Harrastajat toilailevat vedet silmiin

Tästä lähtee liikkeelle Näytelmä joka menee pieleen Seinäjoen kaupunginteatterissa.
Charles Haversham (Heikki Vainionpää) löytyy kuolleena sohvalta.
Thomas Colleymoore (Pekka Hänninen) ja hovimestari Perkins (Joonas Snellman) ihmettelevät tilannetta.
KUVA: JUKKA KONTKANEN 

Näytelmä joka menee pieleen. 

Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterissa 23.10.2019. Käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus Kalle Lamberg, lavastus Marjatta Kuivasto, pukusuunnittelu Riikka Aurasmaa. Valot Hannu Raja-Aho, äänet Sami Lust, kampaus ja maskit Johanna Uusitontti.

Rooleissa Mia Vuorela, Jani Johansson, Heikki Vainionpää, Pekka Hänninen, Joonas Snellman, Eino Heiskanen, Pihla Pohjolainen, Jarmo Pukkila.

************

Perinteinen englantilainen murhamysteeri näyttämöllä. Kuulostaa kiinnostavalta!

Vaan entäpä, kun näytelmän laji ei olekaan jännitysnäytelmä, vaan kiivastahtinen farssi? Kaksin verroin kiinnostavampaa!

Näytelmä joka menee pieleen on oivallinen naurupommi juuri tähän vuodenaikaan, kun pimeys, kylmyys ja pitkä talvi uhkaavat masentaa ihmisraukan jämähtämään sängynpohjalle puoleksi vuodeksi.

En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon, että vedet valuvat silmistä, mutta perjantaina näin kävi Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Näytelmä joka menee pieleen on ehdottomasti hauskimpia koskaan näkemiäni näytelmiä!

Näytelmä kertoo Etelä-Pohjanmaan Polyteknisen Draamaseuran harrastajanäyttelijäryhmästä, joka on onnistunut munimaan näytelmän toisensa jälkeen. Mutta nyt! Nyt on tulossa paras esitys ikinä. Pääsemme seuraamaan ensi-iltaa näytelmästä Murha Havershamin kartanossa.

Vaan kaikki menee pieleen, mikä vaan voi mennä pieleen.

Kun on kyse harrastajateatterilaisista, niin paljon voi arvatakin: vuorosanojen unohtelua tai sanomista väärissä paikoissa, epäonnistuneita sisääntuloja, lavasteiden pettämistä, tekniikan temppuilua, ja niin edelleen.

Mutta kun nämä – ja lukemattomat muut – mokat tekevät ammattinäyttelijät, jotka esittävät harrastajia, lopputulos on herkullinen.

Hauskuutta riittää muun muassa näytelmän juomakohtauksissa. Vasemmalta Cecil Harversham (Eino Heiskanen), kuollut Charles Haversham (Heikki Vainionpää), hänen kihlattunsa Florence (Pihla Pohjolainen) ja hänen veljensä Thomas Colleymoore (Pekka Hänninen). Taustalla hovimestari Perkins (Joonas Snellman).
KUVA: JUKKA KONTKANEN

Monella suomalaisella on kokemusta harrastajateatterista joko näyttämöltä tai sen takaa.

Niinpä onkin vapauttavaa nauraa munauksille, joiden kaltaisia on itsekin tehnyt, ja vielä hauskempaa on hekottaa samanlaiselle mokalle, joka kävi naapurin Reiskalle (sori Reiska!).

Silloin se ei kyllä naurattanut yhtään. Eikä ohjaajaakaan.

Ei ihme, että katsojaa naurattaa tämän harrastajaryhmän ohjaajan ilmeitä ja äänenpainoja seuratessa – ne ovat suoraan elävästä elämästä.

Näytelmä joka menee pieleen -näytelmässä on herkullinen näytelmä näytelmässä -rakenne.

Niinpä katsoja pääsee yhdellä lipunhinnalla seuraamaan ikään kuin kahta näytelmää: Murha Havershamin kartanossa -dekkaritarinan ratkeamista ja sitä, kuinka toheloivat harrastajat selviävät urakastaan.

Näytelmä näytelmässä on vaikea, mutta kiehtova rakenne. 

