Ei mitään mätää Jotain mätää -musikaalissa

 

William Shakespeare (Christoffer Strandberg, keskellä) ottaa kaiken irti tähteydestään. Something Rotten! - Jotain mätää -musikaalissa leikitellään aidontyylisillä renessanssiasuilla ja modernilla lookilla.
KUVAT: JUKKA KONTKANEN/Seinäjoen kaupunginteatteri

Something Rotten! – Jotain mätää.

Suomen kantaesitys Seinäjoen kaupunginteatterin tuotantona Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella 10.7.2021.

Käsikirjoitus John O’Farrell ja Karey Kirkpatrick, sävellys ja laulujen sanat Wayne ja Karey Kirkpatrick.
Ohjaus Pekka Laasonen, musiikin tuotanto ja kapellimestari Pekka Siistonen, koreografia Jyri Numminen. Lavastus Jani Uljas, puvustus Riikka Aurasmaa, kampaukset ja maskit Petriina Suomela.
Rooleissa mm. Marko Maunuksela, Antti L.J. Pääkkönen, Jani Karvinen, Christoffer Strandberg, Reeta Vestman ja Irina Isberg.

Esityksiä 21.8. saakka.

***********

Törnävän kesäteatterissa sai lauantaina ensi-iltansa Suomessa ennennäkemätön musikaalikomedia Something Rotten! – Jotain mätää.

Se sai ensiesityksensä Broadwaylla kuusi vuotta sitten.
Tämä on toinen kerta, kun Seinäjoen kaupunginteatteri tuo kantaesitykseen huippumusikaalin kesäteatterina.
Something Rotten – Jotain mätää on täysin samassa linjassa pari vuotta sitten nähdyn, ällistyttävän koomisen Spamalotin kanssa.
Jotain mätää on kauttaaltaan laadukasta ammattilaistasoa, viihdyttävä ja huippuhauska musikaali vahvalla Shakespeare-twistillä.

Pekka Laasosen ohjauksessa tusina näyttelijöitä vaihtaa lennossa rooleja ja laulaa ja tanssii upeasti Jyri Nummisen vauhdikkaiden koreografioiden mukaan.
Esimerkiksi stepaten tehty kaksintaistelu on huippunumero!

Riikka Aurasmaan suunnittelemassa puvustuksessa on hienoja yksityiskohtia. Korostettu kalukukkaro koristaa kaikkien miesroolien vaatteita.

Pekka Siistonen on jälleen sovittanut ja tuottanut erittäin hyvin toimivan musiikin, joka tulee ”nauhalta”.
Riikka Aurasmaan suunnittelemat puvut ovat huikeat. Kiinnostavine yksityiskohtineen ne ovat tärkeä osa visuaalista nautintoa.
Jani Uljas on suunnitellut teoksen henkeen erinomaisesti sopivan lavastuksen, jossa voi nähdä viitteitä Shakespearen The Globe -teatteriin. Siinäkään ei ollut (eikä sen rekonstruktiossa nykyisin ole) kattoa, kuten ei Törnävän näyttämölläkään.

Peruslavastus muistuttaa Shakespearen näyttelijäseurueen The Globe -teatteria Lontoossa.
Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas.

Suurimmat kiitokset ansaitsee kuitenkin musikaalikääntämisen huippuammattilainen, Mikko Koivusalo.
Hän on keksinyt nokkelat suomennokset englannin sanaleikeille ja erilaisille viittauksille, joita dialogissa ja lauluissa on runsaasti.
Tämä musikaali on kielellisistä ilotulitusta alusta loppuun!

Christoffer Strandberg (keskellä) irrottelee nahkahousuisena William Shakespearena, näytelmäkirjoittajien starana.
Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen, oik.) yrittää päästä hänen tasolleen. Taustalla Pyry Smolander.

Musikaalin nimi viittaa William Shakespearen Hamlet-näytelmään, jossa väitetään olevan jotain mätää Tanskanmaalla: Something is rotten in the state of Denmark (Hamlet 1. näytös, 4. kohtaus).
Shakespeare, näytelmäkirjailijoiden stara, on merkittävässä roolissa tässä tarinassa, joka sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen.
TV:n monista viihdeohjelmista tuttu Christoffer Strandberg irrottelee roolissaan hulvattomana Shakespearena. Väkijoukot palvovat häntä (We love you!), ja hän ottaa huomiosta kaiken irti.
Muut roolihahmot on puettu 1500-luvun tyyliin, mutta Wille Suuri tepastelee lavalla nahkahousuissa ja pitkävartisissa saappaissa.
Musiikillisesti Shakespeare on rock, kun muut laulavat ja tanssivat esimerkiksi valssin tai foksin tahtiin.

