Laadukas murhatarina Englannista on perinteinen musikaali

 

Mikael Saari esittää tyhjätasku Monty Navarroa ja Tuomas Uusitalo useita D'Ysquith-serkkuja, muun muassa rikasta jaarlia. KUVAT: JUKKA KONTKANEN/SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERI

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 9.7.2022.
Käsikirjoitus ja laulujen sanat Robert L. Freedman, sävellys ja laulujen sanat Steven Lutvak. Suomennos Mikko Koivusalo.
Ohjaus Mikko Kouki. Musiikin tuotanto ja laulujen harjoitus Jussi Vahvaselkä. Lavastus Jani Uljas, puvustus Elina Vättö, koreografia Jouni Prittinen, kampaus ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Mikael Saari, Tuomas Uusitalo, Linda Hämäläinen, Reeta Vestman, Sonja Pajunoja, Antti LJ Pääkkönen, Arne Nylander.
Esityksiä 20.8.2022 saakka.
*********

Seinäjoen kaupunginteatteri jatkaa tänä kesänä kulttuuritekojaan tuomalla Suomen kantaesitykseen jo kolmatta kertaa peräkkäin Broadway-musikaalin.
A Gentleman's Guide to Love and Murder sai ensi-iltansa Broadwaylla New Yorkissa syksyllä 2013, ja sitä esitettiin yhtäjaksoisesti runsaat pari vuotta. Musikaali on kerännyt useita palkintoja, muun muassa parhaan musikaalin Tony-palkinnon vuonna 2014.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille sai ensi-iltansa lauantaina 9. heinäkuuta Seinäjoen Törnävän kesäteatterissa Mikko Koukin tarkasti rytmitettynä ohjauksena.

Musikaalin suomennos on edelliskesien tapaan Mikko Koivusalon, ja se on viimeisen päälle tehty! Varsinkin laulujen sanoja kuunnellessa huomaa, kuinka nokkelia käännökset ovat.

Monty Navarro kirjoittaa elämäntarinaansa vankilassa ja kertoo, miten tähän on tultu.

Tarina alkaa Englannista 1909, kun Montague ”Monty” Navarro kuulee, että hän ei olekaan hiljattain kuolleen yksinhuoltajasiivoojan tyhjätasku poika, vaan aatelista D’Ysquith-sukua.

Perimysjärjestyksessä hänen edellään on 8 sukulaista, jotka nuorimies päättää murhata tullakseen rikkaaksi lordiksi.
Sukulaiset ovat erikoista porukkaa, niin kuin sukulaiset tuppaavat olemaan.

Montyn kuvioissa pyörii sukulaisten lisäksi kaunis ja turhamainen rakastajatar, sì bella Sibella, jonka kanssa Montyn sydämestä kilpailee yksi D’Ysquith-serkuista.

Monty (Mikael Saari) ja Sibella (Linda Hämäläinen) taistelevat rakkauden
ja kunnian/rahanhimon ristiaallokossa.

Edelliskesinä Seinäjoen kaupunginteatteri ehti totuttaa katsojat ylihyviin musikaaleihin.

Spamalot (2019) ja Something Rotten (2021) olivat niin riemastuttavan hauskoja, että katsojat nauraa räkättivät mahat kippurassa. Molempien musiikissa oli useita kappaleita, jotka jäivät soimaan päähän esityksen jälkeen.

Näin ei ole laita tänä kesänä, eikä vertailulta voi välttyä, valitettavasti.
Esitys hymyilyttää, mutta kaipasin enemmän irrottelua ja hulluttelua.

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on kuitenkin viimeisen päälle huolellinen ja laadukas esitys, onhan kyseessä kaupunginteatterin tuotanto.
Näyttelijät ovat varmoja ammattilaisia, jotka osaavat myös laulaa hyvin.

Musikaalin ensemble laulaa vahvasti.