Sitä käytetään myös esimerkiksi musikaalissa Kiss Me, Kate (1948), suomeksi Suutele minua, Kati, ja seurataanpa näytelmäseurueen esitystä Hamletissakin.

Näyttelijälle tällainen rakenne on vaativa sen vuoksi, että hänen pitää esittää roolihenkilöä, jolla on tietynlainen luonne ja tietyt tavoitteet ja joka esittää roolihenkilöä, jolla on aivan toisenlainen luonne ja tavoitteet.

Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijät onnistuvat tässä kaksoisnäyttelemisessä loistavasti!

Jani Johansson ilmeilee ja häpeää harrastajaseurueen ohjaajana ja tarkastaja Carterin roolissa, Pekka Hänninen Roopena ja Thomas Colleymooren roolissa yrittää pelastaa tilanteet parhaansa mukaan improvisoimalla.

Pihla Pohjolainen Sannana ja Florencen roolissa diivailee ja riehuu, ja Joonas Snellman on Henkkana ja hovimestari Perkinsin roolissa huvittava sivistyssanojen vääntelijä.

Jarmo Pukkilasta ei uskoisi, että hän on näyttelijä: hän on niin uskottava harrastajaryhmän valo- ja äänimies iänikuisissa mustissa vaatteissaan.
Heikki Vainionpää näyttelee elävästi kuollutta, ja Eino Heiskanen on hurmaava Masa, jolla on kaksoisrooli (eli Einolla siis oikeastaan kolmoisrooli) Cecil Havershamina ja puutarhurina, joka pukeutuu kuin puutarhatonttu.

Heiskasen roolissa Cecilinä kiteytyy harrastajanäyttelijä pahimmillaan. Intoa ja itsevarmuutta on, taitoa ei.

Harrastajanäyttelijät venyttävät ja tekevät kaikkensa, jotta näytelmä saadaan kunnialla vietyä läpi.
Kuvassa Eino Heiskanen ja Pekka Hänninen.
KUVA: JUKKA KONTKANEN

Henkilökohtainen suosikkini on Mia Vuorela turkulaisittain säksättävänä ja kuumia katseita heittelevänä järjestäjänä.

Hän venyy moneen suuntaan ja on aina siellä, missä tarvitaan. Niin kuin järjestäjän kuuluukin.

Mia Vuorela harrastajaryhmän järjestäjänä ja Jani Johansson ryhmän ohjaajana ja tarkastajan näyttelijänä tekevät huippusuoritukset Näytelmässä joka menee pieleen Seinäjoen kaupunginteatterissa.
KUVA: JUKKA KONTKANEN

Farssissa ajoitus on kaikki kaikessa, ja Kalle Lambergin ohjauksessa kaikki on taimattu toimimaan täsmällisesti. Muuten ei hauskuutta niin piisaisikaan.

Näytelmässä joka menee pieleen tahti kiihtyy loppua kohden, niin kuin farssissa kuuluukin, ja kaikki menee aina vain hullummaksi, myös lavastus.

Sen on suunnitellut Marjatta Kuivasto, ja se on hankittu Tampereen Teatterista, jossa tämä näytelmä sai ensi-iltansa kolme vuotta sitten.

Onpa ihanaa nähdä kunnollinen, englantilaiseen tyyliin sisustettu huone, lavastus, joka täyttää lavan kokonaan.

Näytelmän joka menee pieleen lavastus on riemastuttavan täyteläinen ja kätkee sisälleen kikan jos toisenkin.
KUVA: JUKKA KONTKANEN

Näin Näytelmän joka menee pieleen nyt ensimmäistä kertaa, ja mieleni halajaa katsomaan muitakin versioita.

Seinäjoen kaupunginteatterin lisäksi näytelmää on tänä syksynä esitetty ainakin Turun kaupunginteatterissa, jossa näytökset ovat kohta loppumassa. Se menee myös Svenska Teaternissa Helsingissä sekä Lontoossa, jossa se on mennyt yhtäjaksoisesti vuodesta 2012 lähtien.

Suosittelen hakeutumaan johonkin näistä esityksistä ja varaamaan nenäliinoja mukaan – naurunkyyneleiden varalta.

Näin esityksen Seinäjoen kaupunginteatterissa 29.11.2019. Sain esitykseen lehdistölipun.