Vihdoinkin arvostusta rouva Runebergille

Tiia Ollikainen tekee selkeän, upean roolisuorituksen Fredrika Runeberginä, joka jää miehensä Johan Ludvigin (Jorma Tommila) varjoon.
KUVA: LINUS LINDHOLM/ VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Fredrika R. Käsikirjoitus Heini Tola ja Anneli Kanto. Ohjaus Heini Tola, lavastus- ja pukusuunnittelu Maria Antman, äänisuunnittelu Niklas Nybom, valosuunnittelu Olli Haakana. Rooleissa Tiia Ollikainen, Jorma Tommila, Saana Rautavaara ja Antti Peltola. Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 23.2.2023.

********************************************
Vaasan kaupunginteatterissa viime torstaina ensi-iltansa saanut puhenäytelmä Fredrika R. on perinteistä draamaa.
Se ei kuitenkaan ole kuivaa ja vanhanaikaista, vaan mennyttä ja nykypäivää oivaltavasti yhdistävää. Eikä huumoria ja hulluttelua, teatterin perusmausteitakaan, ole unohdettu.
Visuaalisuus on erittäin minimalistista, minkä vuoksi tekstiä kuuntelee sitäkin tarkemmin.
Esityksiä on kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä eli Julia-salissa 12.5.2023 saakka.

Edelläkävijänainen

Fredrika R. kertoo kansallisrunoilijaksi kohotetun Johan Ludvig Runebergin vaimosta, Fredrika Runebergistä, o.s. Tengström.
Tyttönimeä korostetaan näytelmässä monta kertaa, ikään kuin sen alleviivaamiseksi, että Fredrikalla oli oma henkilöllisyys.
Hän oli oma yksilönsä, vaikka muut aikalaiset ja jälkipolvet näkivät hänet aina vain Runebergin vaimona. Fredrika jäi kuuluisan miehensä varjoon, vaikka hänellä oli meriittejä omastakin takaa.

Molemmat olivat syntyisin Pietarsaaresta, minkä voi kuvitella olevan yksi syy, miksi tätä näytelmää esitetään juuri Vaasan kaupunginteatterissa. Onhan kaupunkien välillä vain noin 100 kilometriä, ja pohjalainen mentaliteetti yhdistää.

Näytelmässä tuleekin ilmi molempien puolisoiden itsepäisyys ja voimakas oma tahto, mutta myös sivistys ja kulttuurin merkityksen ymmärtäminen ja vaaliminen.

Pääosan elämästään Runebergit elivät kuitenkin etelässä, Helsingissä ja Porvoossa.
Näytelmässä käydään läpi heidän elämänsä, etenkin Fredrikan.
Jo lapsesta lähtien Fredrikalla oli palava halu oppia tietämään kaikesta kaiken. Hän oppi lukemaan 5-vuotiaana ja luki kaiken, minkä käsiinsä sai. Erittäin epätavallista tyttölapselle 1800-luvun alun Suomessa, vaikka säätyläistyttö olikin.
Hän myös kirjoitti itse, mutta salaa, sillä kirjoittava nainen oli kummajainen. Aikaa myöten hänestä tuli merkittävimpiä varhaisia naiskirjailijoita ja ensimmäisiä romaanikirjailijoita Suomessa.Hän oli myös naisten oikeuksien puolestapuhuja.

Sivistys ja se, että Fredrika sekä osasi lukea että kirjoittaa, olivat niitä asioita, joihin Johan Ludvig hänessä ihastui, ainakin näytelmässä. Naimisiin mentyään mies ei kieltänyt Fredrikalta kirjoittamista, vaan osoitti tukensa sille.

Mutta kun lapsia tuli kuin liukuhihnalta, mies huiteli, missä ja kenen helmoissa sattui, ja kaikki kodin- ja lastenhoito jäi vaimolle, hänellä ei ollut enää aikaa kirjoittaa.
Fredrikalle kirjoittaminen oli elinehto, henkireikä, ja kun kun se halu piti tukahduttaa, hän alkoi sairastella.
Fredrika R. onkin yhtä paljon näytelmä voimakkaasta naisesta ja naisten oikeudesta ilmaista itseään kuin avioliittokuvaus.

