Wasa Teaterin Viulunsoittajassa nukkejen merkitys kirkastuu lopuksi

Maitomies Tevjen rooli on kuin tehty Mats Holmqvistille.
KUVA: FRANK A. UNGER

Spelman på taket. Musikaalin käsikirjoitus Joseph Stein, musiikki Jerry Bock ja laulujen sanat Sheldon Harnick.
Ensi-ilta Wasa Teaterissa 21.9.2019. Ohjaus Markus Virta, lavastus Jani Uljas, puvustus Linn Wara, koreografia Miguel-Angel Fernandez, nuket Pia Kalenius, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, äänisuunnittelu Dennis Lindén, kapellimestari Ralf Nyqvist.
Rooleissa Mats Holmqvist, Maria Udd, Ksenia Timoshenko, Sannah Nedergård, Astrid Stenberg, Thomas Lundin, Johan Aspelin, Jonas Bergqvist, Carola Sarén, Filip Ohls, Tom Salminen, Tove Qvickström.
***********************

Tänä syksynä 100 vuotta täyttävän Wasa Teaterin juhlanäytelmäksi sopii erinomaisesti musikaali Spelman på taket, eli suomeksi Viulunsoittaja katolla.
Ovathan musikaalit suosituinta ohjelmistoa suomalaisissa teattereissa, ja Viulunsoittaja on suosituista suosituin. Se on musikaaleista eniten suomalaisia teattereita kiertänyt kappale.
Viulunsoittajan musiikki on tuttua ja tarina koskettava. Yhteenkuuluvuutta huokuvaan tarinaan on ruotsinkielisen Pohjanmaan alueteatterissa helppo samastua. 14 kunnan yhdessä omistama teatteri yhdistää rannikon väkeä.

Viulunsoittaja katolla kertoo pienen Anatevkan kylän asukkaista runsaat sata vuotta sitten.  Päähenkilö on köyhä maitomies Tevje, jolla on teräväkielinen vaimo Golde ja viisi tytärtä. Heistä kolme on naimaiässä.
Juutalaisen perinteen mukaan vanhemmat haluavat löytää tyttärille hyvät ja varakkaat aviomiehet. Mutta tyttärillä on oma tahtonsa, ja vuorotellen he nousevat vastustamaan vanhempiaan ja valitsevat itse omat puolisonsa.
Samaan aikaan koko ympäröivä maailma on muutoksessa. Venäläiset harjoittavat sortoa juutalaisia vastaan, ja lopulta venäläiset ajavat anatevkalaiset evakkoon, pois kotoaan.

Wasa Teaterin versio on hyvin toteutettu, perinteinen klassikkomusikaali.
Tekeminen on kauttaaltaan niin korkeatasoista, ettei uskoisi, että ollaan pienehkössä maakuntateatterissa. Täällä osataan tehdä teatteria yhtä kunnianhimoisesti kuin pääkaupunkiseudulla!

Ruotsista vieraillut ohjaaja Markus Virta on hakenut esitykseen tuoretta otetta nukketeatterin keinoin.
Lähes kaikki näyttelijät ovat nukettajia, joilla on toinen käsi nuken pään sisällä.
Koska ensemble on suhteellisen pieni, ihmisen kokoiset nuket tuovat runsautta näyttämölle.
Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Tevje juhlii tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa, vaikuttaa siltä, että kyläkapakka on aivan täynnä juhlivia ja tanssivia kyläläisiä, vaikka oikeasti lavalla on vain viisi, kuusi näyttelijää.

Tevje (Mats Holmqvist) juhlii kylän miesten kanssa tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Aluksi vierastin nukkeja, jotka sinänsä ovat hienoja, Pia Kalenuksien taidonnäytteitä.
On hieman outoa, kun naimakauppojen järjestelijällä Jentellä on välillä kolme päätä: nuken pää, Jenten äänenä ja nukettajana toimineen Carola Sarénin pää ja vielä Jenten toista kättä nukettajana ohjaavan Tove Qvickströmin pää.
Toisaalta Jente puhuu niin paljon, että kyllä hänet voi hyvin kuvitella kolmipäiseksi naiseksi.

