Katrinan karu elämä kauniina esityksenä

Katrina-musiikkiteatteriesityksen alkukuva on harmoninen. Erica Backin esittämä Katrina kerii elämänsä lankaa ja haikailee jonnekin muualle kuin tylsälle Pohjanmaalle. Ahvenanmaalaisten kuoro on vielä alussa sivustakatsoja.
KUVA: TIINA TAHVANAINEN

Katrina. Esitys Vaasan kaupunginteatterissa 15.1.2026. Käsikirjoitus Sally Salmisen romaanin pohjalta Carina Karlsson ja Ida Kronholm. Ohjaus Ida Kronholm, kapellimestari Anna-Maria Helsing. Musiikki Jack Mattsson, koreografi Soledad Howe, pukusuunnittelu Matilda Karlström, lavastussuunnittelu Maria Antman, valot Pernille Plantener-Holst. Rooleissa mm. Erica Back, Leonarde Brändström, Philip Björkqvist. Orkesteri: Vaasan kaupunginorkesteri.

**************

Ahvenanmaalta kotoisin oleva kirjailija Sally Salminen (1906-76) osallistui ruotsalais-suomalaisen romaanikilpailuun ja voitti sen romaanillaan Katrina. Vuonna 1936 julkaistusta kirjasta tuli kansainvälinen menestys. Sittemmin romaani painui unohduksiin, mutta tällä vuosikymmenellä siitä on nähty useita näyttämöversioita.

Vaasassa vieraili tammikuussa ahvenanmaalaisen kulttuuriyhdistyksen esitys kahdella näytöksellä. Ne olivatkin näillä näkymin viimeiset esitykset tästä produktiosta, jonka elinkaari alkoi vuonna 2024.

Kulttuuriyhdistys Katrina on tehnyt erinomaista työtä valmistaessaan Katrina-musiikkiteatteriesityksen. Esitys on raikas, visuaalinen elämys, jonka kruunaavat innokkaat ja taitavat esiintyjät.

Pohjanmaalta Ahvenanmaalle

Tarinan päähenkilö Katrina on kotoisin Pohjanmaalta. Hän rakastuu nuorena tyttönä ahvenanmaalaiseen merimieheen Johaniin ja lähtee tämän mukaan Ahvenanmaalle.

Katrinan ensimmäinen kohtaaminen uuden kotiseutunsa kanssa on suuri pettymys. Johanin lupaama hieno kartano onkin pahainen, kylmä ja pieni mökki, jonka emännäksi Katrina ryhtyy. Aikaa myöten Katrinan kunnostama pikkumökki on hänen rakas kotinsa.

Katrina myös ymmärtää nopeasti, että hänen miehensä Johan on laiskuri, joka ei kykene elättämään itseään ja perhettään. Johan ottaa pestin toisensa perään laivoilla, ja Katrina tekee maissa kovasti töitä antaakseen lapsilleen tulevaisuuden. Hän köyhä ja näkee välillä nälkääkin, mutta hän on vahva ja ylpeä nainen, eikä epäröi edes haastaa kylän vahvinta miestä, kapteeni Nordkvistiä. Nordkvistin työläiset tekevät työnsä ruokapalkalla, mutta Katrina uskaltaa vaatia oikeaa rahaa.

Katrina elää koko loppuelämänsä Ahvenanmaalla, eikä palaa Pohjanmaalle. Lopulta meri vie Johanin ja maailma melkein kaikki lapset.

Hyvin tiivistetty käsikirjoitus

Produktio on tehty pitkälti ahvenanmaalaisin voimin.

Käsikirjoituksen Katrina-musiikkiteatteriesitykseen ovat tehneet ohjaaja Ida Kronholm, joka on myös ohjannut esityksen, ja ahvenanmaalainen runoilija/kirjailija Carina Karlsson.

Käsikirjoituksessa on oivallisesti tiivistetty monisatasivuinen romaani esitykseksi, joka tuo esiin raskaan työn raatajan, mökinmuijan Katrinan elämän taitekohdat.

Ainoastaan alussa on tarinassa otettu liian suuri loikka, kun toisen laulun jälkeen ollaankin yhtäkkiä siirrytty Pohjanmaalta Ahvenanmaalle, mutta sitä ei artikuloida mitenkään.

