 |
| Marketta Tikkanen on valloittava nimihenkilö Turun kaupunginteatterin Amélie-musikaalissa. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN |
Amélie.
Suomen kantaesitys
13.9.2019 Turun kaupunginteatterissa. Libretto Craig Lucas, laulujen
sanat Daniel Messé ja Nathan Tysen, sävellys Daniel Messé,
suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus ja koreografia Reija Wäre,
musiikin sovitus ja harjoitus Jussi Vahvaselkä. Lavastus Jani Uljas,
pukusuunnittelu Erika Turunen, valosuunnittelu Kalle Ropponen,
äänisuunnittelu Iiro Laakso videosuunnittelu Sanna Malkavaara.
Rooleissa mm. Marketta Tikkanen, Mikael Saari, Kirsi Tarvainen, Lasse Lipponen, Jouni Innilä.
*****************
Olipa epätodellinen
ja hämmentynyt olo Turun kaupunginteatterin suuren näyttämön
katsomossa torstai-iltana 12.3.
Kun Amélie-musikaali oli alkamassa ja
katsomon ovet suljettiin, seitsemällä ensimmäisellä tuolirivillä
istui yhteensä kuusi katsojaa.
Vasta 8. riviltä
lähtien oli yleisöä, mutta eivät loputkaan rivit täynnä
olleet. Suuren puolen katsomossa on 15 penkkiriviä.
Valojen himmentyessä
luikahdin 10. rivin reunapaikalta huippupaikalle 6. rivin keskelle,
ja sain rauhassa olla siinä.
Säälin
näyttelijöitä: on varmaan epäkiitollista näytellä, kun
eturivissä istuu kolme ihmistä, ja sen jälkeen on monta
penkkiriviä tyhjää. Väliaplodit laulujen jälkeen olivat
väistämättä laimeat.
Väliajalla ihmisiä
pyydettiin siirtymään katsomon etuosaan, mutta yllättävän harva
noudatti pyyntöä. Suomalainen on kuuliainen. Jos on lippu ostettu
14. riville, niin siellä sitten istutaan, vaikka edessä olisi monta
riviä tyhjiä penkkejä.
Samana päivänä
Suomen hallitus linjasi, että kaikki yli 500 ihmisen tilaisuudet
perutaan.
Turun kaupunginteatteri tiedotti iltapäivällä, että
illan esitys näytellään normaalisti.
Lipun ostaneet
tekivät omat päätöksensä, ja arvioisin, että noin puolet
katsojista perui tulonsa teatteriin.
Minulla kävi tuuri, että ehdin nähdä Amélien torstai-iltana. Huomisen eli lauantain Amélie-iltanäytös on peruttu.
Eri teattereilla
näyttää olevan erilainen käytäntö korona-viruksen uhatessa
suomalaisia yhä pahemmin.
Jotkut teatterit ovat peruneet kaikki
kevään näytökset, jotkut peruvat osan esityksistä, ja jotkut
rajoittavat talossa olevien ihmisten määrän (katsojat mukaan lukien) 500 henkilöön. Tältä näyttää nyt perjantaina puoliltapäivin.
Tunnin kuluttua tai huomenna tilanne
saattaa olla jo toinen.
Jos on ostanut lipun johonkin kevään
esitykseen johonkin teatteriin, kannattaa seurata teatterin omaa
tiedotusta ja toimia sen mukaan.
Osa kulttuuri- ja
muista tapahtumista voidaan siirtää esimerkiksi syksyyn, mutta
teatterissa tämä ei oikein toimi. Ensi näytäntövuosi on jo
suunniteltu, uutta ohjelmistoa pukkaa esiin, ja osaa musikaaleista ja
näytelmistä harjoitellaan jo.
Jos esitykset tältä
keväältä perutaan, ne menevät sitten todella ohi.
Suomi ei tietenkään
ole ainoa maa, jonka teattereita korona koskee.