Nopeasti nukkeihin kuitenkin tottuu. Ja juuri kun tottuu, lavalle tulee jotain vielä huikeampaa: jättiläiskokoinen venäläinen konstaapeli. Venäläisten voima tuntuu juutalaisista uhkaavalta, ja meganukke konkretisoi sen hyvin.
Myös unikohtauksessa Fruma-Sarah-vainaa on valtavankokoinen nukke. Painajainen nousee aivan uuteen sfääriin!

Kapellimestari Ralf Nyqvist on sovittanut musiikin vain seitsemälle muusikolle. Sekä he että laulavat ja tanssivat näyttelijät tekevät erinomaista työtä.
Esimerkiksi hääkohtauksen pullotanssi, joka sinänsä on vaativa, on saanut aivan uudenlaisen vaikeuskertoimen, kun se tanssitaan nukkejen kanssa. Ja sekä nukeilla että näyttelijöillä on pullot päänsä päällä!

Nostan hattua näyttelijöille, jotka oman roolinsa lisäksi ovat opetelleet myös nukkejensa roolit. Käden pitäminen koholla niin, että nukke ”seisoo” vieressä ja aukoo suutaan, on varmaan raskasta.
Ei ihme, että fysioterapeutti on käynyt neuvomassa näyttelijöille oikeanlaisia otteita ja asentoja, jotta he välttyisivät niskahartiavaivoilta.

Jonas Bergqvist, Tove Qvickström ja Thomas Lundin nukettavat kukin useita nukkehahmoja
Wasa Teaterin Viulunsoittajassa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Näyttämöllä huomio kiinnittyy herkeämättä nukkejen lisäksi Mats Holmqvistiin, jolle Tevjen rooli on kuin varta vasten tehty. Ison miehen huoli tyttäristään ja sanailu vaimonsa kanssa on koskettavaa ja todentuntuista.
Tyttäret ovat ilahduttavan erilaisia, ja kukin hyvä roolissaan. Erityisesti nostaisin esiin raikaskasvoisen Sannah Nedergårdin, joka tekee mieleenjäävän Hodelin.

Sannah Nedergård, Ksenia Timoschenko ja Astrid Stenberg esittävät Hodelia, Tzeitelia ja Chavaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Turun kaupunginteatterista vieraillut Jani Uljas on suunnitellut toimivan, puisen lavastuksen, joka symboloi maanläheisiä, vaatimattomia, mutta uskossaan jykeviä anatevkalaisia.

Vaikka olisi nähnyt Viulunsoittajan monta kertaa, Wasa Teaterin esitys kannattaa käydä katsomassa. Nukkejen todellinen funktio tässä esityksessä kirkastuu lopussa, kun niistä muodostuu ruumispino Tevjen maitokärryihin. Se vie ajatukset juutalaiskohtaloihin toisen maailmansodan aikana.

Suomenkielisten katsojien on mahdollista pyytää helppokäyttöinen tekstityslaite teatterilta, ja myös käsiohjelmassa on suomenkielinen juoniseloste.

Näin esityksen 25.9.2019. Sain esitykseen lehdistölipun.

LUE MYÖS ALLA OLEVA ESSEE:
Viulunsoittaja katolla on aina ajankohtainen

Viulunsoittaja katolla on aina ajankohtainen

Muistaa sen tytön pienen voinhan?
Muistaa sen pojan pienen voin.
Milloin mä vanhenin,
he milloin varttui noin? 

Näin alkaa monien tuntema laulu Nousee päivä, laskee päivä.  Harva muistaa, että laulu on peräisin teatterin näyttämöltä, musikaalista Viulunsoittaja katolla.
Musikaalin hääkohtauksesta laulu on ponkaissut monien suomalaistenkin parien hääohjelmaan.

Viulunsoittaja katolla -musikaalin huippukohta on vanhimman tyttären häät, joita vietetään juutalaisten perinteiden mukaisesti, kunnes ne ikävästi keskeytetään. Kuva Wasa Teaterin versiosta syksyltä 2019.
KUVA: FRANK A. UNGER

FAKTA:

Viulunsoittaja katolla

Käsikirjoitus Joseph Stein, musiikki Jerry Brock, laulujen sanat Sheldon Harnick.