Jani Uljaan suunnittelema lavastus on pelkistetympi ja väreiltään tylsempi kuin minä olen tottunut häneltä näkemään. Ilahduttavia yksityiskohtia ovat puhuvat/laulavat taulut ja ihana, ruusuin koristeltu keinu.
Elina Vättö on suunnitellut hienot, aikakauden mukaiset puvut ja Petriina Suomela kampaukset ja maskit. Myös äänet ja kaikki muu ylöspano on ensiluokkaista.

Vaikka musikaalikomediasta on kyse, mikään naurupommi tämä ei ole.
Enkä olisi ensi-iltaesityksen jälkeen osannut hyräillä yhtäkään kappaletta. Mieleen jäi ylipäätään vain, että esityksessä oli yksi kaunis rakkausballadi, kappale nimeltä Sibella. 

Yksi D'Ysquith-serkuista, pappi Ezekiel (Tuomas Uusitalo) ja Monty (Mikael Saari) vaarallisessa kellotornissa.

Musikaalikomedian koomisuus syntyy pitkälti siitä, että Tuomas Uusitalo näyttelee kaikkiaan yhdeksää D’Ysquith-suvun jäsentä. Hän tuskin ehtii lavalta pois yhdestä ovesta, kun astelee jo sisään toisesta ovesta uudessa roolissa. Puvut, hatut, puhetapa ja olemus muuttuvat sekunneissa. Huikeaa työtä!

Erinomainen roolityö on myös Monty. Valloittava Mikael Saari näyttelee tarkasti. Jo pelkkä kulmakarvan kohotus ja ilmeettömät ilmeet kertovat paljon.

Suuren vaikutuksen tekee kaunisääninen ja uskottavasti hepsankeikka-Sibellaa näyttelevä Linda Hämäläinen.

Tasaisesta ensemblesta nostan esiin Arne Nylanderin, jonka basso säväyttää, ja Sonja Pajunojan, joka näytteli muutama vuosi sitten pääroolia Suomen suurimman teatterin eli Helsingin kaupunginteatterin historian suurimpiin tuotantoihin kuuluvassa Pienessä merenneidossa.

Phoebe D'Ysquith (Reeta Vestman) tavoittelee Montyn (Mikael Saari) sydäntä.

Erikoisesta aiheestaan huolimatta Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille on perinteinen musikaali.

Johtuneeko aristokraattisista henkilöhahmoista, silkkipytyistä näyttämöllä vai musiikin luonteesta, mutta mieleeni tulivat väkisinkin My Fair Lady ja Laitakaupungin lordi -musikaalit. Jos tykkää sellaisesta, hiukan pompöösistä, kannattaa suunnata tänä kesänä Törnävälle.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistäni on julkaistu kaupunkilehti Vaasan printtilehdessä 13.7. ja verkkosivulla 14.7.2022. Sain ensi-iltaan lehdistölipun.

Ei mitään mätää Jotain mätää -musikaalissa

 

William Shakespeare (Christoffer Strandberg, keskellä) ottaa kaiken irti tähteydestään. Something Rotten! - Jotain mätää -musikaalissa leikitellään aidontyylisillä renessanssiasuilla ja modernilla lookilla.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN/Seinäjoen kaupunginteatteri

Something Rotten! – Jotain mätää.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 10.7.2021.

Käsikirjoitus John O’Farrell ja Karey Kirkpatrick, sävellys ja laulujen sanat Wayne ja Karey Kirkpatrick.
Ohjaus Pekka Laasonen, musiikin tuotanto ja kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Jyri Numminen. Lavastus Jani Uljas, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaukset ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Marko Maunuksela, Antti L.J. Pääkkönen, Jani Karvinen, Christoffer Strandberg, Reeta Vestman ja Irina Isberg.

Esityksiä 21.8. saakka.

***********

Törnävän kesäteatterissa sai lauantaina ensi-iltansa Suomessa ennennäkemätön musikaalikomedia Something Rotten! – Jotain mätää.

