaaleissa on taikaa. Musikaali-nimisessä showstopper-numerossa on viittauksia useisiin nykymusikaaleihin. Tanssin mallia on otettu esimerkiksi A Chorus Linesta.

Retu alkaa työstää musikaalia, jossa on prinssi, joka syö tanskalaisia voileipiä, smörrebrödejä. Se ei innosta pikkuveljeä eikä veljesten näyttelijäryhmää ollenkaan.
Seuraa ällistyttävän hauskaa sekoilua, johon liittyy jatkuvaa sanailua ja väärinymmärryksiä, valepukuinen Shakespeare sekä paljon puhetta munista ja munakkaasta.
Lopulta käy niin kuin musikaaleissa kuuluukin: kaikki selviää, rakkaus voittaa ja unelmista tulee totta.

Jotain mätää -esitys sisältää useita viittauksia eri musikaaleihin.

Something Rotten! pilailee pilke silmäkulmassa Shakespearella, tähtikultilla ja varsinkin – erittäin perusteellisesti – musikaaleilla.

Kautta koko show’n viitataan useisiin musikaaliklassikoihin, kuten Viulunsoittaja katolla ja The Sound of Music, sekä genren uudempiin teoksiin, kuten Kinky Boots, Spamalot ja Päiväni murmelina.

Yksi lisähupi onkin siinä, että katsoja yrittää bongata kaikki eri musikaalit, joihin viitataan dialogissa, musiikissa, tansseissa tai pukujen kautta.

Tarinassa viitataan myös lukuisin Shakespearen näytelmiin, ja näitäkin voi bongailla. Niistä on napattu esimerkiksi nimiä monille roolihenkilöille.

Esimerkiksi Retu Perän nimi on alkuperäisesityksessä Nick Bottom. Tämän niminen roolihahmo, aasipäinen kutoja, esiintyy Shakespearen Kesäyön unessa (näytelmästä on useita suomennoksia).

Mutta vaikka katsoja ei tuntisi musikaaleja tai ei ole lukenut tai nähnyt Shakespearen näytelmiä, tästä esityksestä voi silti nauttia täysin siemauksin. Katsottavaa ja hauskuutta riittää lähes 3-tuntisessa show’ssa yllin kyllin.

Katsojien toivotaan käyttävän kasvosuojaa Törnävän kesäteatterissa. Teatterin katsomo on katettu.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistä on julkaistu Vaasan kaupunkilehti Ikkunan verkkosivulla 13.7. ja printtilehdessä 14.7.2021.


lauantai 19. kesäkuuta 2021

Rumakin voi olla sankari ja kaunis sielu

 

Nössö Melvin (Topi Anttila) ihastuu sokeaan kirjastonhoitajaan Sarahiin (Anni Koivisto)
Toxic Avenger -musikaalissa.
KUVA: LOTTA KALAMO

Toxic Avenger.

Suomen ja Pohjoismaiden kantaesitys 19.6.2021 Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esityksenä Ritzissä Vaasassa.

Käsikirjoitus ja sovitus Joe DiPietro, sävellys ja sanoitus David Bryan, suomennos ja ohjaus Pyry Keto. Koreografi Hanna Mellberg, lavastussuunnittelu Eero Laurila ja Matti Tuomaala. Tuottaja Eemu Laurila, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio. Kapellimestari Arttu Jaulimo. Rooleissa Topi Anttila, Anni Koivisto, Venla Sippola, Juuso Suihkonen, Samuli Pietikäinen, Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus. Kertojaääni Jorma Tommila.

*************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi lauantaimatineassa Suomen ja koko Pohjoismaiden ensi-iltaan musikaalin, jossa on hyvinkin aineksia suuremmillekin näyttämöille ja ammattiteattereihin.

Toxic Avenger on musikaalinörtiksi itseään luonnehtivan ohjaajajan Pyry Kedon pitkäaikainen unelma. Koronan takia ensi-ilta lykkääntyi yli vuodella, mutta onneksi tämä musikaali saatiin nyt Ritzin näyttämölle.


Tyylien sekoitus

Toxic Avenger perustuu samannimiseen kulttileffaan vuodelta 1984. Tyylillisesti se yhdistää muun muassa kreisikomediaa, camp-huumoria, farssia ja absurdia kauhua.

Kaksi ja puoli tuntia jatkuvasti vaihtuvia peruukkeja ja pukuja, koheltamista, irtoruumiinosia ja suolenpätkiä!

Ohjaajana Keto onnistuu paremmin tapahtumien juoksuttamisessa eteenpäin kuin henkilöohjauksessa.

Katsomossa ei pääse kyllästymään, sen verran vauhdikkaasti musikaali etenee, mutta harrastajanäyttelijöiden äänenkäyttö, elehtiminen ja ihan vain lavalla läsnä oleminen olisi vaatinut tiukempaa ohjausta.

Keto on myös itse kääntänyt musikaalin englannista suomeksi, ja siinä hän on onnistunut erittäin hyvin. Huumoria on musikaalissa paljon, ja se naurattaa oikeasti.


Tuttuja tarinan aineksia

Musikaalin tapahtumapaikka on kuvitteellinen Tromavillen kaupunki New Jerseyssä. Kaupunkiin on dumpattu vaarallisia jätteitä, jotka haisevat pahalta ja saavat kaupunkilaisten silmät kirvelemään. Kuka on kaiken tämän takana?

Tarinasta löytyy tuttuja populaarikulttuurin perusaineksia: poika rakastuu tyttöön ja saadakseen hänet itselleen pojan on voitettava pahis ja pelastettava maailma – tai ainakin kotikaupunki.

Käänteitä tarinaan tuovat pääpahiksen typerät apurit, tolvanat poliisit ja sankarin erikoinen äiti sekä kirjava joukko kaupunkilaisia.

Topi Anttila onnistuu hienosti pääosassa nörttinä Melvininä, joka pudotetaan ydinjätettä sisältävään tynnyriin. Siellä muuttuu supervahvaksi mutantiksi, vihreäksi Toksiseksi mieheksi.

Melvin on rakastunut kirjastonhoitaja-Sarahiin. Anni Koivisto laulaa upeasti ja onnistuu uskottavasti näyttelemään sokeaa. Hahmossa on kaunista naiviutta, mikä on myös huumorin lähde.

Venla Sippola on vetävän näköinen pormestari-pahiksena, mutta herkullinen kaksoisrooli Melvinin äitinä olisi voinut olla huomattavasti rauhallisempi ilmestys. Silloin hahmosta pursuava huumorikin olisi päässyt paremmin esiin.

Juuso Suihkonen ja Samuli Pietikäinen vaihtavat lennossa aina uusiin pikkurooleihin, joita kertyy esityksen aikana kymmeniä. Suoritus sinänsä ansaitsee hatunnoston! Nämä herrat ja heidän värikkäät hahmonsa kannattelevat pitkälti koko esitystä.

Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus esiintyvät niin ikään monena ja täydentävät ensemblea. Varsinkin pantomiimikohtaukset ovat onnistuneita.

Juuso Suihkonen vaihtaa lennossa pikkuroolista toiseen.
KUVA: LOTTA KALAMO


Viittauksia populaarikulttuuriin

Toxic Avenger rokkaa täysillä alusta loppuun, onhan säveltäjä David Bryan, Bon Jovin kosketinsoittaja ja lauluntekijä.

Kapellimestari Arttu Jaulimo johtaa nelihenkistä, vaasalaisista muusikoista koostuvaa pumppua, joka kuulostaa aivan ammattilaisrockbändiltä. 

Omaksi suosikkikappaleekseni nousee toisen näytöksen avausnumero, Tääl oon Oprah.

Mukaan mahtuu musikaalien tapaan balladeja, kuten Vannon, ja huumorinumeroita, kuten Pettymyksen tuotat, mutta suurin osa on menevää rokkia.

Oprahista puheen ollen, musikaalissa on runsaasti viittauksia amerikkalaiseen elämänmenoon ja populaarikulttuurin teoksiin.

Bongasin ainakin nunnia, joita on useissa muissakin musikaaleissa, visuaalisen viittauksen Titanic-leffaan ja pikkukohtauksen Rocky Horror Show’sta.

B-luokan elokuvien ystävät löytävät varmasti lisää tuttuja repliikkejä ja toimintaa.