Musikaalin kantaesitys oli Broadwaylla 22.9.1964. 

Sitä esitettiin Broadwaylla aikanaan ennätyksellisen pitkään, 

yhtäjaksoisesti yli 3 200 esitystä, lähes 8 vuotta.

Suomen ja koko Euroopan kantaesitys oli Helsingin kaupunginteatterissa 17.2.1966. 

Sitä esitettiin Helsingissä yhtäjaksoisesti 6 näytäntövuotta, ja sen näki runsaat 316 000 katsojaa.

Suomen suosituin musikaali, kiertänyt eniten ammattiteattereita.

On myös suosittu harrastaja- ja kesäteatterien ohjelmistossa.

Ennen tätä syksyä Viulunsoittajaa esitettiin Wasa Teaterissa viimeksi näytäntövuonna 1990-91. 

Vaasan kaupunginteatterissa sitä ei ole esitetty koskaan, mutta kaupunginteatterin edeltäjässä, 

Vaasan Suomalaisessa Teatterissa se pyöri vuosina 1969-71. 

Seinäjoen kaupunginteatterissa Viulunsoittajaa on esitetty niin ikään

kahtena näytäntövuonna 2003-2005. 

Kokkolan kaupunginteatterissa musikaali riemastutti näytäntövuonna 1977-78.

Viulunsoittaja katolla on Wasa Teaterin 100-vuotisjuhlanäytelmä, jonka ensi-ilta on 21.9.2019.

Viulunsoittaja katolla -musikaalissa kuvataan monessa musiikkinumerossa 1900-luvun alun juutalaisia perinteitä. Yksi niistä on hääkohtauksen pullotanssi, jossa nuoret miehet tanssivat tasapainotellen pulloa päänsä päällä. Juuri tämä tanssi herätti runsaasti ihmetystä ja ihailua musikaalin kantaesityksessä Broadwaylla vuonna 1964. Kuva Helsingin kaupunginteatterin Viulunsoittajasta vuodelta 2012.
KUVA: TAPIO VANHATALO

Viulunsoittaja katolla on Suomessa eniten esitetty musikaali.
Siitä on nähty ammattiteattereissa yli 50 erilaista versiota, ja se on myös harrastaja- ja kesäteatterien suosikkiohjelmistoa.
Monissa teattereissa sitä on esitetty useita kertoja, esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterissa se on nähty 1960-, 70-, 90- ja 2010-luvuilla.
Syyskuussa Viulunsoittaja tulee pitkästä aikaa Pohjanmaalle, kun se saa ensi-iltansa 21.9. Wasa Teaterin 100-vuotisjuhlanäytelmänä.
Vaikka teos on tuttu ja loppuratkaisukin monen tiedossa, tämä musikaali kiinnostaa katsojia. Minkä takia?

Musikaalin kaunis musiikki ja tutut kappaleet ovat tietenkin yksi syy. Musiikki antaa myös hyviä mahdollisuuksia näyttäville tanssinumeroille.
Suurin syy Viulunsoittajan suosioon on kuitenkin musikaalin lämminhenkisessä tarinassa, jossa on huumoria ja monta teemaa ja joka tuntuu olevan ikuisesti ajankohtainen.
Eri aikoina, eri puolilla maailmaa pienen, köyhän Anatevkan kylän väki ja heidän kohtalonsa koskettavat teatterien katsojia. Kyläläisten yhteenkuuluvuus, naapuriapu ja yhteiset kokemukset tuntuvat ulottuvan näyttämöltä katsomon viimeiselle riville asti.

Tarina tarjoaa katsojille runsaasti samastumiskohteita.
Päähenkilönä on köyhä maitomies Tevje, joka painaa pitkää päivää ja jolla on teräväkielinen vaimo Golde. Jo tästä asetelmasta moni löytää itsensä.