Antti L.J. Pääkkönen esittää pikkuveljeä, Ruune Perää, ja Jani Karvinen isoveli Retu Perää, jolla on vaimo Bea. Häntä näyttelee Irina Isberg.

Tarinan päähenkilöt ovat kuitenkin veljekset, jotka haluaisivat tehdä yhtä hyviä ja suosittuja näytelmiä kuin Shakespeare.
Television Lidl-mainoksista tuttu Jani Karvinen esittää Retu Perää, jonka elämässä moni asia on vähän retuperällä.
Hänen veljensä on Ruune Perä (Antti L.J. Pääkkönen), jolta tulee tekstiä kuin Runebergiltä.
Molemmat sopivat rooleihinsa tismalleen. Pääkkösen habituksesta tulee aina välillä mieleen Ohukainen eli Stan Laurel, mikä on komedialle vain eduksi.
Tarinaan on luotu musikaaleille tyypillinen ”sankaripari” ja ”subrettipari”.
Retulla on tomera vaimo, telkkarin Salatuista elämistäkin tuttu Irina Isberg (ent. Vartia), ja Ruune puolestaan rakastuu puritaanin kapinalliseen tyttäreen Portiaan, jota esittää Reeta Vestman. Huippunaisia rooleissaan!

Portia (Reeta Vestman) ja Ruune (Antti L.J. Pääkkönen) jakavat rakkauden runouteen
ja Shakespearen teksteihin.

Koreografi Jyri Numminen ja Henrik Hammarberg ovat mukana ensemblessa, samoin kuin pari vuotta sitten Spamalotissa, ja tekevät nytkin useita rooleja hauskasti ja tyylikkäästi. Varsinkin Hammarberg naurattaa yleisöä sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Henrik Hammarberg (keskellä) naurattaa sanoissaan sekoilevana puritaani-isänä.

Retu turvautuu ennustaja Nostradamukseen (upeasti laulava tangokuningas Marko Maunuksela) kuullakseen, millainen näytelmä kannattaisi tehdä.
Ennustaja kertoo, että uusi tyylilaji, musikaali, on seuraava teatterihitti.
Retun mielestä tämä on outoa. Ettäkö yleisö katsoisi ilman syytä laulamaan ja tanssimaan ryhtyviä näyttelijöitä? Ihan hullua!
Seuraa aivan upea, 9-minuuttinen showstopper-numero, jossa Nostradamus selittää, mikä oikeastaan on musikaali ja miksi siinä on taikaa. Kohtauksessa viitataan useisiin nykypäivän katsojille tuttuihin musikaaleihin, kuten Cats, Chicago ja A Chorus Line.

 Nostradamus (Marko Maunuksela, vas.) kertoo Retu Perälle (Jani Karvinen, oik.) tanssityttöjen avustamana, miksi musikaaleissa on taikaa. Musikaali-nimisessä showstopper-numerossa on viittauksia useisiin nykymusikaaleihin. Tanssin mallia on otettu esimerkiksi A Chorus Linesta.

Retu alkaa työstää musikaalia, jossa on prinssi, joka syö tanskalaisia voileipiä, smörrebrödejä. Se ei innosta pikkuveljeä eikä veljesten näyttelijäryhmää ollenkaan.
Seuraa ällistyttävän hauskaa sekoilua, johon liittyy jatkuvaa sanailua ja väärinymmärryksiä, valepukuinen Shakespeare sekä paljon puhetta munista ja munakkaasta.
Lopulta käy niin kuin musikaaleissa kuuluukin: kaikki selviää, rakkaus voittaa ja unelmista tulee totta.

Jotain mätää -esitys sisältää useita viittauksia eri musikaaleihin.

Something Rotten! pilailee pilke silmäkulmassa Shakespearella, tähtikultilla ja varsinkin – erittäin perusteellisesti – musikaaleilla.

Kautta koko show’n viitataan useisiin musikaaliklassikoihin, kuten Viulunsoittaja katolla ja The Sound of Music, sekä genren uudempiin teoksiin, kuten Kinky Boots, Spamalot ja Päiväni murmelina.