Painavaa sanomaa

Hulvattomuudestaan huolimatta Toxic Avengerin teemat ovat painavia: ilmastonmuutos, jätteiden käsittely, korruptio, rikollisuus.

Koskettavin teema on kuitenkin ihmisen sisäinen kauneus. Voit olla ruma, sokea, arkajalka, muistuttaa isääsi tai olla millainen vaan, mutta silti voit olla sisältä kaunis ja yltää sankaritekoihin.

Se on viesti, jonka tämä musikaali kuuluttaa kaikille. Samaa viestiä musikaalit ovat hehkuttaneet kautta aikain, ja sen vuoksi tämä teos kuuluu kiinteästi musikaalien genreen.

Rampilla on Toxic Avengerista vain viisi esitystä. Seuraavat esitykset ovat sunnuntaina ja viimeinen ensi keskiviikkona, 23. kesäkuuta.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Ylioppilasteatteri Ramppi tekee musikaalihistoriaa Vaasassa

 


Rampin musikaalissa Melviniä (Topi Anttila) kovistelevat Blondi jätkä (Juuso Suihkonen, vas.) ja Brune jätkä (Samuli Pietikäinen, oik.).


Rockmusikaali Toxic Avenger saa vihdoin ensi-iltansa Vaasassa lauantaina 19.6.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esitys on Suomen ja koko Pohjoismaiden kantaesitys tästä musikaalista.

Alun perin Toxic Avengerin piti saada ensi-iltansa huhtikuussa 2020. Koronapandemian vuoksi ensi-ilta siirtyi, ja sen jälkeenkin sitä on siirretty moneen otteeseen.

Nyt tekijätiimillä on mieli korkealla, sillä musikaalia on harjoiteltu pitkään ja hartaasti, ja tulevana viikonloppuna jännitys ja odotus pääsevät vihdoin purkautumaan.

Musikaali perustuu Troma-yhtiöiden samannimiseen, näyteltyyn kulttielokuvaan vuodelta 1984.

Vuonna 2008 New Jerseyssä ja 2009 off-Broadwaylla ensi-iltansa saaneen musikaalin on kirjoittanut Joe DiPietro, ja sen kappaleet on säveltänyt David Bryan. Hänet tunnetaan Bon Jovi -yhtyeen perustajajäsenenä, lauluntekijänä ja kosketinsoittajana. Yhdessä he ovat kirjoittaneet laulujen sanat.

Sama parivaljakko on kirjoittanut ja säveltänyt myös musikaalin Memphis, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2009. Se palkittiin Tony-palkinnolla muun muassa Vuoden parhaana musikaalina.


Ohjaaja käänsi teoksen itse

Toxic Avengeria esitettiin Lontoon West Endissä vuonna 2017, ja esityksestä on tehty taltiointi BroadwayHD-suoratoistopalveluun.

Siellä sen näki myös Rampille musikaalin ohjaava Pyry Keto. Hän ihastui ronskiin, härskiin ja hauskaan musikaaliin, kirjoitti Lontooseen, kysyi esitysoikeuksia ja sai ne.

Pyry Keto on vaasalainen nuorimies, joka on tehnyt Vaasan yliopistossa kanditutkinnon englannista. Niinpä hän käänsi musikaalitekstin itse.

Vaasan kaupunkilehti Ikkunaan kirjoittamassani jutussa (16.6.) Keto kertoi, että laulujen kääntäminen oli erityisen hankalaa, koska niissä oli paljon vitsejä, jotka eivät toimi suomeksi.

Englanti ja suomi ovat kielijärjestelminä erilaisia. Lauluissa suomen tavujen sovittaminen nuotteihin oli hankalaa niin, että vitsit olisivat kääntyneet sujuvasti.

Kedon mukaan musikaalissa on myös paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Hänen piti kääntäessään pähkäillä, mitä suomalainen katsoja niistä viittauksista ymmärtää ja mitä ei.

Keto on pitkän linjan ramppilainen, joka ohjasi viime vuonna Rampin kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone. Pari vuotta sitten Keto ohjasi Ramppiin musikaalin Rocky Horror Show, jota voinee pitää jonkinlaisena sukulaisena Toxic Avengerille.

Keto tosin korostaa, että Toxic Avengerin teemat ovat painavampia kuin Rocky Horrorin. Toxic Avenger koskettelee muun muassa politiikan korruptiota ja ilmastonmuutosta.