Se sai ensiesityksensä Broadwaylla kuusi vuotta sitten.
Tämä on toinen kerta, kun Seinäjoen kaupunginteatteri tuo kantaesitykseen huippumusikaalin kesäteatterina.
Something Rotten – Jotain mätää on täysin samassa linjassa pari vuotta sitten nähdyn, ällistyttävän koomisen Spamalotin kanssa.
Jotain mätää on kauttaaltaan laadukasta ammattilaistasoa, viihdyttävä ja huippuhauska musikaali vahvalla Shakespeare-twistillä.

Pekka Laasosen ohjauksessa tusina näyttelijöitä vaihtaa lennossa rooleja ja laulaa ja tanssii upeasti Jyri Nummisen vauhdikkaiden koreografioiden mukaan.
Esimerkiksi stepaten tehty kaksintaistelu on huippunumero!

Riikka Aurasmaan suunnittelemassa puvustuksessa on hienoja yksityiskohtia. Korostettu kalukukkaro koristaa kaikkien miesroolien vaatteita.

Pekka Siistonen on jälleen sovittanut ja tuottanut erittäin hyvin toimivan musiikin, joka tulee ”nauhalta”.
Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ovat huikeat. Kiinnostavine yksityiskohtineen ne ovat tärkeä osa visuaalista nautintoa.
Jani Uljas on suunnitellut teoksen henkeen erinomaisesti sopivan lavastuksen, jossa voi nähdä viitteitä Shakespearen The Globe -teatteriin. Siinäkään ei ollut (eikä sen rekonstruktiossa nykyisin ole) kattoa, kuten ei Törnävän näyttämölläkään.

Peruslavastus muistuttaa Shakespearen näyttelijäseurueen The Globe -teatteria Lontoossa.
Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas.

Suurimmat kiitokset ansaitsee kuitenkin musikaalikääntämisen huippuammattilainen, Mikko Koivusalo.
Hän on keksinyt nokkelat suomennokset englannin sanaleikeille ja erilaisille viittauksille, joita dialogissa ja lauluissa on runsaasti.
Tämä musikaali on kielellisistä ilotulitusta alusta loppuun!

Christoffer Strandberg (keskellä) irrottelee nahkahousuisena William Shakespearena, näytelmäkirjoittajien starana.
Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen, oik.) yrittää päästä hänen tasolleen. Taustalla Pyry Smolander.

Musikaalin nimi viittaa William Shakespearen Hamlet-näytelmään, jossa väitetään olevan jotain mätää Tanskanmaalla: Something is rotten in the state of Denmark (Hamlet 1. näytös, 4. kohtaus).
Shakespeare, näytelmäkirjailijoiden stara, on merkittävässä roolissa tässä tarinassa, joka sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen.
TV:n monista viihdeohjelmista tuttu Christoffer Strandberg irrottelee roolissaan hulvattomana Shakespearena. Väkijoukot palvovat häntä (We love you!), ja hän ottaa huomiosta kaiken irti.
Muut roolihahmot on puettu 1500-luvun tyyliin, mutta Wille Suuri tepastelee lavalla nahkahousuissa ja pitkävartisissa saappaissa.
Musiikillisesti Shakespeare on rock, kun muut laulavat ja tanssivat esimerkiksi valssin tai foksin tahtiin.

Antti L.J. Pääkkönen esittää pikkuveljeä, Ruune Perää, ja Jani Karvinen isoveli Retu Perää, jolla on vaimo Bea. Häntä näyttelee Irina Isberg.

Tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin veljekset, jotka haluaisivat tehdä yhtä hyviä ja suosittuja näytelmiä kuin Shakespeare.
Television Lidl-mainoksista tuttu Jani Karvinen esittää Retu Perää, jonka elämässä moni asia on vähän retuperällä.
Hänen veljensä on Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen), jolta tulee tekstiä kuin Runebergiltä.
Molemmat sopivat rooleihinsa tismalleen. Pääkkösen habituksesta tulee aina välillä mieleen Ohukainen eli Stan Laurel, mikä on komedialle vain eduksi.
Tarinaan on luotu musikaaleille tyypillinen ”sankaripari” ja ”subrettipari”.
Retulla on tomera vaimo, telkkarin Salatuista elämistäkin tuttu Irina Isberg (ent. Vartia), ja Ruune puolestaan rakastuu puritaanin kapinalliseen tyttäreen Portiaan, jota esittää Reeta Vestman. Huippunaisia rooleissaan!

Portia (Reeta Vestman) ja Ruune (Antti L.J. Pääkkönen) jakavat rakkauden runouteen
ja Shakespearen teksteihin.

Koreografi Jyri Numminen ja Henrik Hammarberg ovat mukana ensemblessa, samoin kuin pari vuotta sitten Spamalotissa, ja tekevät nytkin useita rooleja hauskasti ja tyylikkäästi. Varsinkin Hammarberg naurattaa yleisöä sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Henrik Hammarberg (keskellä) naurattaa sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Retu turvautuu ennustaja Nostradamukseen (upeasti laulava tangokuningas Marko Maunuksela) kuullakseen, millainen näytelmä kannattaisi tehdä.
Ennustaja kertoo, että uusi tyylilaji, musikaali, on seuraava teatterihitti.
Retun mielestä tämä on outoa. Ettäkö yleisö katsoisi ilman syytä laulamaan ja tanssimaan ryhtyviä näyttelijöitä? Ihan hullua!
Seuraa aivan upea, 9-minuuttinen showstopper-numero, jossa Nostradamus selittää, mikä oikeastaan on musikaali ja miksi siinä on taikaa. Kohtauksessa viitataan useisiin nykypäivän katsojille tuttuihin musikaaleihin, kuten Cats, Chicago ja A Chorus Line.

 Nostradamus (Marko Maunuksela, vas.) kertoo Retu Perälle (Jani Karvinen, oik.) tanssityttöjen avustamana, miksi musikaaleissa on taikaa. Musikaali-nimisessä showstopper-numerossa on viittauksia useisiin nykymusikaaleihin. Tanssin mallia on otettu esimerkiksi A Chorus Linesta.

Retu alkaa työstää musikaalia, jossa on prinssi, joka syö tanskalaisia voileipiä, smörrebrödejä. Se ei innosta pikkuveljeä eikä veljesten näyttelijäryhmää ollenkaan.
Seuraa ällistyttävän hauskaa sekoilua, johon liittyy jatkuvaa sanailua ja väärinymmärryksiä, valepukuinen Shakespeare sekä paljon puhetta munista ja munakkaasta.
Lopulta käy niin kuin musikaaleissa kuuluukin: kaikki selviää, rakkaus voittaa ja unelmista tulee totta.

Jotain mätää -esitys sisältää useita viittauksia eri musikaaleihin.

Something Rotten! pilailee pilke silmäkulmassa Shakespearella, tähtikultilla ja varsinkin – erittäin perusteellisesti – musikaaleilla.

Kautta koko show’n viitataan useisiin musikaaliklassikoihin, kuten Viulunsoittaja katolla ja The Sound of Music, sekä genren uudempiin teoksiin, kuten Kinky Boots, Spamalot ja Päiväni murmelina.

Yksi lisähupi onkin siinä, että katsoja yrittää bongata kaikki eri musikaalit, joihin viitataan dialogissa, musiikissa, tansseissa tai pukujen kautta.

Tarinassa viitataan myös lukuisin Shakespearen näytelmiin, ja näitäkin voi bongailla. Niistä on napattu esimerkiksi nimiä monille roolihenkilöille.