Yksi lisähupi onkin siinä, että katsoja yrittää bongata kaikki eri musikaalit, joihin viitataan dialogissa, musiikissa, tansseissa tai pukujen kautta.

Tarinassa viitataan myös lukuisin Shakespearen näytelmiin, ja näitäkin voi bongailla. Niistä on napattu esimerkiksi nimiä monille roolihenkilöille.

Esimerkiksi Retu Perän nimi on alkuperäisesityksessä Nick Bottom. Tämän niminen roolihahmo, aasipäinen kutoja, esiintyy Shakespearen Kesäyön unessa (näytelmästä on useita suomennoksia).

Mutta vaikka katsoja ei tuntisi musikaaleja tai ei ole lukenut tai nähnyt Shakespearen näytelmiä, tästä esityksestä voi silti nauttia täysin siemauksin. Katsottavaa ja hauskuutta riittää lähes 3-tuntisessa show’ssa yllin kyllin.

Katsojien toivotaan käyttävän kasvosuojaa Törnävän kesäteatterissa. Teatterin katsomo on katettu.

Lyhennelmä tästä ensi-iltakritiikistä on julkaistu Vaasan kaupunkilehti Ikkunan verkkosivulla 13.7. ja printtilehdessä 14.7.2021.

Rumakin voi olla sankari ja kaunis sielu

 

Nössö Melvin (Topi Anttila) ihastuu sokeaan kirjastonhoitajaan Sarahiin (Anni Koivisto)
Toxic Avenger -musikaalissa.
KUVA: LOTTA KALAMO

Toxic Avenger.

Suomen ja Pohjoismaiden kantaesitys 19.6.2021 Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esityksenä Ritzissä Vaasassa.

Käsikirjoitus ja sovitus Joe DiPietro, sävellys ja sanoitus David Bryan, suomennos ja ohjaus Pyry Keto. Koreografi Hanna Mellberg, lavastussuunnittelu Eero Laurila ja Matti Tuomaala. Tuottaja Eemu Laurila, tuotantokoordinaattori Ilmari Moisio. Kapellimestari Arttu Jaulimo. Rooleissa Topi Anttila, Anni Koivisto, Venla Sippola, Juuso Suihkonen, Samuli Pietikäinen, Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus. Kertojaääni Jorma Tommila.

*************

Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi toi lauantaimatineassa Suomen ja koko Pohjoismaiden ensi-iltaan musikaalin, jossa on hyvinkin aineksia suuremmillekin näyttämöille ja ammattiteattereihin.

Toxic Avenger on musikaalinörtiksi itseään luonnehtivan ohjaajajan Pyry Kedon pitkäaikainen unelma. Koronan takia ensi-ilta lykkääntyi yli vuodella, mutta onneksi tämä musikaali saatiin nyt Ritzin näyttämölle.

Tyylien sekoitus

Toxic Avenger perustuu samannimiseen kulttileffaan vuodelta 1984. Tyylillisesti se yhdistää muun muassa kreisikomediaa, camp-huumoria, farssia ja absurdia kauhua.

Kaksi ja puoli tuntia jatkuvasti vaihtuvia peruukkeja ja pukuja, koheltamista, irtoruumiinosia ja suolenpätkiä!

Ohjaajana Keto onnistuu paremmin tapahtumien juoksuttamisessa eteenpäin kuin henkilöohjauksessa.

Katsomossa ei pääse kyllästymään, sen verran vauhdikkaasti musikaali etenee, mutta harrastajanäyttelijöiden äänenkäyttö, elehtiminen ja ihan vain lavalla läsnä oleminen olisi vaatinut tiukempaa ohjausta.

Keto on myös itse kääntänyt musikaalin englannista suomeksi, ja siinä hän on onnistunut erittäin hyvin. Huumoria on musikaalissa paljon, ja se naurattaa oikeasti.

Tuttuja tarinan aineksia

Musikaalin tapahtumapaikka on kuvitteellinen Tromavillen kaupunki New Jerseyssä. Kaupunkiin on dumpattu vaarallisia jätteitä, jotka haisevat pahalta ja saavat kaupunkilaisten silmät kirvelemään. Kuka on kaiken tämän takana?

Tarinasta löytyy tuttuja populaarikulttuurin perusaineksia: poika rakastuu tyttöön ja saadakseen hänet itselleen pojan on voitettava pahis ja pelastettava maailma – tai ainakin kotikaupunki.

Käänteitä tarinaan tuovat pääpahiksen typerät apurit, tolvanat poliisit ja sankarin erikoinen äiti sekä kirjava joukko kaupunkilaisia.

Topi Anttila onnistuu hienosti pääosassa nörttinä Melvininä, joka pudotetaan ydinjätettä sisältävään tynnyriin. Siellä muuttuu supervahvaksi mutantiksi, vihreäksi Toksiseksi mieheksi.

Melvin on rakastunut kirjastonhoitaja-Sarahiin. Anni Koivisto laulaa upeasti ja onnistuu uskottavasti näyttelemään sokeaa. Hahmossa on kaunista naiviutta, mikä on myös huumorin lähde.

Venla Sippola on vetävän näköinen pormestari-pahiksena, mutta herkullinen kaksoisrooli Melvinin äitinä olisi voinut olla huomattavasti rauhallisempi ilmestys. Silloin hahmosta pursuava huumorikin olisi päässyt paremmin esiin.

Juuso Suihkonen ja Samuli Pietikäinen vaihtavat lennossa aina uusiin pikkurooleihin, joita kertyy esityksen aikana kymmeniä. Suoritus sinänsä ansaitsee hatunnoston! Nämä herrat ja heidän värikkäät hahmonsa kannattelevat pitkälti koko esitystä.

Iina-Sofia Aura ja Laura-Maria Markus esiintyvät niin ikään monena ja täydentävät ensemblea. Varsinkin pantomiimikohtaukset ovat onnistuneita.

Juuso Suihkonen vaihtaa lennossa pikkuroolista toiseen.
KUVA: LOTTA KALAMO

Viittauksia populaarikulttuuriin

Toxic Avenger rokkaa täysillä alusta loppuun, onhan säveltäjä David Bryan, Bon Jovin kosketinsoittaja ja lauluntekijä.

Kapellimestari Arttu Jaulimo johtaa nelihenkistä, vaasalaisista muusikoista koostuvaa pumppua, joka kuulostaa aivan ammattilaisrockbändiltä. 

Omaksi suosikkikappaleekseni nousee toisen näytöksen avausnumero, Tääl oon Oprah.

Mukaan mahtuu musikaalien tapaan balladeja, kuten Vannon, ja huumorinumeroita, kuten Pettymyksen tuotat, mutta suurin osa on menevää rokkia.

Oprahista puheen ollen, musikaalissa on runsaasti viittauksia amerikkalaiseen elämänmenoon ja populaarikulttuurin teoksiin.

Bongasin ainakin nunnia, joita on useissa muissakin musikaaleissa, visuaalisen viittauksen Titanic-leffaan ja pikkukohtauksen Rocky Horror Show’sta.

B-luokan elokuvien ystävät löytävät varmasti lisää tuttuja repliikkejä ja toimintaa.

Painavaa sanomaa

Hulvattomuudestaan huolimatta Toxic Avengerin teemat ovat painavia: ilmastonmuutos, jätteiden käsittely, korruptio, rikollisuus.

Koskettavin teema on kuitenkin ihmisen sisäinen kauneus. Voit olla ruma, sokea, arkajalka, muistuttaa isääsi tai olla millainen vaan, mutta silti voit olla sisältä kaunis ja yltää sankaritekoihin.

Se on viesti, jonka tämä musikaali kuuluttaa kaikille. Samaa viestiä musikaalit ovat hehkuttaneet kautta aikain, ja sen vuoksi tämä teos kuuluu kiinteästi musikaalien genreen.

Rampilla on Toxic Avengerista vain viisi esitystä. Seuraavat esitykset ovat sunnuntaina ja viimeinen ensi keskiviikkona, 23. kesäkuuta.

Ylioppilasteatteri Ramppi tekee musikaalihistoriaa Vaasassa

 

Rampin musikaalissa Melviniä (Topi Anttila) kovistelevat Blondi jätkä (Juuso Suihkonen, vas.) ja Brune jätkä (Samuli Pietikäinen, oik.).

Rockmusikaali Toxic Avenger saa vihdoin ensi-iltansa Vaasassa lauantaina 19.6.

Vaasan ylioppilasteatteri Rampin esitys on Suomen ja koko Pohjoismaiden kantaesitys tästä musikaalista.