Tiia Ollikainen esittää kuulaasti Fredrika Runebergin monien tunteiden kirjoa näytelmässä Fredrika R.
KUVA: LINUS LINDHOLM/VAASAN KAUPUNGINTEATTERI

Tasaisia näyttelijäsuorituksia

Fredrika R. perustuu historiallisiin faktoihin. Näytelmä keskittyy paljon tunteisiin, joita nuo oikeat tapahtumat nostattivat. Niitähän emme voi todella tietää, eli se on fiktiota.

Näyttelijät ovat hyvin tasaisia ja onnistuvat rooleissaan. Tiia Ollikainen loistaa älykkäänä, kunnianhimoisena ja humaanina, solidaarisena Fredrikana.
Jorma Tommila esittää upeasti Johan Ludvigin elämänkaaren. Yleensä yrmeitä pahisrooleja vetävä Tommila on ilo silmälle nuorena, avoimena, hymyilevänä runoilijanalkuna. Ja kun Vänrikki Stoolin tarinat on julkaistu, hän esiintyy lähes rocktähden elkein. Tommila tuo tarkasti esiin myös vanhan Runebergin itsekkyyden ja sokeuden omille virheilleen.

Antti Peltolalla on 17 roolia, tuomarista toimittajaan ja jopa hevoseen. Hän esittää myös Suomen Suuria Miehiä, kuten Snellmannia ja Topeliusta.

Roolin vaihto käy kätevästi pyörähtämällä kävelyvauhdissa. Tuo kohtaus on hienosti toteutettu, samoin suurmiesten kinastelu keskenään, rooleissa siis vain yksi näyttelijä. Ei voi kuin ihailla!

Ja Peltolan hevonen on aivan yliveto, upea kevennys paikoin ahdistavaankin tarinaan.

Saana Rautavaara urakoi suunnilleen saman verran rooleja kuin Peltola, muun muassa Runebergin kaikki naisystävät. Hän selviää niistä kaikista hienosti. Paras veto, missä olen nähnyt Rautavaaraa Vaasassa tähän asti!
Sivurooleissa on hienosti yhdistetty nykypäivää, kuten mikrofoneja ja paparazzeja 1800-luvun maailmaan.

Visuaalisuus minimalistista

Näytelmässä on tekstiä valtavan paljon, ja jossain vaiheessa katsoja alkaa puutua. Ohjaaja Heini Tola olisi voinut tiivistää 2,5-tuntista esitystä.

Tai kerrontaa olisi voinut edes selkiyttää esimerkiksi niin, että vuosiluvut, ajan kuluminen olisi osoitettu visuaalisesti, eikä sanallisesti selittämällä toistuvasti, mitä vuotta nyt eletään ja mikä on ajan henki.

Maria Antmanin suunnittelema lavastus ja puvustus ovat minimalistiset. Näyttämöllä on koko ajan neljä puulaatikkoa, jotka muuttuvat milloin miksikin. Vaatteitakin on vain muutamia. Se on hyvä vastapaino sille, että teksti on aikamoista tykitystä ja vaatii katsojalta keskittymistä.

Vaasassa nähdään on vasta toinen esitys Anneli Kannon ja Heini Tolan kirjoittamasta näytelmästä Fredrika R. Ensi kerran tätä näytelmää on esitetty vuonna 2007 Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä.

Mutta enpä ihmettelisi, vaikka näytelmä saisi vauhtia Vaasasta ja singahtaisi muihinkin teattereihin.
Tarinat vahvoista naisista kiinnostavat aina. Ja valitettavasti, vaikka asiasta kuinka paljon puhuttaisiin, aina tulee uusia, fiksuja naisia, jotka joutuvat taistelemaan oikeuksiensa ja oman äänensä puolesta, kun miehet polkevat ja alistavat heitä. Ja se on yhtä puhuttelevaa näytelmänä joka kerta.

Sain ensi-iltaesitykseen lehdistölipun.