Vain viisi esitystä

Toxic Avenger sijoittuu kuvitteelliseen Tromavillen kaupunkiin New Jerseyn osavaltioon. Kiusattu nörtti, Melvin, putoaa myrkyllistä jätettä sisältävään ämpäriin, ja muuttuu sen vaikutuksesta supervahvaksi vihreäksi mutantiksi, Toksiseksi mieheksi.

Hän rakastuu sokeaan kirjastotyöntekijään, Sarahiin. Samaan aikaan kaupungin korruptoitunut pormestari haluaa Melvinin hengiltä, sillä tämä on saanut tietää liikaa pormestarin salaisista operaatioista koko kaupungin tuhoksi.

Pääosaa eli Melviniä esittää Topi Anttila ja Sarahia Anni Koivisto. Pormestarina nähdään Venla Sippola.

Musikaalissa kuullaan vaasalaisista muusikoista koostuvaa bändiä, jonka kapellimestarina toimii Arttu Jaulimo.

Toxic Avengeria esitetään Vaasassa Ritzin tiloissa Kirkkopuistikolla vain viisi kertaa. Kaksi esitystä on tulevana lauantaina, kaksi seuraavana päivänä eli sunnuntaina, ja viimeinen esitys on keskiviikkona 23. kesäkuuta.

Jokaiseen esitykseen otetaan enintään 80 katsoja koronarajoitusten takia.


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan

 
Ensemblen esittämä Argentiinan aristokraatit ja kenraalit kuuntelevat ja paheksuvat Peroneita. Juan Peronina Esa Ahonen, Chenä Marko Maunuksela ja Evana Helena Rängman.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN

Evita.
Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 19.9.2020.
Laulujen sanat Tim Rice, sävellys Andrew Lloyd Webber. Ohjaus Tuomas Parkkinen, suomennos Mikko Koivusalo, koreografia Jukka Haapalainen, kapellimestari Timo Ristilä, lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto, pukusuunnittelu Leena Rintala, äänisuunnittelu Sakari Kiiski, valosuunnittelu Hannu Raja-aho, kampaukset ja maskit Johanna Uusitontti.
Rooleissa mm. Helena Rängman, Marko Maunuksela, Esa Ahonen, Petra Pääkkönen, Jari Jaakonaho.
***************

Tuomas Parkkisen ohjauksessa Seinäjoen kaupunginteatterin syksyn musikaalissa korostuvat vastakohtaisuudet. Evitan puitteet ovat kauniit ja sykähdyttävät, kun musikaalin tarinassa on rumuutta ja raadollisuutta.

Köyhä tyttö maaseudulta lähtee kunnianhimoisena pääkaupunkiin, etenee urallaan sänkykamarien kautta, ryhtyy radionäyttelijäksi ja lopulta kohtaa miehen, joka avaa hänelle ovet valtaan ja vaurauteen, Argentiinan presidentin puolisoksi. 
Tarina perustuu tositapahtumiin. Eva Duarten eli Evita Peronin tarina vain ei ole kovin kaunis tai onnellinen, vaikka tuhkimotarina onkin.
Eva Duarte (Helena Rängman) matkustaa maalta kaupunkiin. Bussi on tehty hauskasti vain ratilla, jota pitelee Che (Marko Maunuksela) ja tangolla, josta matkustajat pitävät kiinni. 

Vastakohtaisuus kiehtoo Evassa. Onko hän Santa Evita, suurisydäminen hyväntekijä, kansan ääni, työläisten, naisten ja köyhien puolestapuhuja, millaisena hän itsensä näkee?
Vai onko hän vallanhimoinen, juonitteleva oman edun tavoittelija, joka pistää hyväntekeväisyysrahoja omiin taskuihinsa?
Ratkaisu Evan todellisesta luonteesta jää katsojan päätettäväksi.

