Musikaalit hallitsevat katsojatilastoja – Harjanteen työ kantaa hedelmää

Musikaalit ovat suomalaisten suosikkiohjelmistoa teattereissa. Tämä on ollut tilastollinen totuus jo monta vuotta, ja sen vahvistaa jälleen uusin tilasto.

Teatterin tiedotuskeskus Tinfo julkaisi nimittäin ennen pääsiäistä valtionosuutta nauttivien eli vos-teattereiden Teatteritilastot viime kalenterivuodelta eli vuodelta 2019.

Monien eri tilastojen joukossa on minusta se kaikkein mielenkiintoisin:
Mitkä olivat viime vuoden suosituimmat kappaleet, joita käytiin katsomassa?

HKT:n Pieni merenneito oli viime vuoden katsotuin esitys Suomessa. Sen näki lähes 68 000 katsojaa.
KUVA: ROBERT SEGER

Katsojatilaston kärkisijaa pitää Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito. Elokuun lopussa ensi-iltaan tulleen Disney-musikaalin näki syyskaudella lähes 68 000 katsojaa.

Tuo luku on enemmän kuin moni maakuntateatteri kerää kaikilla näytelmillään yhden kokonaisen näytäntövuoden aikana!

Toisella sijalla katsojatilastoissa on niin ikään Helsingin kaupunginteatteri viime vuoden kevätkauden musikaalillaan Kinky Boots. Energisen musikaalin kenkätehtaan pojasta ja dragqueenista näki lähes 54 000 katsojaa.

Kinky Boots -musikaalin näki keväällä 2019 lähes 54 000 katsojaa.
Kuvassa pääosien esittäjät Petrus Kähkönen ja Lauri Mikkola.
KUVA: MIRKA KLEEMOLA

HKT:n hurja etumatka tilastoissa selittyy osittain ohjelmistovalinnoilla eli onnistuneilla musikaaleilla, jotka ovat osuneet ja uponneet teatterikansan sydämiin. 

Sekä Pieni merenneito että Kinky Boots olivat koko ajan loppuunmyytyjä.

Osittain tilastokingin paikkaa selittää tietysti se, että HKT:llä on Suomen suurimpiin kuuluva iso näyttämö ja sen todella iso katsomo: 923 paikkaa. 

Monessa pienemmässä teatterissa saadaan esittää kolme loppuunmyytyä esitystä, että päästään yli 900 myydyn lipun.

Tilastokolmonen on TTT, jonka versio Billy Elliotista keräsi lähes 29 000 katsojaa. Syksyllä 2018 ensi-iltansa saanutta musikaalia esitettiin koko näytäntövuosi 2018-19 ja vielä runsaat 10 esitystä viime syksynäkin.

Huomionarvoista on, että kaikki tilastoa johtavat kolme musikaalia ohjasi yksi ja sama mies: Samuel Harjanne. Esitysten saama suosio kertoo mielestäni siitä, että hän todella osaa ammattinsa.

TTT:n Billy Elliot keräsi lähes 29 000 katsojaa viime kalenterivuonna eli sekä kevään että syksyn aikana.
KUVA: KARI SUNNARI

Billy Elliotin kanssa lähes saman verran katsojia keräsi tilaston nelonen, Tampereen teatterin Disney-musikaali Notre Damen kellonsoittaja, niin ikään noin 29 000 katsojaa.

Yli 20 000 katsojaa keränneitä näytelmiä oli Suomessa viime kalenterivuonna kaikkiaan 13, kertoo Tinfon tilasto. Niistä yli puolet eli 7 on musikaaleja.

Sekin kertoo musikaalien suosiosta, sillä kaikista Suomen vos-teattereissa viime vuonna esitetyistä teoksista yli puolet ei ollut musikaaleja. Mutta suosituimmista esityksistä on.

Edellä mainittujen neljän kärjen lisäksi yli 20 000 katsojan tilastoon pääsivät Svenska Teaternin Chess yli 22 000 katsojalla, TTT:n Poikabändi lähes 22 000 katsojalla ja Lahden kaupunginteatterin Nunnia ja konnia 21 000 katsojalla.

Tinfon tilastot kertovat myös, että viime vuonna kokonaiskatsojamäärä 59 tilastoidulla teatterilla oli noin 2,6 miljoonaa katsojaa.

Oi kunpa tämä korona-aika loppuisi pian ja pääsisi taas teatteriin!

Lisää tilastoja pääset tarkastelemaan täältä:

https://www.tinfo.fi/fi/Katsojatilastot_2019_ilmestyneet

Pienen merenneidon visuaalisuus häikäisee

Pienessä merenneidossa nähdään vauhtia, värikästä merenkansaa, hienoja nukkeja ja hyvää näyttelijäntyötä. Punainen Sebastian-rapu (Tero Koponen) auttaa merenneito Arielia (Sonja Pajunoja) elämänkäänteissä.
KUVA: ROBERT SEGER