Esimerkiksi Retu Perän nimi on alkuperäisesityksessä Nick Bottom. Tämän niminen roolihahmo, aasipäinen kutoja, esiintyy Shakespearen Kesäyön unessa (näytelmästä on useita suomennoksia).

Mutta vaikka katsoja ei tuntisi musikaaleja tai ei ole lukenut tai nähnyt Shakespearen näytelmiä, tästä esityksestä voi silti nauttia täysin siemauksin. Katsottavaa ja hauskuutta riittää lähes 3-tuntisessa show’ssa yllin kyllin.

Katsojien toivotaan käyttävän kasvosuojaa Törnävän kesäteatterissa. Teatterin katsomo on katettu.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistä on julkaistu Vaasan kaupunkilehti Ikkunan verkkosivulla 13.7. ja printtilehdessä 14.7.2021.

Korona-pelko tyhjensi katsomoa Turussa

Marketta Tikkanen on valloittava nimihenkilö Turun kaupunginteatterin Amélie-musikaalissa.
KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN

Amélie.

Suomen kantaesitys 13.9.2019 Turun kaupunginteatterissa. Libretto Craig Lucas, laulujen sanat Daniel Messé ja Nathan Tysen, sävellys Daniel Messé, suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus ja koreografia Reija Wäre, musiikin sovitus ja harjoitus Jussi Vahvaselkä. Lavastus Jani Uljas, pukusuunnittelu Erika Turunen, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Iiro Laakso videosuunnittelu Sanna Malkavaara. Rooleissa mm. Marketta Tikkanen, Mikael Saari, Kirsi Tarvainen, Lasse Lipponen, Jouni Innilä.

*****************

Olipa epätodellinen ja hämmentynyt olo Turun kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomossa torstai-iltana 12.3. 

Kun Amélie-musikaali oli alkamassa ja katsomon ovet suljettiin, seitsemällä ensimmäisellä tuolirivillä istui yhteensä kuusi katsojaa.

Vasta 8. riviltä lähtien oli yleisöä, mutta eivät loputkaan rivit täynnä olleet. Suuren puolen katsomossa on 15 penkkiriviä.

Valojen himmentyessä luikahdin 10. rivin reunapaikalta huippupaikalle 6. rivin keskelle, ja sain rauhassa olla siinä.

Säälin näyttelijöitä: on varmaan epäkiitollista näytellä, kun eturivissä istuu kolme ihmistä, ja sen jälkeen on monta penkkiriviä tyhjää. Väliaplodit laulujen jälkeen olivat väistämättä laimeat.

Väliajalla ihmisiä pyydettiin siirtymään katsomon etuosaan, mutta yllättävän harva noudatti pyyntöä. Suomalainen on kuuliainen. Jos on lippu ostettu 14. riville, niin siellä sitten istutaan, vaikka edessä olisi monta riviä tyhjiä penkkejä.

Samana päivänä Suomen hallitus linjasi, että kaikki yli 500 ihmisen tilaisuudet perutaan. 

Turun kaupunginteatteri tiedotti iltapäivällä, että illan esitys näytellään normaalisti.

Lipun ostaneet tekivät omat päätöksensä, ja arvioisin, että noin puolet katsojista perui tulonsa teatteriin.

Minulla kävi tuuri, että ehdin nähdä Amélien torstai-iltana. Huomisen eli lauantain Amélie-iltanäytös on peruttu.

Eri teattereilla näyttää olevan erilainen käytäntö korona-viruksen uhatessa suomalaisia yhä pahemmin. 

Jotkut teatterit ovat peruneet kaikki kevään näytökset, jotkut peruvat osan esityksistä, ja jotkut rajoittavat talossa olevien ihmisten määrän (katsojat mukaan lukien) 500 henkilöön. Tältä näyttää nyt perjantaina puoliltapäivin.

Tunnin kuluttua tai huomenna tilanne saattaa olla jo toinen.

Jos on ostanut lipun johonkin kevään esitykseen johonkin teatteriin, kannattaa seurata teatterin omaa tiedotusta ja toimia sen mukaan.