Broadwaylla teattereita suljetaan myös, ja show’t ovat ohi 12. ainakin huhtikuuta
saakka.
***************
 |
| Amélie-musikaalissa on kyse henkisten lukkojen avaamisesta. Ja potrettien ottamisesta valokuva-automaatissa. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN |
Entäpä itse
esitys Turussa?
Muistan nähneeni Amélie-elokuvan, johon musikaali perustuu,
ja muistan, ettei se tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka
sitä aikanaan kovasti hypetettiin. En siis odottanut paljoakaan.
Tarina ei tälläkään
kertaa kietonut minua pauloihinsa. Musiikista en saanut minkäänlaista
otetta, yksikään biisi ei jäänyt soimaan päähän.
Onneksi musikaalit
ovat kuitenkin niin runsas taidemuoto, että katsottavaa ja
seurattavaa on silti, vaikka tarina ei kosketakaan.
Pääosan esittäjät
ovat erinomaisia.
Marketta Tikkanen on aito ja uskottava Améliena,
omassa maailmassaan elävänä, muita ihmisiä karttelevana nuorena
naisena. Hän ilmeikkäitä kasvojaan katselin mielikseni, ja
laulaminen oli nautittavaa kuultavaa.
Mikael Saari on myös
uskottava ujona pornokaupan työntekijänä. Toinen rooli Elton
Johnina on vaikuttava ja hauska. Staran maneerit ovat kohdallaan,
vaikka loppu meni ehkä hiukan överiksi.
 |
| Kirsi Tarvainen tekee lyhyen, mutta mieleenjäävän roolin Amélien äitinä. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN |
Kirsi Tarvainen
tekee ammattitaidolla sekä Amélien äidin että ravintolan pitäjän
roolit. En itse asiassa tajunnut, että Tarvainen oli myös äidin
roolissa, ennen kuin luin käsiohjelmasta. Eleet, ilmeet ja habitus
ovat näissä kahdessa niin erilaiset.
Amélie-musikaalin
kaikki henkilöhahmot ovat jotenkin lukossa, kuvailee ohjaaja Reija
Wäre käsiohjelmassa. Jostain syystä samastuin eniten taiteilija
Dufayeliin (Jouni Innilä) ja hänen henkiseen lukkoonsa. Hän on 20 vuotta maalannut samaa teosta,
kopiota Auguste Renoir’n Soutajien aamiaisesta. Minusta siinä on
jotain riipaisevan traagista. Taiteilija, joka ei uskalla tehdä
omanlaistaan taidetta. Ennen kuin Amélie muuttaa kaiken, tietenkin.
Erityismaininnan
ansaitsee monessa roolissa urakoiva Lasse Lipponen. Hänen notkea
puutarhatonttunsa on kerta kaikkiaan riemastuttava!
Amélie on jo neljäs
tänä näytäntövuonna näkemäni musikaali, jossa nähdään
nukkeja lavalla (ks. edellinen postaus Notre Damen
kellonsoittajasta). Jättiläiskokoinen Pörri-kultakala on oikein
söpö. Nukketeatteri musikaaleissa on selvästi nyt trendi!
 |
| Taiteilija Dufayel (Jouni Innilä) ja Amélie (Marketta Tikkanen) keskustelvat taiteesta. KUVA: OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN |
Lavastaja Jani Uljas
on luonut Amélie-musikaaliin kauniita näyttömökuvia. Haluaisin
itsekin asua samanlaisessa vihreässä talossa kuin Amélie. Ja
taiteilija Dufayelin ateljeeta olisin katsellut vaikka kuinka kauan.
Kaunista harmoniaa. Erika Turusen suunnittelemat puvut sopivat upeasti kokonaisuuteen.
Kaiken kaikkiaan
kelpo esitys, vaikka tarina ei juuri minua koskettanutkaan.
Näin Amélien
12.3.2020. Sain esitykseen lehdistölipun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti