Näytetään tekstit, joissa on tunniste Andrew Lloyd Webber. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Andrew Lloyd Webber. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan

 
Ensemblen esittämä Argentiinan aristokraatit ja kenraalit kuuntelevat ja paheksuvat Peroneita. Juan Peronina Esa Ahonen, Chenä Marko Maunuksela ja Evana Helena Rängman.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN

Evita.
Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 19.9.2020.
Laulujen sanat Tim Rice, sävellys Andrew Lloyd Webber. Ohjaus Tuomas Parkkinen, suomennos Mikko Koivusalo, koreografia Jukka Haapalainen, kapellimestari Timo Ristilä, lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto, pukusuunnittelu Leena Rintala, äänisuunnittelu Sakari Kiiski, valosuunnittelu Hannu Raja-aho, kampaukset ja maskit Johanna Uusitontti.
Rooleissa mm. Helena Rängman, Marko Maunuksela, Esa Ahonen, Petra Pääkkönen, Jari Jaakonaho.
***************

Tuomas Parkkisen ohjauksessa Seinäjoen kaupunginteatterin syksyn musikaalissa korostuvat vastakohtaisuudet. Evitan puitteet ovat kauniit ja sykähdyttävät, kun musikaalin tarinassa on rumuutta ja raadollisuutta.

Köyhä tyttö maaseudulta lähtee kunnianhimoisena pääkaupunkiin, etenee urallaan sänkykamarien kautta, ryhtyy radionäyttelijäksi ja lopulta kohtaa miehen, joka avaa hänelle ovet valtaan ja vaurauteen, Argentiinan presidentin puolisoksi. 
Tarina perustuu tositapahtumiin. Eva Duarten eli Evita Peronin tarina vain ei ole kovin kaunis tai onnellinen, vaikka tuhkimotarina onkin.
Eva Duarte (Helena Rängman) matkustaa maalta kaupunkiin. Bussi on tehty hauskasti vain ratilla, jota pitelee Che (Marko Maunuksela) ja tangolla, josta matkustajat pitävät kiinni. 

Vastakohtaisuus kiehtoo Evassa. Onko hän Santa Evita, suurisydäminen hyväntekijä, kansan ääni, työläisten, naisten ja köyhien puolestapuhuja, millaisena hän itsensä näkee?
Vai onko hän vallanhimoinen, juonitteleva oman edun tavoittelija, joka pistää hyväntekeväisyysrahoja omiin taskuihinsa?
Ratkaisu Evan todellisesta luonteesta jää katsojan päätettäväksi.

Käsikirjoittaja Tim Ricen ideasta syntyneen Evita-musikaalin tapahtumat sijoittuvat 1940- ja 50-luvun Argentiinaan. Melko kaukana ollaan, mutta ohjaaja Parkkinen on mediassa puhunut aiheen ajankohtaisuudesta.
Tämän päivän populistipoliitikot eri puolilla maailmaa lupaavat yhtä hyvää ja kahta kaunista, mutta kuinka puhtaita jauhoja heillä on pussissaan? Entäpä Yhdysvaltain nykyinen presidentti? Donald Trumpia moni pitää häikäilemättömänä, itsekkäänä ja tyhmänä. Silti moni häntä ihailee, uskoo häneen ja on valmis äänestämään vielä toiseksikin kaudeksi Valkoisen talon valtiaaksi.

Tampereen teattereissa paljon näytellyt Helena Rängman vierailee Evitan pääroolissa. Hän laulaa enimmäkseen hyvin, tanssii upeasti ja tuo näyttelemisessään esiin roolinsa ristiriitaisuuden.
Välillä laulukohtaukset menevät nasaaliääniseksi rääkymiseksi. En ole varma, onko se näyttelijän taidonnäyte vai taidonpuute. Joka tapauksessa nämä kohtaukset kertovat minulle Evan rahvaanomaisuudesta kaiken hienostelun keskellä.

Ensi-illassa Rängman keräsi väliaplodeja varsinkin tanssikohtauksissa, kuten pienessä pätkässä irlantilaista tanssia ja tankotanssikohtauksessa, jossa hän lauloi pää alaspäin tangosta roikkuessaan.

Evan (Helena Rängman) vastaparina on kaksi miestä, Juan Peron (Esa Ahonen)
ja Che (Marko Maunuksela).

Voimakkaan naisen vastaparina musikaalissa on kaksi miestä.
Pökkelömäinen, virallinen, omasta asemastaan ja arvostaan ylpeä kenraali Juan Peron ja notkeasti habitustaan muuttava, rohkea ja röyhkeä jokamies Che. Molemmat nähdään Seinäjoella erinomaisina suorituksina.
Esa Ahonen laulaa hienosti Juan Peronin kankeahkon, vaimon varjoon jäävän, julman sotilaan roolin.

Chen roolissa vierailee vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Hän laulaa roolin varmasti ja flirttailee yleisön kanssa.
Che ärsyttää Evaa totuudenpuhumisellaan ja kommenteillaan ja on silminnäkijä Evan monissa elämänvaiheissa, bussikuskina, tarjoilijana, teloittajana, joka paikkaan ehtivänä apupoikana.
Chellä on paljon laulettavaa, mutta Maunuksela hallitsee roolin ja musiikin suvereenisti.
Petra Pääkkönen esittää Juan Peronin rakastajatarta, Helena Rängman tulevaa vaimoa.

Suomenkielisessä Mamma Mia! -musikaalissa Helsingissä muutama vuosi sitten yhdessä pääroolissa loistanut Petra Pääkkönen esittää Seinäjoella pienen roolin Juan Peronin rakastajattarena, jonka Eva heittää ulos. Pääkkösen ainoa soololaulu on kaunista kuultavaa.

Seinäjoen Evita häikäisee visuaalisuudellaan.
On ilahduttavaa, että ensemble on tarpeeksi iso, jotta suuret joukkokohtaukset näyttävät hyvältä ja laulu kajahtaa komeasti.
Jukka Haapalaisen koreografioimat joukkokohtaukset ovat komeaa katsottavaa.
Ensemble on ilahduttavan iso. Keskellä Helena Rängman Eva Peronina.

Koreografi Jukka Haapalainen, suomen menestynein kilpatanssija ja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman tuomari, on ottanut kaiken irti musikaalin lattarimusiikista ja tanssijoiden elastisuudesta. Lanteet pyörivät ja jalkatyö on tarkkaa niin nopeissa kuin hitaissakin rytmeissä. Mieleen jäävät varsinkin kiihkeät joukkokohtaukset, kuten lauluissa Buenos Aires, Uus Argentiina ja Seteleitä sataa.

Marjatta Kuivaston suunnittelema lavastus käyttää hyväksi teatterin uusittua näyttämötekniikkaa. 
Lattian osat nousevat ja laskevat oman koreografiansa mukaan esimerkiksi kohtauksessa, jossa Juan Peron pudottelee kilpailijoitaan pois. Nokkela oivallus on ollut lavastaa huone ”kellarikerrokseen”, joka nousee näkyviin lattian alta.
Marjatta Kuivaston suunnittelemassa lavastuksessa hyödynnetään uutta näyttämötekniikkaa. Esimerkiksi näyttämön lattian alta nousee "kellarikerros", työväen huone,
jonka katolla Eva pitää radiopuhetta.

Leena Rintalan suunnittelemat puvut ovat kerrassaan upeat. Evan tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen, ja puvut muuttuvat komeammiksi ja kimaltavammiksi sitä mukaa, kun Eva vaurastuu.
Punaisella värjätään myös kohtaukset, joissa Peronien vastustajia eliminoidaan. Karmaisevan hienoa valosuunnittelua!

Seinäjoen kaupunginteatterissa on uusittu myös äänentoistojärjestelmä, ja sen ansiosta Andrew Lloyd Webberin sävelet saavuttavat katsojan samankuuloisina, istuipa tämä missä kohtaa katsoamoa tahansa.
Läpisävelletyn musikaalin musiikki on vaativaa, mutta Seinäjoella siitä selvitään upeasti.

Kaiken kaikkiaan Evita on mahtipontinen, paatoksellinen, oopperankaltainen  musikaali, jossa ei huumori kuki. Sellaisena se Seinäjoellakin nähdään.

Mahtipontisuuden kulminaatio on toisen näytöksen aloituskappale, tämän musikaalin kuuluisin biisi Don’t Cry For Me, Argentina.
Mikko Koivusalon suomennoksena sen nimi on Kyyneleet pois, Argentiina. Paremmin se tunnetaan edelleen nimellä Et itkeä saa, Argentiina, jota Seija Simola lauloi 70-luvun lopulla.
Alkuperäinen laulu kahmi aikoinaan Britanniassa palkintoja ja oli yksi 1970-luvun lopun soitetuimpia kappaleita.