Pieni merenneito. Musikaalin käsikirjoitus Dough Wright, musiikki Alan Menken, laulujen sanat Howard Ashman ja Glenn Slater.
Suomen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterissa 29.8.2019. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Risto Kupiainen, koreografia Gunilla Olsson-Karlsson, lavastus Peter Ahlqvist, puvustus Pirjo Liiri-Majava, lavastus Peter Ahlqvist, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Kai Poutanen, videosuunnittelu Toni Haaranen, naamioinnin ja kampausten suunnittelu Milja Mensonen, nuket Paul Vincett ja Becky Johnson. Rooleissa mm. Sonja Pajunoja, Martti Manninen, Tero Koponen, Sanna Saarijärvi, Mikko Vihma ja Tuukka Leppänen.
Musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2008. Se perustuu Disneyn Pieni merenneito -animaatioelokuvaan (1989) ja H.C. Andersenin satuun vuodelta 1837.
******************************************************************************

Suomen kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa 29. elokuuta saanut musikaali Pieni merenneito on kauttaaltaan niin upea elämys, että sanat eivät melkein riitä kertomaan.
Tarina on merenneito Arielista, joka haluaa tulla ihmiseksi ja myy äänensä merinoidalle, jotta saa jalat pyrstönsä tilalle. Ihmisten ilmoilla mykkä Ariel rakastuu komeaan prinssi Erikiin, ja vaikeuksien voittamisen jälkeen he saavat toisensa ja Ariel saa äänensä takaisin.
Esitys on häikäisevän visuaalinen. Varsinkin vedenalainen maailma on hieno. Suuri osa merenkansaa on nukkeja, jotka on suunniteltu ja osin valmistettu Englannissa. Ariel ”ui” lentäen ilman halki, ja myös lennätyskoneisto on Englannista.
Pirjo Liiri-Majava on suunnitellut loisteliaan, värikkään puvustuksen, Peter Ahlqvist upean, yksityiskohtia pulppuavan lavastuksen ja Toni Haaranen vaikuttavat videoprojisoinnit. Merenkansa liikehtii koko ajan kuin vesi heitä heiluttelisi, ja merenneitojen pyrstöt elävät omaa elämäänsä.
Henkeäsalpaava, silmiähivelevän kaunis esitys on samalla Helsingin kaupunginteatterin historian kallein tuotanto.

Pienessä merenneidossa sivutaan esimerkiksi luonnon kunnioittamista, rakkautta ja sisarkateutta, mutta ennen kaikkea teemana on oman paikan löytäminen maailmassa ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Jo ensimmäisestä laulusta Päällä maan käy ilmi, että Ariel haluaa ihmisten maailmaan, hän ei mielestään kuulu vedenalaiseen valtakuntaan. Myös Erik haluaisi mielummin olla tavallinen merimies kuin prinssi, jonka kuuluu hallita valtakuntaa.
Nuoria katsojia viehättänee komea prinssi ja kaunis merenneito, josta tulee prinsessa. Martti Manninen ja Sonja Pajunoja laulavat ja näyttelevät taitavasti hieman yksiulotteiset roolinsa. He ovat pari myös oikeassa elämässä.
Varttuuneempi katsoja taas samaistuu enemmän Ursula-merinoitaan, joka on toki julma, mutta hänen sanoistaan kuultaa myös elämänkokemus. Ursula on mustekala, ja hänen alati luikertelevista lonkeroistaan katsoja ei tahdo saada silmiään irti. Sanna Saarijärvi revittelee mehevästi elämänsä roolissa.

Ursula-merinoita (Sanna Saarijärvi) on ilmestys, josta katsoja ei saa silmiään irti.
KUVA: ROBERT SEGER

Ohjaaja Samuel Harjanne on muutenkin onnistunut sekä tarinankuljetuksessa että henkilöohjauksessa, sillä näyttelijät loistavat rooleissaan.
Tosin tuntuu epäloogiselta, että Ariel ei pysty puhumaan prinssille, koska hänellä ei ole ääntä, mutta huoneensa yksinäisyydessä hän puhkeaa silti laulamaan tunteistaan pariinkin otteeseen.
Tällöin on ymmärrettävä musikaalien lajipiirteisiin kuuluva seikka: jotkut laulut kuvaavat henkilön ajatuksia, ne soivat ikään kuin hänen päässään.
Musikaalin taikaa on, että katsoja pystyy kuulemaan ne.

Disneyn animaatioelokuvaan perustuvaa tarinaa on kasvatettu musikaaliksi muun muassa lisäämällä lauluja.
Arielin siskojen shoop-shoop-laulu Lääpällään ja elokuvastakin tuttu, Oscarilla palkittu Under the Sea, joka musikaalin uudessa suomennoksessa on saanut nimekseen Jää syvyyksiin, ovat show’ta parhaimmillaan.
Keittiökohtaus taas on pitkitetty, irrallinen ja aivan erityylinen kuin muu tarina. Kohtauksessa chef Louis (mainio Tuomas Uusitalo) laulaa herkullisista kalaruuista ja yrittää saada kiikkiin ja pataan Arielin ystävän, Sebastian-ravun (erinomainen Tero Koponen). Toki se tuo huumoria romanttiseen tarinaan, kun rapu vilistää karkuun pakkomielteistä keittiömestaria.
Pienen merenneidon lippuja on jo myyty ja varattu yhteensä 42 000 kappaletta, joten kannattaa pitää kiirettä, jos haluaa päästä osalliseksi yhdestä tämän näytäntövuoden puhutuimmasta esityksestä.

Sain ensi-iltaan lehdistölipun.
Tämä arvostelu julkaistiin sanomalehdissä Pohjalainen ja Ilkka 3.9.2019.