Alun perin Toxic Avengerin piti saada ensi-iltansa huhtikuussa 2020. Koronapandemian vuoksi ensi-ilta siirtyi, ja sen jälkeenkin sitä on siirretty moneen otteeseen.

Nyt tekijätiimillä on mieli korkealla, sillä musikaalia on harjoiteltu pitkään ja hartaasti, ja tulevana viikonloppuna jännitys ja odotus pääsevät vihdoin purkautumaan.

Musikaali perustuu Troma-yhtiöiden samannimiseen, näyteltyyn kulttielokuvaan vuodelta 1984.

Vuonna 2008 New Jerseyssä ja 2009 off-Broadwaylla ensi-iltansa saaneen musikaalin on kirjoittanut Joe DiPietro, ja sen kappaleet on säveltänyt David Bryan. Hänet tunnetaan Bon Jovi -yhtyeen perustajajäsenenä, lauluntekijänä ja kosketinsoittajana. Yhdessä he ovat kirjoittaneet laulujen sanat.

Sama parivaljakko on kirjoittanut ja säveltänyt myös musikaalin Memphis, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2009. Se palkittiin Tony-palkinnolla muun muassa Vuoden parhaana musikaalina.

Ohjaaja käänsi teoksen itse

Toxic Avengeria esitettiin Lontoon West Endissä vuonna 2017, ja esityksestä on tehty taltiointi BroadwayHD-suoratoistopalveluun.

Siellä sen näki myös Rampille musikaalin ohjaava Pyry Keto. Hän ihastui ronskiin, härskiin ja hauskaan musikaaliin, kirjoitti Lontooseen, kysyi esitysoikeuksia ja sai ne.

Pyry Keto on vaasalainen nuorimies, joka on tehnyt Vaasan yliopistossa kanditutkinnon englannista. Niinpä hän käänsi musikaalitekstin itse.

Vaasan kaupunkilehti Ikkunaan kirjoittamassani jutussa (16.6.) Keto kertoi, että laulujen kääntäminen oli erityisen hankalaa, koska niissä oli paljon vitsejä, jotka eivät toimi suomeksi.

Englanti ja suomi ovat kielijärjestelminä erilaisia. Lauluissa suomen tavujen sovittaminen nuotteihin oli hankalaa niin, että vitsit olisivat kääntyneet sujuvasti.

Kedon mukaan musikaalissa on myös paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Hänen piti kääntäessään pähkäillä, mitä suomalainen katsoja niistä viittauksista ymmärtää ja mitä ei.

Keto on pitkän linjan ramppilainen, joka ohjasi viime vuonna Rampin kesäteatterinäytelmän Risto Räppääjä ja villi kone. Pari vuotta sitten Keto ohjasi Ramppiin musikaalin Rocky Horror Show, jota voinee pitää jonkinlaisena sukulaisena Toxic Avengerille.

Keto tosin korostaa, että Toxic Avengerin teemat ovat painavampia kuin Rocky Horrorin. Toxic Avenger koskettelee muun muassa politiikan korruptiota ja ilmastonmuutosta.

Vain viisi esitystä

Toxic Avenger sijoittuu kuvitteelliseen Tromavillen kaupunkiin New Jerseyn osavaltioon. Kiusattu nörtti, Melvin, putoaa myrkyllistä jätettä sisältävään ämpäriin, ja muuttuu sen vaikutuksesta supervahvaksi vihreäksi mutantiksi, Toksiseksi mieheksi.

Hän rakastuu sokeaan kirjastotyöntekijään, Sarahiin. Samaan aikaan kaupungin korruptoitunut pormestari haluaa Melvinin hengiltä, sillä tämä on saanut tietää liikaa pormestarin salaisista operaatioista koko kaupungin tuhoksi.

Pääosaa eli Melviniä esittää Topi Anttila ja Sarahia Anni Koivisto. Pormestarina nähdään Venla Sippola.

Musikaalissa kuullaan vaasalaisista muusikoista koostuvaa bändiä, jonka kapellimestarina toimii Arttu Jaulimo.

Toxic Avengeria esitetään Vaasassa Ritzin tiloissa Kirkkopuistikolla vain viisi kertaa. Kaksi esitystä on tulevana lauantaina, kaksi seuraavana päivänä eli sunnuntaina, ja viimeinen esitys on keskiviikkona 23. kesäkuuta.

Jokaiseen esitykseen otetaan enintään 80 katsoja koronarajoitusten takia.