Musiikin on säveltänyt ahvenanmaalainen säveltäjä Jack Mattsson. Musiikki siivittääkin tarinaa mainiosti. Mukana on esimerkiksi pari virttä, kauniita balladeja ja merimieslaulujen tyyppisiä sävellyksiä.

Merimieslaulut esittää tietenkin merimies Johan, ahvenanmaalainen baritoni Leonarde Brändström, joka on oivallinen valinta rooliinsa. Letkeästi ja elastisesti liikkuva Brändström tekee Johanista iloisen, huolettoman, rehvastelevan luonnonlapsen, joka on tyytyväinen ahkeraan vaimoonsa ja kasvavaan lapsilaumaan. Mutta vastuuta Johan ei osaa kantaa.

Pääroolissa Katrinana esiintyy närpiöläinen mezzosopraano Erica Back, joka vetää roolinsa Närpiön murteella. Back on aivan upea laulaja, jonka ääni on kaunis ja miellyttävä. Esityksen aluksi tuntui, että Back on kovin ilmeetön, mutta tarinan edetessä hänestä löytyi monia tunteita.

Kauttaaltaan hienossa esityksessä oli kaksi todella koskettavaa kohtausta: Katrina rakentaa arkkua kuolleelle lapselleen ja Katrinan oma kuolema.

Ida Kronholm oli rakentanut näistä visuaalisesti upeat ja viipyilevyydessään ihon alle menevät, vahvat kohtaukset. Itse asiassa Katrinan kuolema oli kenties kaunein koskaan näkemäni kuolinkohtaus näyttämöllä.

Musiikkiteatteriesityksen mieleenjäävimpiä kohtauksia oli se, jossa Katrina (Erica Back, keskellä) rakentaa itse pienenä kuolleelle lapselleen arkun.
KUVA: TIINA TAHVANAINEN

Upea koreografia, hieno lavastus

Koreografi, ahvenanmaalainen Soledad Howe oli suunnitellut erikoisia, kauniita tanssikuvioita. Esimerkiksi alussa, kun Katrina ja Johan rakastuvat, he tanssivat yhdessä kylkimyyryä niin, että he ovat toisissaan kiinni vain kyljestä, kasvot eri suuntaan, eivätkä kosketa toisiaan muuten.

Toisen näytöksen alussa mainiosti laulaneelle, 20 laulajan kuorolle oli suunniteltu näyttävä koreografia, jossa kuorosta muodostunut massa liikkui tiiviinä muodostelmana näyttämön ympäri. Yksinkertainen, mutta erittäin vaikuttava kuvio!

Esityksen oli lavastanut sekä Vaasan kaupunginteatterissa että Wasa Teaterissa useasti vieraillut Maria Antman. Lavastuksen pääelementtinä olivat pitkät, ohuet verhot tai lakanat. Ne muuntuivat esimerkiksi nyrkkipyykiksi pyykkirannassa, aalloiksi ja omenapuuksi. Ne myös rajasivat tiloja ja elivät hulmuten omaa elämäänsä näyttämöllä. Verhoihin/lakanoihin pystyi rakentamaan myös vaihtelevan valaistuksen. Kaunista!

Sen sijaan Matilda Karlströmin suunnittelemista puvuista en tykännyt. Sekä esiintyjien että kuorolaisten pukujen alaosat olivat farkkukangasta. Viittaus farkkujen alkuperään, työläisten vaatteisiin on tietenkin selvä. Mutta varsinkin Katrinan farkkuhameessa oli kummallinen, mielestäni ruma leikkaus. Toisessa näytöksessä muilla paitsi Katrinalla oli yllään kummallinen, pitsillä päällystetty yöpaita. Se hämmensi enemmän kuin miellytti.

Kaiken kaikkiaan Katrina-musiikkiteatteriesitys oli mieleenjäävä. Sivurooleissa ahvenanmaalaisten harrastajanäyttelijöiden ja kuorolaisten innokkuus oli ihastuttavaa, ja siihen kutoutui hienosti ammattilaisten, niin näyttelevien laulajien kuin Vaasan kaupunginorkesterinkin tinkimätön taito.

Sain esitykseen lehdistölipun.