Helsingin kaupunginteatterissa nähtiin Viulunsoittaja katolla -musikaalin Euroopan kantaesitys 17.2.1966. Sitä esitettiin yhtäjaksoisesti huikeat kuusi näytäntövuotta. Näytäntövuonna 2012-13 nähtiin Helsingin kaupunginteatterin viimeisin versio Viulunsoittajasta. Riitta Havukainen ja Esko Roine esittivät Goldea ja Tevjeä.
KUVA: TAPIO VANHATALO

Pariskunnalla on viisi tytärtä, joille Tevjen pitäisi perinteiden mukaan löytää hyvät, mielellään varakkaat aviomiehet. Siitähän kaikki vanhemmat haaveilevat, että lapsilla olisi turvattu tulevaisuus.
Mutta tyttäretpä haaveilevatkin komeista nuorista miehistä ja rakkaudesta, niin kuin nuorten kuuluukin.
Rakkaus onkin yksi musikaalin teemoista. Tarinassa lauletaan niin naimakauppojen järjestämisestä, rakastumisesta kuin järjestetyn avioliiton rakkaudestakin.
Koko musikaalin huippukohta on häät, rakkauden juhla.

Musikaalin aloituslaulu kertoo perinteistä, siitä, miten Anatevkassa on eletty ja asuttu, pukeuduttu ja käyttäydytty maailman sivu. Näin meillä on aina tehty -ajattelua on katsojan helppo ymmärtää.
Tevjen neuvo on, että ilman perinteitä elämä on yhtä kiikkerää kuin viulunsoittajana katolla.

Mutta kaikki muuttuu, ja yksi musikaalin teemoista onkin muutos ja sen hyväksyminen.
Tevjen tyttäret rakastuvat yksi kerrallaan ja valitsevat itse puolisonsa, mikä Tevjen on hankala niellä. Kuinka vaikeaa onkaan ymmärtää nykynuoria!
Suuria muutoksia tapahtuu Tevjen perheen lisäksi myös hänen ympärillään koko yhteiskunnassa. Anatevkalaiset ovat juutalaisia, jotka ovat vähemmistöryhmä Venäjään kuuluvassa Ukrainassa 1900-luvun alkuvuosina, johon Viulunsoittajan tarina sijoittuu.
Venäläiset sotilaat tekevät uhkaavia hyökkäyksiä, ja lopulta juutalaiset pakotetaan lähtemään ja jättämään kotinsa. Muutos rikkoo perheitä ja naapurisuhteita ja ottaa koville.

Moni suomalainen katsoo tätä musikaalia kyynelsilmin muistaen Karjalan evakot ja heidän asuttamisensa toisen maailmansodan jälkeen. Vieläkin tehdään matkoja juurille rajan taa. Yhtymäkohtia löytyy myös anatevkalaisten ja tämän päivän pakolaisten välillä.
Evakkoon lähtemisen teema onkin tuttu monessa valtiossa, eri kansojen ja heimojen keskuudessa.
Se on myös yksi syy Viulunsoittajan maailmanlaajuiseen suosioon.

Monet luulevat, kaikki musikaalit ovat hömppää, tarinaltaan kevyttä höttöä.
Musikaaleissa käsitellään kuitenkin myös vakavia asioita, kuten puhenäytelmissäkin.
Ennakkoluulot ja rasismi ovat teemana Viulunsoittajan lisäksi esimerkiksi Vaasan ylioppilasteatteri Rampin tämän kesän Hairspray-musikaalissa.
Niin kauan kuin erilaisia vähemmistöjä sorretaan missä tahansa maailman kolkassa, Viulunsoittaja pysyy ajankohtaisena.
Wasa Teaterin lisäksi Viulunsoittaja keikkuu katolla tänä syksynä myös esimerkiksi Lontoon West Endissä. Britanniasta on juuri kantautunut uutisia, että hyökkäykset juutalaisyhteisöjä kohtaan ovat kasvaneet.

Lähteet: TINFOn Ilona-esitystietokanta sekä
Gerald Bordman: American Musical Theatre. A Chronicle. Expanded edition 1986.

Tämä essee julkaistiin sanomalehti Pohjalaisessa 14.8.2019.