Käsikirjoittaja Tim Ricen ideasta syntyneen Evita-musikaalin tapahtumat sijoittuvat 1940- ja 50-luvun Argentiinaan. Melko kaukana ollaan, mutta ohjaaja Parkkinen on mediassa puhunut aiheen ajankohtaisuudesta.
Tämän päivän populistipoliitikot eri puolilla maailmaa lupaavat yhtä hyvää ja kahta kaunista, mutta kuinka puhtaita jauhoja heillä on pussissaan? Entäpä Yhdysvaltain nykyinen presidentti? Donald Trumpia moni pitää häikäilemättömänä, itsekkäänä ja tyhmänä. Silti moni häntä ihailee, uskoo häneen ja on valmis äänestämään vielä toiseksikin kaudeksi Valkoisen talon valtiaaksi.

Tampereen teattereissa paljon näytellyt Helena Rängman vierailee Evitan pääroolissa. Hän laulaa enimmäkseen hyvin, tanssii upeasti ja tuo näyttelemisessään esiin roolinsa ristiriitaisuuden.
Välillä laulukohtaukset menevät nasaaliääniseksi rääkymiseksi. En ole varma, onko se näyttelijän taidonnäyte vai taidonpuute. Joka tapauksessa nämä kohtaukset kertovat minulle Evan rahvaanomaisuudesta kaiken hienostelun keskellä.

Ensi-illassa Rängman keräsi väliaplodeja varsinkin tanssikohtauksissa, kuten pienessä pätkässä irlantilaista tanssia ja tankotanssikohtauksessa, jossa hän lauloi pää alaspäin tangosta roikkuessaan.

Evan (Helena Rängman) vastaparina on kaksi miestä, Juan Peron (Esa Ahonen)
ja Che (Marko Maunuksela).

Voimakkaan naisen vastaparina musikaalissa on kaksi miestä.
Pökkelömäinen, virallinen, omasta asemastaan ja arvostaan ylpeä kenraali Juan Peron ja notkeasti habitustaan muuttava, rohkea ja röyhkeä jokamies Che. Molemmat nähdään Seinäjoella erinomaisina suorituksina.
Esa Ahonen laulaa hienosti Juan Peronin kankeahkon, vaimon varjoon jäävän, julman sotilaan roolin.

Chen roolissa vierailee vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Hän laulaa roolin varmasti ja flirttailee yleisön kanssa.
Che ärsyttää Evaa totuudenpuhumisellaan ja kommenteillaan ja on silminnäkijä Evan monissa elämänvaiheissa, bussikuskina, tarjoilijana, teloittajana, joka paikkaan ehtivänä apupoikana.
Chellä on paljon laulettavaa, mutta Maunuksela hallitsee roolin ja musiikin suvereenisti.
Petra Pääkkönen esittää Juan Peronin rakastajatarta, Helena Rängman tulevaa vaimoa.

Suomenkielisessä Mamma Mia! -musikaalissa Helsingissä muutama vuosi sitten yhdessä pääroolissa loistanut Petra Pääkkönen esittää Seinäjoella pienen roolin Juan Peronin rakastajattarena, jonka Eva heittää ulos. Pääkkösen ainoa soololaulu on kaunista kuultavaa.

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan.
On ilahduttavaa, että ensemble on tarpeeksi iso, jotta suuret joukkokohtaukset näyttävät hyvältä ja laulu kajahtaa komeasti.
Jukka Haapalaisen koreografioimat joukkokohtaukset ovat komeaa katsottavaa.
Ensemble on ilahduttavan iso. Keskellä Helena Rängman Eva Peronina.

Koreografi Jukka Haapalainen, suomen menestynein kilpatanssija ja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman tuomari, on ottanut kaiken irti musikaalin lattarimusiikista ja tanssijoiden elastisuudesta. Lanteet pyörivät ja jalkatyö on tarkkaa niin nopeissa kuin hitaissakin rytmeissä. Mieleen jäävät varsinkin kiihkeät joukkokohtaukset, kuten lauluissa Buenos Aires, Uus Argentiina ja Seteleitä sataa.

Marjatta Kuivaston suunnittelema lavastus käyttää hyväksi teatterin uusittua näyttämötekniikkaa. 
Lattian osat nousevat ja laskevat oman koreografiansa mukaan esimerkiksi kohtauksessa, jossa Juan Peron pudottelee kilpailijoitaan pois. Nokkela oivallus on ollut lavastaa huone ”kellarikerrokseen”, joka nousee näkyviin lattian alta.
Marjatta Kuivaston suunnittelemassa lavastuksessa hyödynnetään uutta näyttämötekniikkaa. Esimerkiksi näyttämön lattian alta nousee "kellarikerros", työväen huone,
jonka katolla Eva pitää radiopuhetta.