Osa kulttuuri- ja muista tapahtumista voidaan siirtää esimerkiksi syksyyn, mutta teatterissa tämä ei oikein toimi. Ensi näytäntövuosi on jo suunniteltu, uutta ohjelmistoa pukkaa esiin, ja osaa musikaaleista ja näytelmistä harjoitellaan jo.

Jos esitykset tältä keväältä perutaan, ne menevät sitten todella ohi.

Suomi ei tietenkään ole ainoa maa, jonka teattereita korona koskee.

Broadwaylla teattereita suljetaan myös, ja show’t ovat ohi 12. ainakin huhtikuuta saakka.

***************

Amélie-musikaalissa on kyse henkisten lukkojen avaamisesta.
Ja potrettien ottamisesta valokuva-automaatissa.
KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN

Entäpä itse esitys Turussa? 

Muistan nähneeni Amélie-elokuvan, johon musikaali perustuu, ja muistan, ettei se tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka sitä aikanaan kovasti hypetettiin. En siis odottanut paljoakaan.

Tarina ei tälläkään kertaa kietonut minua pauloihinsa. Musiikista en saanut minkäänlaista otetta, yksikään biisi ei jäänyt soimaan päähän.

Onneksi musikaalit ovat kuitenkin niin runsas taidemuoto, että katsottavaa ja seurattavaa on silti, vaikka tarina ei kosketakaan.

Pääosan esittäjät ovat erinomaisia. 

Marketta Tikkanen on aito ja uskottava Améliena, omassa maailmassaan elävänä, muita ihmisiä karttelevana nuorena naisena. Hän ilmeikkäitä kasvojaan katselin mielikseni, ja laulaminen oli nautittavaa kuultavaa.

Mikael Saari on myös uskottava ujona pornokaupan työntekijänä. Toinen rooli Elton Johnina on vaikuttava ja hauska. Staran maneerit ovat kohdallaan, vaikka loppu meni ehkä hiukan överiksi.

Kirsi Tarvainen tekee lyhyen, mutta mieleenjäävän roolin Amélien äitinä.
KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN

Kirsi Tarvainen tekee ammattitaidolla sekä Amélien äidin että ravintolan pitäjän roolit. En itse asiassa tajunnut, että Tarvainen oli myös äidin roolissa, ennen kuin luin käsiohjelmasta. Eleet, ilmeet ja habitus ovat näissä kahdessa niin erilaiset.

Amélie-musikaalin kaikki henkilöhahmot ovat jotenkin lukossa, kuvailee ohjaaja Reija Wäre käsiohjelmassa. Jostain syystä samastuin eniten taiteilija Dufayeliin (Jouni Innilä) ja hänen henkiseen lukkoonsa. Hän on 20 vuotta maalannut samaa teosta, kopiota Auguste Renoir’n Soutajien aamiaisesta. Minusta siinä on jotain riipaisevan traagista. Taiteilija, joka ei uskalla tehdä omanlaistaan taidetta. Ennen kuin Amélie muuttaa kaiken, tietenkin.

Erityismaininnan ansaitsee monessa roolissa urakoiva Lasse Lipponen. Hänen notkea puutarhatonttunsa on kerta kaikkiaan riemastuttava!

Amélie on jo neljäs tänä näytäntövuonna näkemäni musikaali, jossa nähdään nukkeja lavalla (ks. edellinen postaus Notre Damen kellonsoittajasta). Jättiläiskokoinen Pörri-kultakala on oikein söpö. Nukketeatteri musikaaleissa on selvästi nyt trendi!

Taiteilija Dufayel (Jouni Innilä) ja Amélie (Marketta Tikkanen) keskustelvat taiteesta.
KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN

Lavastaja Jani Uljas on luonut Amélie-musikaaliin kauniita näyttömökuvia. Haluaisin itsekin asua samanlaisessa vihreässä talossa kuin Amélie. Ja taiteilija Dufayelin ateljeeta olisin katsellut vaikka kuinka kauan. Kaunista harmoniaa. Erika Turusen suunnittelemat puvut sopivat upeasti kokonaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan kelpo esitys, vaikka tarina ei juuri minua koskettanutkaan.

Näin Amélien 12.3.2020. Sain esitykseen lehdistölipun.

Wasa Teaterin Viulunsoittajassa nukkejen merkitys kirkastuu lopuksi

Maitomies Tevjen rooli on kuin tehty Mats Holmqvistille.
KUVA: FRANK A. UNGER

Spelman på taket. Musikaalin käsikirjoitus Joseph Stein, musiikki Jerry Bock ja laulujen sanat Sheldon Harnick.
Ensi-ilta Wasa Teaterissa 21.9.2019. Ohjaus Markus Virta, lavastus Jani Uljas, puvustus Linn Wara, koreografia Miguel-Angel Fernandez, nuket Pia Kalenius, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, äänisuunnittelu Dennis Lindén, kapellimestari Ralf Nyqvist.
Rooleissa Mats Holmqvist, Maria Udd, Ksenia Timoshenko, Sannah Nedergård, Astrid Stenberg, Thomas Lundin, Johan Aspelin, Jonas Bergqvist, Carola Sarén, Filip Ohls, Tom Salminen, Tove Qvickström.
***********************

Tänä syksynä 100 vuotta täyttävän Wasa Teaterin juhlanäytelmäksi sopii erinomaisesti musikaali Spelman på taket, eli suomeksi Viulunsoittaja katolla.
Ovathan musikaalit suosituinta ohjelmistoa suomalaisissa teattereissa, ja Viulunsoittaja on suosituista suosituin. Se on musikaaleista eniten suomalaisia teattereita kiertänyt kappale.
Viulunsoittajan musiikki on tuttua ja tarina koskettava. Yhteenkuuluvuutta huokuvaan tarinaan on ruotsinkielisen Pohjanmaan alueteatterissa helppo samastua. 14 kunnan yhdessä omistama teatteri yhdistää rannikon väkeä.

Viulunsoittaja katolla kertoo pienen Anatevkan kylän asukkaista runsaat sata vuotta sitten.  Päähenkilö on köyhä maitomies Tevje, jolla on teräväkielinen vaimo Golde ja viisi tytärtä. Heistä kolme on naimaiässä.
Juutalaisen perinteen mukaan vanhemmat haluavat löytää tyttärille hyvät ja varakkaat aviomiehet. Mutta tyttärillä on oma tahtonsa, ja vuorotellen he nousevat vastustamaan vanhempiaan ja valitsevat itse omat puolisonsa.
Samaan aikaan koko ympäröivä maailma on muutoksessa. Venäläiset harjoittavat sortoa juutalaisia vastaan, ja lopulta venäläiset ajavat anatevkalaiset evakkoon, pois kotoaan.

Wasa Teaterin versio on hyvin toteutettu, perinteinen klassikkomusikaali.
Tekeminen on kauttaaltaan niin korkeatasoista, ettei uskoisi, että ollaan pienehkössä maakuntateatterissa. Täällä osataan tehdä teatteria yhtä kunnianhimoisesti kuin pääkaupunkiseudulla!

Ruotsista vieraillut ohjaaja Markus Virta on hakenut esitykseen tuoretta otetta nukketeatterin keinoin.
Lähes kaikki näyttelijät ovat nukettajia, joilla on toinen käsi nuken pään sisällä.
Koska ensemble on suhteellisen pieni, ihmisen kokoiset nuket tuovat runsautta näyttämölle.
Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Tevje juhlii tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa, vaikuttaa siltä, että kyläkapakka on aivan täynnä juhlivia ja tanssivia kyläläisiä, vaikka oikeasti lavalla on vain viisi, kuusi näyttelijää.

