Teatteriesityksen ja konsertin sekasikiö

Piritta Lumous esittää Muskaa, Matthau Mikojan esittää Sammya ja Ilari Hämäläinen
esittää nimiroolia eli Kirkaa Hetki lyö -esityksessä.
Kuvaajan nimeä ei ole ilmoitettu.

Kirka-musikaali Hetki lyö. Rooleissa mm. Ilari Hämäläinen, Matthau Mikojan, Piritta Lumous sekä Petri, Elisa ja Isabella Lairikko.

***********

Suomen Musiikkiteatteri väittää verkkosivullaan mahtipontisesti olevansa maamme suurin musikaaleja esittävä ja kiertävä teatteri. En tiedä, millä mittarilla he muka ovat maamme suurin, mutta kyllä he kiertävät ympäri maata, selviää esityskalenterista.

Lauantaina Suomen Musiikkiteatteri esitti Kirka-musikaalista Hetki lyö kaksi esitystä Vaasassa. Olin iltaesityksessä, johon en saanut mitään alennuslippua, vaan maksoin täyden hinnan, 42 euroa. Hinta oli mielestäni aika korkea siihen nähden, mitä sillä sain.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin katsomassa Suomen Musiikkiteatterin esitystä. En ihan heti mene toiste. Toimintaa leimaa amatöörimäisyys.

Esityksestä ei ollut myynnissä minkäänlaista käsiohjelmaa tai edes ilmaista lehdykkää, josta olisi käynyt ilmi, ketkä ovat illan esiintyjät, mitä kappaleita kuullaan, ja niin edelleen.

Suomen Musiikkiteatterin verkkosivulta käy ilmi, kuka esitti mitäkin roolia, mutta sielläkään ei ole kaikkia nimiä.

Esityksessä oli näet lavan takaosaan sijoitettu 4-henkinen bändi, jonka jäsenet hyppäsivät vuorollaan myös pieniin tai hiukan isompiinkin rooleihin etunäyttämölle. Valitettavasti heidän nimiään ei lue missään. Sanonpa siis vaan kehut näin yleisesti, että bändi hoiti oman sarkansa erittäin hyvin.

Verkkosivulta ei mistään käy myöskään ilmi, kuka Kirka-musikaalin on käsikirjoittanut, kuka ohjannut, koreografioinut, puvustanut, ja niin edelleen, eikä sitä, milloin sen ensi-ilta on ollut.

Amatöörimäistä. Vai eivätkö tekijät kehtaa pistää nimeään esiin?

Entä kuka vastaa valosuunnittelusta? Kirkkaat näyttämövalot suunnataan useassa kappaleessa suoraan yleisön silmiin niin, että estetään näkemästä kunnolla näyttämölle. Mitä tällä yleisön ärsyttämisellä halutaan saavuttaa?

Lyhyesti sanottuna Kirka-musikaali Hetki lyö kertoo Suomen eturivin artisteihin kuuluneen Kirka Babitzinin (1950-2007) elämänkulun uran alkuvaiheista 1990-luvun lopun Mestarit areenalla -konsertteihin asti.

Esitys on teatterin ja konsertin sekasotku, löyhästi kuvitettu konsertti. 

Biisejä lauletaan solkenaan, sekä Kirkan että hänen sisarustensa esittämiä, mutta tarina on sirpaleinen ja kohtaukset lyhyitä.

Musikaaliksi tätä ei tulisi mielestäni ollenkaan kutsua, sillä suurin osa biiseistä ei vie tarinankerrontaa mitenkään eteenpäin, eikä liity kohtauksiin, jotka tulevat laulua ennen tai sen jälkeen.

Miksei sanota rehellisesti niin kuin asia on? Tämä on kuvitettu konsertti, tai enintään musiikkinäytelmä.

Väliaikoineen runsaasta 3-tuntisesta esityksestä olisi hyvä dramaturgi lyhentänyt pois vähintään 30 minuuttia, jopa enemmänkin. Yleisö alkoi vilkuilla kelloa 2,5 tunnin esityksen jälkeen, minä jo sitä ennen.

Aluksi yleisö oli haltioissaan esityksen biiseistä, joista jokainen varmasti löysikin oman suosikkinsa. Kuultiin listahittejä Daa-da daa-dasta Krokotiilirockiin, Hetki lyöstä Kirkan suurimpaan hittiin Surun pyyhit silmistäni.

Noin 352. kappaleen kohdalla enää harva jaksoi elää mukana. Silti esiintyjät paimensivat yleisöä taputtamaan rytmissä, niin kuin konserteissa – mutta ei yleensä musikaaleissa – tehdään.

Monessa laulussa oli mukana kaksi tanssityttöä, joiden tanssiminen ja elehdintä oli minkä tahansa konsertin taustalaulajien kaltaista, eikä musikaalinäyttämöllä olevien näyttelijöiden toimintaa.

Oliko Kirka-musikaalissa sitten mitään hyvää?

Kyllä. Pääosaa esittävä Ilari Hämäläinen. Hän kannattelee koko esitystä bändin kanssa.

Hänen äänensä on hämmästyttävän samanlainen kuin Kirkalla oli, ja hän on opetellut esittämään biisit Kirkan maneerien mukaan. Esimerkiksi raspiäänen käyttö ja vokaalien ääntäminen ovat juuri kohdallaan. Yksi esityksen helmistä on Simon & Garfunkelin balladi Silta yli synkän virran, jonka Hämäläinen vetää täsmälleen kuin Kirka.

Hämäläinen saa hyvin tuotua esiin myös sen turhautumisen, jota Kirka tunsi, kun hänet pantiin laulamaan iskelmiä, vaikka hän oli rokkari sielultaan. Biiseissä tuleekin esiin Kirkan monipuolisuus: hän lauloi rokkia, heviä ja iskelmää ja osallistui niin Euroviisuihin kuin Syksyn säveleenkin.

Sekä Hämäläisellä että bändissä pääasiassa bassoa soittavalla Matthau Mikojanilla on häiritsevän rumat peruukit. Mikojan esittää myös Kirkan isoveljeä Sammya. Näiden kahden roolin suhteesta löydän todellista dramatiikkaa, samoin Piritta Lumouksen esittämä Muska-siskon rooli on kiinnostava.

Muut roolit ovat enemmän tai vähemmän sivurooleja, joissa ei huippusuorituksia nähdä. Esimerkiksi Petri Lairikon esittäessa Dannya ja Elisa Lairikon esittäessä Katri Helenaa tunsin lähinnä myötähäpeää. Molempien karrikointi oli niin vahvasti liioiteltua.

Näin esityksen 26.10.2019 Vaasan Ritzissä. Maksoin täyden hinnan lipusta.