Leena Rintalan suunnittelemat puvut ovat kerrassaan upeat. Evan tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen, ja puvut muuttuvat komeammiksi ja kimaltavammiksi sitä mukaa, kun Eva vaurastuu.
Punaisella värjätään myös kohtaukset, joissa Peronien vastustajia eliminoidaan. Karmaisevan hienoa valosuunnittelua!

Seinäjoen kaupunginteatterissa on uusittu myös äänentoistojärjestelmä, ja sen ansiosta Andrew Lloyd Webberin sävelet saavuttavat katsojan samankuuloisina, istuipa tämä missä kohtaa katsoamoa tahansa.
Läpisävelletyn musikaalin musiikki on vaativaa, mutta Seinäjoella siitä selvitään upeasti.

Kaiken kaikkiaan Evita on mahtipontinen, paatoksellinen, oopperankaltainen  musikaali, jossa ei huumori kuki. Sellaisena se Seinäjoellakin nähdään.

Mahtipontisuuden kulminaatio on toisen näytöksen aloituskappale, tämän musikaalin kuuluisin biisi Don’t Cry For Me, Argentina.
Mikko Koivusalon suomennoksena sen nimi on Kyyneleet pois, Argentiina. Paremmin se tunnetaan edelleen nimellä Et itkeä saa, Argentiina, jota Seija Simola lauloi 70-luvun lopulla.
Alkuperäinen laulu kahmi aikoinaan Britanniassa palkintoja ja oli yksi 1970-luvun lopun soitetuimpia kappaleita.

Päivän sana on korona, ja se on otettu Seinäjoen kaupunginteatterissa hyvin huomioon. Teatterin verkkosivulla on selkeät ohjeet katsojille lippua ostaessa, teatteriin tultaessa ja katsomossa ollessa.

Olin ensi-illassa ja sain lehdistölipun esitykseen.

Knoppitietoa Evitasta

  • Säveltäjä Andrew Lloyd Webber ja sanoittaja Tim Rice julkaisivat Evitan musiikin LP-levynä vuonna 1976 mainostaakseen tulevaa teatterimusikaalia. Don’t Cry For Me, Argentina nousi heti listahitiksi. 
  • Kun musikaali sitten sai ensi-iltansa Lontoossa 21.6.1978, ihmiset ryntäsivät ostamaan lippuja, koska halusivat kuulla tuon tunnetun kappaleen esitettävän livenä. Show pyöri Lontoossa lakkaamatta lähes 8 vuotta, yli 3 000 esitystä.
  • Ensimmäinen Evitan roolin esittäjä Lontoossa oli Elaine Paige, joka singahti tästä roolista musikaalitaivaan suureksi tähdeksi. Hän näytteli sittemmin esimerkiksi Grizabellan roolin Andrew Lloyd Webberin seuraavassa musikaalissa Cats.
  • Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan musikaalin avauskohtaus tapahtuu argentiinalaisessa elokuvateatterissa, jossa näytös keskeytetään, koska leviää suruviesti Eva Peronin kuolemasta. Seinäjoen versiossa sama viesti tulee teatteriin näyttelijöiden pukuhuoneeseen, kun he ovat valmistautumassa esitykseen.
  • Maailman parhaisiin kuuluva latinopop-tähti Ricky Martin näytteli Chen roolia yhdeksän kuukauden ajan 2012–13, kun Evitaa esitettiin New Yorkin Broadwaylla.
  • Seinäjoen kaupunginteatteri on kuudes ammattiteatteri Suomessa, joka ottaa Evitan ohjelmistoonsa. Ennen Seinäjokea musikaali on nähty Kemin kaupunginteatterissa (1986), Tampereen Teatterissa (1994), Helsingin kaupunginteatterissa (2006), Åbo Svenka Teaterissa (2008) ja Tampereen Työväen Teatterissa (2014).
  • Kun Eva Peron kuoli, Argentiinassa oli suuri maansuru. Massiivisten hautajaisten jälkeen kansan ihmeteltäväksi asetettiin julkisesti näytteille Evitan 600 hattua ja 400 pukua.