Tevje (Mats Holmqvist) juhlii kylän miesten kanssa tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Aluksi vierastin nukkeja, jotka sinänsä ovat hienoja, Pia Kalenuksien taidonnäytteitä.
On hieman outoa, kun naimakauppojen järjestelijällä Jentellä on välillä kolme päätä: nuken pää, Jenten äänenä ja nukettajana toimineen Carola Sarénin pää ja vielä Jenten toista kättä nukettajana ohjaavan Tove Qvickströmin pää.
Toisaalta Jente puhuu niin paljon, että kyllä hänet voi hyvin kuvitella kolmipäiseksi naiseksi.

Nopeasti nukkeihin kuitenkin tottuu. Ja juuri kun tottuu, lavalle tulee jotain vielä huikeampaa: jättiläiskokoinen venäläinen konstaapeli. Venäläisten voima tuntuu juutalaisista uhkaavalta, ja meganukke konkretisoi sen hyvin.
Myös unikohtauksessa Fruma-Sarah-vainaa on valtavankokoinen nukke. Painajainen nousee aivan uuteen sfääriin!

Kapellimestari Ralf Nyqvist on sovittanut musiikin vain seitsemälle muusikolle. Sekä he että laulavat ja tanssivat näyttelijät tekevät erinomaista työtä.
Esimerkiksi hääkohtauksen pullotanssi, joka sinänsä on vaativa, on saanut aivan uudenlaisen vaikeuskertoimen, kun se tanssitaan nukkejen kanssa. Ja sekä nukeilla että näyttelijöillä on pullot päänsä päällä!

Nostan hattua näyttelijöille, jotka oman roolinsa lisäksi ovat opetelleet myös nukkejensa roolit. Käden pitäminen koholla niin, että nukke ”seisoo” vieressä ja aukoo suutaan, on varmaan raskasta.
Ei ihme, että fysioterapeutti on käynyt neuvomassa näyttelijöille oikeanlaisia otteita ja asentoja, jotta he välttyisivät niskahartiavaivoilta.

Jonas Bergqvist, Tove Qvickström ja Thomas Lundin nukettavat kukin useita nukkehahmoja
Wasa Teaterin Viulunsoittajassa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Näyttämöllä huomio kiinnittyy herkeämättä nukkejen lisäksi Mats Holmqvistiin, jolle Tevjen rooli on kuin varta vasten tehty. Ison miehen huoli tyttäristään ja sanailu vaimonsa kanssa on koskettavaa ja todentuntuista.
Tyttäret ovat ilahduttavan erilaisia, ja kukin hyvä roolissaan. Erityisesti nostaisin esiin raikaskasvoisen Sannah Nedergårdin, joka tekee mieleenjäävän Hodelin.

Sannah Nedergård, Ksenia Timoschenko ja Astrid Stenberg esittävät Hodelia, Tzeitelia ja Chavaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Turun kaupunginteatterista vieraillut Jani Uljas on suunnitellut toimivan, puisen lavastuksen, joka symboloi maanläheisiä, vaatimattomia, mutta uskossaan jykeviä anatevkalaisia.

Vaikka olisi nähnyt Viulunsoittajan monta kertaa, Wasa Teaterin esitys kannattaa käydä katsomassa. Nukkejen todellinen funktio tässä esityksessä kirkastuu lopussa, kun niistä muodostuu ruumispino Tevjen maitokärryihin. Se vie ajatukset juutalaiskohtaloihin toisen maailmansodan aikana.

Suomenkielisten katsojien on mahdollista pyytää helppokäyttöinen tekstityslaite teatterilta, ja myös käsiohjelmassa on suomenkielinen juoniseloste.

Näin esityksen 25.9.2019. Sain esitykseen lehdistölipun.

LUE MYÖS ALLA OLEVA ESSEE:
Viulunsoittaja katolla on aina ajankohtainen