Wasa Teaterin Viulunsoittajassa nukkejen merkitys kirkastuu lopuksi

Maitomies Tevjen rooli on kuin tehty Mats Holmqvistille.
KUVA: FRANK A. UNGER

Spelman på taket. Musikaalin käsikirjoitus Joseph Stein, musiikki Jerry Bock ja laulujen sanat Sheldon Harnick.
Ensi-ilta Wasa Teaterissa 21.9.2019. Ohjaus Markus Virta, lavastus Jani Uljas, puvustus Linn Wara, koreografia Miguel-Angel Fernandez, nuket Pia Kalenius, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, äänisuunnittelu Dennis Lindén, kapellimestari Ralf Nyqvist.
Rooleissa Mats Holmqvist, Maria Udd, Ksenia Timoshenko, Sannah Nedergård, Astrid Stenberg, Thomas Lundin, Johan Aspelin, Jonas Bergqvist, Carola Sarén, Filip Ohls, Tom Salminen, Tove Qvickström.
***********************

Tänä syksynä 100 vuotta täyttävän Wasa Teaterin juhlanäytelmäksi sopii erinomaisesti musikaali Spelman på taket, eli suomeksi Viulunsoittaja katolla.
Ovathan musikaalit suosituinta ohjelmistoa suomalaisissa teattereissa, ja Viulunsoittaja on suosituista suosituin. Se on musikaaleista eniten suomalaisia teattereita kiertänyt kappale.
Viulunsoittajan musiikki on tuttua ja tarina koskettava. Yhteenkuuluvuutta huokuvaan tarinaan on ruotsinkielisen Pohjanmaan alueteatterissa helppo samastua. 14 kunnan yhdessä omistama teatteri yhdistää rannikon väkeä.

Viulunsoittaja katolla kertoo pienen Anatevkan kylän asukkaista runsaat sata vuotta sitten.  Päähenkilö on köyhä maitomies Tevje, jolla on teräväkielinen vaimo Golde ja viisi tytärtä. Heistä kolme on naimaiässä.
Juutalaisen perinteen mukaan vanhemmat haluavat löytää tyttärille hyvät ja varakkaat aviomiehet. Mutta tyttärillä on oma tahtonsa, ja vuorotellen he nousevat vastustamaan vanhempiaan ja valitsevat itse omat puolisonsa.
Samaan aikaan koko ympäröivä maailma on muutoksessa. Venäläiset harjoittavat sortoa juutalaisia vastaan, ja lopulta venäläiset ajavat anatevkalaiset evakkoon, pois kotoaan.

Wasa Teaterin versio on hyvin toteutettu, perinteinen klassikkomusikaali.
Tekeminen on kauttaaltaan niin korkeatasoista, ettei uskoisi, että ollaan pienehkössä maakuntateatterissa. Täällä osataan tehdä teatteria yhtä kunnianhimoisesti kuin pääkaupunkiseudulla!

Ruotsista vieraillut ohjaaja Markus Virta on hakenut esitykseen tuoretta otetta nukketeatterin keinoin.
Lähes kaikki näyttelijät ovat nukettajia, joilla on toinen käsi nuken pään sisällä.
Koska ensemble on suhteellisen pieni, ihmisen kokoiset nuket tuovat runsautta näyttämölle.
Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Tevje juhlii tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa, vaikuttaa siltä, että kyläkapakka on aivan täynnä juhlivia ja tanssivia kyläläisiä, vaikka oikeasti lavalla on vain viisi, kuusi näyttelijää.

Tevje (Mats Holmqvist) juhlii kylän miesten kanssa tyttärensä Tzeitelin ja teurastaja Lazarin naimakauppaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Aluksi vierastin nukkeja, jotka sinänsä ovat hienoja, Pia Kalenuksien taidonnäytteitä.
On hieman outoa, kun naimakauppojen järjestelijällä Jentellä on välillä kolme päätä: nuken pää, Jenten äänenä ja nukettajana toimineen Carola Sarénin pää ja vielä Jenten toista kättä nukettajana ohjaavan Tove Qvickströmin pää.
Toisaalta Jente puhuu niin paljon, että kyllä hänet voi hyvin kuvitella kolmipäiseksi naiseksi.

Nopeasti nukkeihin kuitenkin tottuu. Ja juuri kun tottuu, lavalle tulee jotain vielä huikeampaa: jättiläiskokoinen venäläinen konstaapeli. Venäläisten voima tuntuu juutalaisista uhkaavalta, ja meganukke konkretisoi sen hyvin.
Myös unikohtauksessa Fruma-Sarah-vainaa on valtavankokoinen nukke. Painajainen nousee aivan uuteen sfääriin!

Kapellimestari Ralf Nyqvist on sovittanut musiikin vain seitsemälle muusikolle. Sekä he että laulavat ja tanssivat näyttelijät tekevät erinomaista työtä.
Esimerkiksi hääkohtauksen pullotanssi, joka sinänsä on vaativa, on saanut aivan uudenlaisen vaikeuskertoimen, kun se tanssitaan nukkejen kanssa. Ja sekä nukeilla että näyttelijöillä on pullot päänsä päällä!

Nostan hattua näyttelijöille, jotka oman roolinsa lisäksi ovat opetelleet myös nukkejensa roolit. Käden pitäminen koholla niin, että nukke ”seisoo” vieressä ja aukoo suutaan, on varmaan raskasta.
Ei ihme, että fysioterapeutti on käynyt neuvomassa näyttelijöille oikeanlaisia otteita ja asentoja, jotta he välttyisivät niskahartiavaivoilta.

Jonas Bergqvist, Tove Qvickström ja Thomas Lundin nukettavat kukin useita nukkehahmoja
Wasa Teaterin Viulunsoittajassa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Näyttämöllä huomio kiinnittyy herkeämättä nukkejen lisäksi Mats Holmqvistiin, jolle Tevjen rooli on kuin varta vasten tehty. Ison miehen huoli tyttäristään ja sanailu vaimonsa kanssa on koskettavaa ja todentuntuista.
Tyttäret ovat ilahduttavan erilaisia, ja kukin hyvä roolissaan. Erityisesti nostaisin esiin raikaskasvoisen Sannah Nedergårdin, joka tekee mieleenjäävän Hodelin.

Sannah Nedergård, Ksenia Timoschenko ja Astrid Stenberg esittävät Hodelia, Tzeitelia ja Chavaa.
KUVA: FRANK A. UNGER

Turun kaupunginteatterista vieraillut Jani Uljas on suunnitellut toimivan, puisen lavastuksen, joka symboloi maanläheisiä, vaatimattomia, mutta uskossaan jykeviä anatevkalaisia.

Vaikka olisi nähnyt Viulunsoittajan monta kertaa, Wasa Teaterin esitys kannattaa käydä katsomassa. Nukkejen todellinen funktio tässä esityksessä kirkastuu lopussa, kun niistä muodostuu ruumispino Tevjen maitokärryihin. Se vie ajatukset juutalaiskohtaloihin toisen maailmansodan aikana.

Suomenkielisten katsojien on mahdollista pyytää helppokäyttöinen tekstityslaite teatterilta, ja myös käsiohjelmassa on suomenkielinen juoniseloste.

Näin esityksen 25.9.2019. Sain esitykseen lehdistölipun.

LUE MYÖS ALLA OLEVA ESSEE:
Viulunsoittaja katolla on aina ajankohtainen