Näytelmä joka menee pieleen
jaksaa naurattaa aina vaan

Teatterin vihreä kirja on otettu käyttöön Vaasan kaupunginteatterissakin.

Tilannekomiikkaa parhaimmillaan. Ensin lavasteovi ei tahdo aueta, ja kun se aukeaa, sisään pöllähtävät hovimestari (Toni Ikola) ja Cecil Haversham (Oiva Nuojua), jonka veli Charles Haversham (Hannes Mikkelsson) makaa ruumiina divaanilla, missä häntä katselee paras ystävä Thomas Colleymoore (Juuso Nykänen). Ruumiin rakastettu Florence (Sonja Halla-aho) näyttelee lähinnä itseään. Kuka ei kuulu joukkoon? Tietenkin näyttämömestari (Anna Lemmetti-Vieri), joka auttoi oven avaamisessa.
KUVA: JOHN RÅHOLM/VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Shields: Näytelmä joka menee pieleen.

Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 8.10.2026.

Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Sari Siikander, lavastaja Peter Ahlqvist, pukusuunnittelija Marie Antikainen, äänisuunnittelija Jouni Ilari Tapio, Valosuunnittelu Teemu Vähänen, maskit ja kampaukset Maija Hauta-aho.
Rooleissa mm. Toni Ikola, Oiva Nuojua, Anna Lemmetti-Vieri, Sonja Halla-aho.

*****************

Näytelmä joka menee pieleen on hurmaava komedia, joka saa katsojansa nauramaan vedet silmissä. Se on siis juuri sitä, mitä tähän pirskatin pimeään vuodenaikaan tarvitaan!

The Play That Goes Wrong sai ensi-iltansa 4.12.2012 Lontoossa. Siitä lähtien se on huvittanut ihmisiä ympäri maailmaa.
Suomenkielinen kantaesitys oli syksyllä 2016 Tampereen teatterissa. Sen jälkeen näytelmä on kiertänyt muun muassa Kouvolan, Turun, Porin ja Oulun teattereissa.

Itse olen nähnyt tämän ensi kertaa Seinäjoen kaupunginteatterissa marraskuussa 2019. Siitä voit lukea täältä. 

Aiempi katsomiskokemus ei yhtään vähentänyt nautintoa, kun nyt olen nähnyt esityksen kahdesti Vaasan kaupunginteatterissa. Itse teksti on niin hauska ja näyttelijäntyö niin huvittavan överiä, että poskilihakset ovat kaikesta nauramisesta kovilla.

Näytelmä joka menee pieleen kertoo teatteriseurueesta, joka esittää murhamysteeriä. "Harrastajanäyttelijöiden" ilmeet ja eleet ovat välillä harrastajamaisia.
KUVA: JOHN RÅHOLM/VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Näytelmä näytelmässä

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmässä. Tämä on minusta aina hyvin kiehtova rakenne, sillä jokaisella näyttelijällä on silloin kaksoisrooli: teatteriseurueen näyttelijän tai näyttämöhenkilökuntaan kuuluvan rooli sekä näyttelijän rooli siinä näytelmässä, jota teatteriseurue esittää.

Rakenteen kiehtovuus syntyy mielestäni siitä, että kyseinen näytelmä paljastaa jotain siitä kaaoksesta ja täpäristä tilanteiden pelastamisista, jota tapahtuu teatterin kulisseissa. Ja varsinaisesta näytelmästä yleisö ei yleensä huomaa mitään – tai ei huomaisi, jos hänelle ei olisi vilautettu kulissien takaista sähläämistä.

Nämä ristiriitatilanteet tai jännitteet ovat yksi syy komiikalle, joka naurattaa niin vietävästi.

Näytelmä joka menee pieleen kuuluu myös niihin näytelmiin, jossa rikotaan neljännen seinän illuusio. Näytelmä alkaa jo, kun yleisö vasta valuu saliin. Kannattaa siis hankkiutua ajoissa omalle paikalleen!

Näyttämömestari Anne (Anna Lemmetti-Vieri) yrittää saada lavasteisiin kuuluvan takanreunuksen pysymään paikallaan ja nappaa yleisöstä jonkun henkilön avukseen. Tästä syntyy myös komiikkaa, kun hämillinen maija- tai mattimeikäläinen vedetään yhtäkkiä parrasvaloihin.

Onneksi näytelmän ”ohjaaja” (vierailija Johannes Korpijaakko) tulee paikalle ja alustaa yleisölle, mistä tässä näytelmässä on kyse.

Florence Colleymoorea esittää Sonja Halla-aho. Roolissa ja näyttelijän maneereissa on paljon samaa kuin musiikkinäytelmässä Ikuisesti nuori viime näytäntökaudella.
KUVA: JOHN RÅHOLM/VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Ilmeilyä ja akrobatiaa

Vaasan kaupunginteatterin versiossa mysteerinäytelmän Murha Havershamin kartanossa esittää Palosaaren polytekninen draamaseura. Tämän enempää tekstiä ei olekaan Vaasaan paikallistettu, ja hyvä niin.

Tarinassa siis harrastajanäyttelijöiden ryhmä esittää murhamysteeriä. Harrastajien tapaan moni on innokkaampi esittämään itseään kuin varsinaista näytelmää. Toki tätä on liioiteltu.

Esimerkiksi Cecil Havershamin näyttelijän (Oiva Nuojua) puheenparsi, äänenpainot ja ilmeily yleisölle on vedetty niin överiksi, että yhtä onnetonta näyttelijäntyötä en ole oikeilla harrastajanäyttämöillä hetkeen nähnyt.

Onkin kutkuttavaa katsella, kuinka oikeasti loistava, monipuolinen näyttelijä näyttelee huonosti. Mitä enemmän hän ilveilee, sitä enemmän yleisö nauraa, ja sitä enemmän Nuojua lyö löylyä ja hassut eleet ja liitoittelevat ilmeet ja sanojen paisuttelu lisääntyy.

Florence Colleymooren näyttelijä Sonja Halla-aho on jälleen kerran roolissa, jossa hänen pikkarinsa näkyvät. Mutta mikäs siinä, hyvin se näyttää tälläkin kertaa sujuvan.

Yksi esityksen huippukohdista todistaa Halla-ahon akrobaattisia taitoja, kun hän on ”tajuttomana” ja näyttelijäkollegat yrittävät saada häntä vaivihkaa pois näyttämöltä. ”Vaivihkaa” ei kuitenkaan toteudu, kun yleisön silmät ovat liimaantuneet Halla-ahon raajoihin, ja toisaalla näyttämöllä käytävä dialogi jää aivan toissijaiseksi toiminnoksi.

O-ou! Näyttämömestari (Anna Lemmetti-Vieri) joutuu yllättäen paikkaamaan Florencen roolia. Vuorosanat lentävät vahingossa hänen kädestään, mistä seuraa kinkkisiä tilanteita näyttämöllä.
KUVA: JOHN RÅHOLM/ VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Väärään aikaan väärässä paikassa

Tämä komedia ei perustu niin paljon brittien rakastamiin sanaleikkeihin ja sanojen monimerkityksellisyyteen kuin moni muu komedia tai farssi, joka on saanut alkunsa Britanniassa.

Tällä kertaa kyse on enemmän tilannekomiikasta: esimerkiksi murhattu Charles Haversham (Hannes Mikkelsson) on varsin elävä ruumis, ja harrastajanäyttelijät lausuvat vuorosanansa väärään aikaan tai unohtavat ne.
Tarpeisto on puutteellista ja sekin on väärään aikaan väärässä paikassa. Myös äänitekniikka ja lavasteet temppuilevat. Loppuhuipennus onkin yllättävä ja todella mieleenjäävä!

Kaikesta tästä loistavasta sähläämisestä on annettava täyskymppi jokaiselle ”harrastajateatterilaisten” näyttelijälle!