Päivän sana on korona, ja se on otettu Seinäjoen kaupunginteatterissa hyvin huomioon. Teatterin verkkosivulla on selkeät ohjeet katsojille lippua ostaessa, teatteriin tultaessa ja katsomossa ollessa.

Olin ensi-illassa ja sain lehdistölipun esitykseen.

Knoppitietoa Evitasta

  • Säveltäjä Andrew Lloyd Webber ja sanoittaja Tim Rice julkaisivat Evitan musiikin LP-levynä vuonna 1976 mainostaakseen tulevaa teatterimusikaalia. Don’t Cry For Me, Argentina nousi heti listahitiksi. 
  • Kun musikaali sitten sai ensi-iltansa Lontoossa 21.6.1978, ihmiset ryntäsivät ostamaan lippuja, koska halusivat kuulla tuon tunnetun kappaleen esitettävän livenä. Show pyöri Lontoossa lakkaamatta lähes 8 vuotta, yli 3 000 esitystä.
  • Ensimmäinen Evitan roolin esittäjä Lontoossa oli Elaine Paige, joka singahti tästä roolista musikaalitaivaan suureksi tähdeksi. Hän näytteli sittemmin esimerkiksi Grizabellan roolin Andrew Lloyd Webberin seuraavassa musikaalissa Cats.
  • Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan musikaalin avauskohtaus tapahtuu argentiinalaisessa elokuvateatterissa, jossa näytös keskeytetään, koska leviää suruviesti Eva Peronin kuolemasta. Seinäjoen versiossa sama viesti tulee teatteriin näyttelijöiden pukuhuoneeseen, kun he ovat valmistautumassa esitykseen.
  • Maailman parhaisiin kuuluva latinopop-tähti Ricky Martin näytteli Chen roolia yhdeksän kuukauden ajan 2012–13, kun Evitaa esitettiin New Yorkin Broadwaylla.
  • Seinäjoen kaupunginteatteri on kuudes ammattiteatteri Suomessa, joka ottaa Evitan ohjelmistoonsa. Ennen Seinäjokea musikaali on nähty Kemin kaupunginteatterissa (1986), Tampereen Teatterissa (1994), Helsingin kaupunginteatterissa (2006), Åbo Svenka Teaterissa (2008) ja Tampereen Työväen Teatterissa (2014).
  • Kun Eva Peron kuoli, Argentiinassa oli suuri maansuru. Massiivisten hautajaisten jälkeen kansan ihmeteltäväksi asetettiin julkisesti näytteille Evitan 600 hattua ja 400 pukua.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Uskallatko ylittää henkisen kynnyksen? Cats-elokuva hurmaa musiikilla ja tanssilla

Balettitanssija Francesca Hayward esittää Victoria-kissanpentua, jonka silmin tarina nähdään Cats-elokuvassa.
KUVA: UNIVERSAL PICTURES

Sanokoot kriitikot mitä hyvänsä, minä nautin täysillä perjantaina Suomen-ensi-iltansa saaneesta Cats-elokuvasta, enkä häpeä tunnustaa sitä.
Tosin olen sitä mieltä, että Cats on parhaimmillaan teatterissa, mutta kyllä se maistuu elokuvanakin kuin kissalle kermaryyppy.
Jos taiteen kokeminen saa kestohymyn kasvoille tai kyyneleet silmäkulmiin, se on mielestäni tehnyt tehtävänsä. Taiteen tarkoitushan on liikauttaa jotain ihmisen mielessä ja saada hänet ajattelemaan tai tuntemaan. Minulle kävi niin, joten minusta Cats on hyvä elokuva. Niin yksinkertaista se on.

Vaikuttaako kriitikoiden teilaus?
Perjantai 3.1.2020 kello 19.20 elokuvateatteri Bio Rex Vaasassa. 10 minuuttia Cats-elokuvan ensi-iltapäivän iltaesityksen alkuun. Olen ainoa ihminen katsomossa.
Ennen mainosten alkamista tulee 8 muuta ihmistä, heistä vain 1 mies, liikkeellä puolison kanssa. Mainosten aikana (10 minuuttia) tulee sisään vielä yksi pariskunta.
Istun yksin omalla rivilläni, kuin orpo piru. No, onneksi ei tarvitse häiriintyä vierustoverien kännykänräpläämisestä elokuvan aikana.

Yleisökato saattaa johtua siitä, että on luettu otsikoita, joissa kriitikot maailmalla teilaavat koko Cats-elokuvan.
Ovatko ihmiset todella niin yksioikoisia, että elokuvaa ei tulla katsomaan, jos joku somessa tai lehdessä kirjoittaa, että se on huono?
Vaikka itsekin kirjoitan kritiikkejä, olen sitä mieltä, että kriitikoita ei kannata aina uskoa, vaan luottaa omaan makuunsa.
Saattaa tietenkin olla, että musikaali lajityyppinä ei kiinnosta.
Vaikea silti uskoa, kun katsoo teatterien katsojatilastoja: musikaalit ovat suosituinta ohjelmistoa Suomenkin teattereissa vuodesta toiseen.
Ja olihan La La Land, edellinen ”suuri” musikaalielokuva, hyvinkin suosittu.

Henkinen kynnys
Catsin kanssa on tietty henkinen kynnys, joka on ylitettävä silloin, kun sen näkee teatterissa, mutta näköjään myös elokuvana. 
Katsojan pitää nimittäin hyväksyä, että tarina kertoo kissoista, joita näyttelevät ihmiset. Ja että ihmisyys näkyy näissä kissoissa.
Katsojan on uskottava ja hyväksyttävä tämä. Sen jälkeen voi heittäytyä esitykseen!
Voiko olla, että jotkut kriitikot ovat teilanneet Catsin juuri sen vuoksi, että he kokevat tärkeäksi arvostella ja etsiä virheitä, eivätkä he uskalla suostua kynnyksen ylittämiseen?

Hahmoilla on karvoja, hännät ja kissan korvat. Mutta heillä on ihmisen silmät, kädet ja jalat.
Ja elokuvassa he liikkuvat suorastaan sikamaisen kissamaisesti. Ja tanssivat!
Upeasti esitettyjen laulujen lisäksi nautin Cats-elokuvassa juuri monipuolisesta liikekielestä.
Tanssit ovat taidokkaita: pääasiassa tietenkin jazztanssia, koska musiikkikin on hyvin pitkälti jazzia tässä musikaalissa, mutta mukana on myös klassista balettia, steppiä, discoa ja katutanssia.
Kerrassaan hurmaavaa, kissa vieköön!

Monen tähden musikaalielokuva
Cats-elokuvassa täyttyvät musikaalin vaatimukset: näyttelijän on osattava myös laulaa ja tanssia.
Toki elokuvassa käytetään elokuvallisia keinoja leikkauksesta erilaisiin efekteihin, ja niillä feikataan hiukan sitä, jos näyttelijä ei ole kovin taitava tanssija.
Mutta taidon äärellä sopii nauttia, totisesti. Eikä tähdissä ole säästelty.

Englannin Royal Ballet’n (Kuninkaallisen baletin) prima ballerina Francesca Hayward tanssii kaunista klassista balettia elokuvan pääroolissa nuorena Victoria-kissana.
Toinen Kuninkaallisen baletin ensitanssija, australialainen Steven McRae steppaa katsojalta jalat alta Skimbleshanks-rautatiekissana.
Amerikkalainen laulaja, lauluntekijä ja tanssija Jason Derulo esittelee monipuolista osaamistaan Rum Tum Tuggerina, hurmaavana ilkimyksenä.
Vielä ilkeämpi on Macavity, jota näyttelee englantilainen Idris Elba. Macavitysta on tehty todellinen pahis, teatteriversiota synkempi hahmo.
Kun englantilainen koomikko James Corden keikaroi ja törmäilee roskatynnyreissä Bustopher Jonesina, en saa hymyä pyyhittyä kasvoiltani.

Tietyllä tapaa kaiken kruunaavat, erittäin englantilaisittain, etten sanoisi, veteraaninäyttelijät Judy Dench vanhana Deuteronomyna ja Ian McKellen Gus-teatterikissana. Mikä kokemus, mikä iän tuoma varmuus – ja toisaalta epävarmuus, ja he antavat niiden näkyä!

Alkuperäisen teatteriversion suurin Cats-hitti, Memory, kuullaan luonnollisesti myös elokuvassa. Sen esittää amerikkalainen laulaja ja näyttelijä Jennifer Hudson. Tulkinta on koskettava, joskaan ei paras versio, jonka olen tästä laulusta kuullut. Ja räkää olisi voinut pyyhkiä nenän alta pois.
Catsin säveltäjä Andrew Lloyd Webber on säveltänyt elokuvaan yhden uuden kappaleen, Beutiful Ghosts, joka on tavallaan Memoryn vastakappale sanomaltaan. Laulun on sanoittanut amerikkalainen Taylor Swift, joka esittää elokuvassa Bombalurinaa.
Dame Judy Dench esittää vanhaa ja viisasta Deuteronomya Cats-elokuvassa.
KUVA: UNIVERSAL PICTURES
Muunneltu tarina
Catsin perustarina on sama sekä teatteriversiossa että elokuvassa: tapahtumat sijoittuvat yhteen yöhön, jonka aikana yksi kissoista valitaan nousemaan kissojen taivaaseen, jotta hän pääsee syntymään uudelleen.
Tarinaan on kuitenkin ympätty mukaan hyvän ja pahan taistelua, kun Macavity vangitsee muita kissoja, jotka haluavat kissojen taivaaseen, niin kuin hänkin. Vangit pääsevät kuitenkin pakenemaan, ja pahan käy huonosti. Tällaista ei ole teatteri-Catsissa.
Lisäksi tarinaa on väritetty rakkaudella, kun nuori ja viaton Victoria-kissa rakastuu nuoreen ja epävarmaan taikurikissaan, Mr. Mistoffeleesiin, jota esittää Laurie Davidson.

Kissamainen Lontoo ja silmäniskuja lajin mestareille
Catsin tapahtumat on sijoitettu Lontooseen. Lavasteet ovat huikeat, vaikka paljon on tietysti saatu aikaan tietokoneanimaation avulla.
Minua naurattivat kissamaisittain väännetyt nimet Piccadilly Circusta muistuttavassa paikassa. Siellä on esimerkiksi pelipaikka nimeltä Catsino ja teatteriesitys nimeltä Brown Whiskers.
Jennyanydotsin (Rebel Wilson) koti on erityisen kiehtova, sillä siellä on esimerkiksi keinutuoli, jossa laiskanpulskea kissa (eli aikuisen kokoinen nainen) mahtuu kellimään.
Ja koko elokuva huipentuu Trafalgar Squaren suurten kissojen eli leijonapatsaiden luona.

Aivan ihastuttavaa on, että Cats-elokuva vinkkaa silmää oman lajinsa mestariteoksille.
Esimerkiksi kun torakat steppaavat täytekakun päällä, otos on kuin suoraan amerikkalaisen ohjaaja-koreografin Busby Berkeleyn elokuvamusikaaleista 1930–40-luvuilta.
Macavity tanssii ylös valaistuja portaita, joiden kaltaisia on käytetty useissakin musikaalielokuvissa.
Mr. Mistoffeleesin takki on aito cockney jacket, napein koristeltu. Cockney-vaatteilla on historia oikeassa elämässä, mutta näyttämöllä niitä on käytetty muun muassa Me and My Girl eli Laitakaupungin Lordi -musikaalissa.
Ja kun uuden elämän saava Jellikkikissa on valittu, hän nousee korkeuksiin valtavan kristallikruunun päällä, mikä on selvä silmänisku säveltäjä Andrew Lloyd Webberin toiselle musikaalille, Phantom of the Operalle.

Cats-elokuva perustuu teatteriversioon, joka sai ensi-iltansa Lontoon West Endissä vuonna 1981. Sitä esitettiin Lontoossa yhtäjaksoisesti 21 vuotta. Vuonna 1983 Cats tehtiin New Yorkin Broadwaylle, jossa sitä esitettiin yhtäjaksoisesti 18 vuotta. Musikaali on saanut useita palkintoja. Suomessa Catsin ensiesitys oli Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1986. Viimeksi sitä esitettiin pari vuotta sitten Tampereen Teatterissa.

Cats-elokuvan on ohjannut Tom Hooper (Kuninkaan puhe, Les Misérables, Tanskalainen tyttö), koreografioinut Andy Blankenbuehler (Hamilton-teatterimusikaali ja Catsin uusi esitys Broadwaylla 2016), ja käsikirjoittanut Hooper yhdessä Lee Hallin (Billy Elliot) kanssa.

Tästä pääset elokuvan virallisille verkkosivuille, jossa on runsaasti kuvia, videoita ja muun muassa roolilista.