Herrojen pukukokonaisuuksia on kierrätetty Vaasaan Kuopion kaupunginteatterista, jossa Näytelmä joka menee pieleen pyöri viime vuonna.
KUVA: JOHN RÅHOLM/ VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Teatterin vihreä kirja

Näytelmän käsiohjelmasta löytyy pari kiinnostavaa yksityiskohtaa: Lavastuksen alkuperäinen toteutus on Helsingin kaupunginteatterin lavastamon, ja puvustus on osittain toteutettu Kuopion kaupunginteatterissa.

Mitäs tämä tarkoittaa?

Kierrätys on päivän sana, ja sitä tehdään Suomen teattereissakin. Jo vuosikausia on esimerkiksi lavastuksista otettu talteen sellaiset osat, joita voidaan mahdollisesti myöhemmin käyttää jossain toisessa näytelmässä. Vaikkapa kimalteleva lameverho ja siirreltävät portaat ovat tällaisia.

Kaikkea lavastustahan ei voida mistään näytelmästä säilyttää, sillä teattereilla ei kerta kaikkiaan ole tiloja sellaiseen. Sama koskee puvustusta.

Muutama vuosi sitten Englannissa eri esittävien taiteiden tahot kehittivät oppaan nimeltä Theatre Green Book, joka on suomennettu nimellä Teatterin vihreä kirja.

Se on teatterilaisten vastaus ilmastokriisiin. Kyseessä on kolmiosainen malli, standardi ja ohjeistus, miten teatterirakennusten ja -toiminnan sekä teatterien tuotantojen eli esitysten kestävyyttä voidaan parantaa.

Tuotantojen kestävyydessä on kyse muun muassa lavasteiden ja puvustuksen kierrätyksestä, johon Suomessakin teatterit ovat lähteneet yhä enemmän mukaan. Myös Vaasan kaupunginteatteri on sitoutunut Teatterin vihreään kirjaan, mikä on aivan upea juttu!

Näytelmä joka menee pieleen -esityksen lavastus on kierrätetty sen alkuperäisestä rakennuspaikasta eli Helsingin kaupunginteatterista Kuopion kaupunginteatteriin ja sieltä edelleen Vaasan kaupunginteatteriin.

Vaasassa lavastukseen päivitettiin muun muassa tapetointia ja joitakin visuaalisia elementtejä, mutta esimerkiksi lavastuksen koko pysyi samana alkuperäiseen verrattuna.

Ainoa Vaasassa valmistettu uusi lavasterakenne on valo- ja äänimiehen pöytä näyttämön oikeassa reunassa. Esimerkiksi lavastuksen koko pysyi samana alkuperäiseen verrattuna.

Vaasan kaupunginteatterista kerrotaan, että on mahdollista, että lavastus jatkaa täältä edelleen johonkin muuhun teatteriin, kun esitykset Vaasassa loppuvat. Jos lavastus ei jatka täältä eteenpäin, siitä otetaan soveltuvilta osin lavastuselementtejä jatkokäyttöön.

Yleisesti lavastusta tai lavastuselementtejä kierrätetään enemmän kuin puvustusta, sillä näyttelijät ovat erikokoisia. Kuitenkin Vaasan versiossa puvut suunnitteli vierailijana Marie Antikainen, joka on Kuopion kaupunginteatterin skenografi. Koska hän oli suunnitellut puvustuksen myös Kuopion versioon, hän hoksasi, mitkä pukukokonaisuudet sieltä voitiin kierrättää Vaasaan. Näitä olivat lähinnä miesten puvut.

On tosi upeaa, että Teatterin vihreä kirja on otettu käyttöön myös Suomen teattereissa. Voit lukea siitä lisää täältä.

Näin esityksen ensimmäisen kerran 10.10.2026 ja seuraavan kerran kuukautta myöhemmin. Sain ensimmäiseen esitykseen lehdistölipun.